Siirry pääsisältöön

Stephen King: Tervetuloa Joylandiin

"Sen oletetun kummituksen nimi on Linda Gray, ja hän oli Florencesta. Se on Etelä-Carolinassa. Hän ja hänen miesystävänsä - jos hän nyt mikään miesystävä oli, poliisit tarkistivat Lindan taustat aika tarkkaan eikä miehestä löytynyt jälkeäkään - viettivät Lindan viimeiseksi jääneen yön Luna Inn -motellissa, alle kilometrin päässä täältä etelään rantaa pitkin."
Stephen King: Tervetuloa Joylandiin
(Tammi 2015)
Alkuteos Joyland 2013
Suomentanut Kristiina Vaara
288 sivua
Stephen Kingiä tuli luettua nuorena, vuosia sitten. Tuli luettua niin innolla, että jossain välissä kirjastosta kannettiin kotiin kaikki Kingit, mitä käsiin sattui saamaan. Tuli luettua Carrie ja moni muu. Mutta sitten King jäi. Ei mitenkään tietoisesta päätöksestä vaan vain sattumalta.

Niinpä olikin kiintoisaa palata vuosien takaisen tuttavuuden luokse, kun kustantaja Tammi lähetti yllättäen luettavakseni tunnetun ja tuotteliaan amerikkalaiskirjailijan tuoreimman teoksen, Tervetuloa Joylandiin. Takakansi lupaa menneiltä vuosilta tuttua kauhutunnelmaa:
Huimia laitteita, värivalojen välkettä ja lasten naurua ja kummitusjuna, joka saa aikuisen miehenkin kirkumaan ja josta eräs nuori rakastunut nainen ei koskaan tullut ulos. Uskallatko SINÄ lähteä ajelulle?
Tarina sijoittuu vuoteen 1973, kun Devin Jones -niminen nuorukainen joutuu kohtaamaan ensirakkautensa kariutumisen ja pestautuu kesätöihin tivoliin. Vanhoilta työntekijöiltä hän kuulee tarinan Linda Gray -nimisestä tytöstä, joka murhattiin raa'asti kummitusjunassa. Tappotyön tekijää ei koskaan saatu kiinni, mutta tyttö on jäänyt kummittelemaan huvipuistoon.

Kertomus murhatusta nuoresta naisesta tulee esille melko varhain ja on sinänsä kiinnostava elementti teoksessa. Mutta muutoin tarinan imuun oli melko vaikea päästä. Suurin piirtein ensimmäiset sata sivua minäkertoja Devin Jones haikailee nuoruudenrakkautensa Wendyn perään ja kertaa, miten kauheaa oli, kun ensimmäinen rakastuminen ei johtanut mihinkään, ei edes siihen yhteen asiaan. Tuntuu, että tarina ei oikein etene, vaan sisältää vain Wendy sitä ja Wendy tätä -jahkailua. Wendy ei herätä kovin lämpimiä tunteita, joten alkaa jo tuntua siltä, että jonkun pitäisi antaa Devinille potku persuuksiin, enkä muutenkaan oikein näe tarpeellisena sitä huolellista Wendy-pohjustusta, jonka King tarjoaa.

Onneksi huvipuistokesään sisältyy muutakin kuin menetetyn rakkauden kaipuuta, ja uudet tuttavuudet tuovat nuoren miehen elämään uutta sisältöä. Yksi kirjan kiinnostavista hahmoista on pieni poika nimeltä Mike, joka on jännittävä sekoitus lasta ja vanhusta ja jolla on erityinen kyky nähdä asioita, joita muut eivät näe. Hänellä onkin tarinassa merkittävä osa, kun vuosien takainen murhatyö alkaa vähitellen selvitä ja selvittäjää uhkaavaan vaaraan liittyy yliluonnollisia tekijöitä.

Tivoli on miljöönä kiehtova ja sekä sitä että henkilöitään King kuvaa elävästi. Tarinan loppupuolella jännitys tiivistyy hyvin niin, että kirjasta jäi lopulta varsin myönteinen jälkimaku. En silti voi olla napisematta, että alkuosalle ei olisi pieni tiivistäminen tehnyt pahaa ja että loppukin alkoi tuntua hieman liian pitkitetyltä.

Morre näyttää jakavan tuntoni monessa kohtaa. Minua enemmän ovat ainakin Kirsi, Jenni, Kuutar, MaijaKrista, Jonna ja Katja kirjasta pitäneet.

Kommentit

  1. Tuo on jännää lukea kirjailijaa, jota joskus luki paljon, mutta ei sitten vuosiin. Olen aina ajatellut, että Kingin teokset on mulle liian pelottavia. Hui! Mukava arvio ja kiva omakohtaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä on moni luonnehtinut pehmeämmäksi Kingiksi, ja sitä tämä tosiaan on. Ei siis kannata pelätä. :)
      Kiitos kommentistasi, Omppu.

      Poista
  2. Harmi, ettet ihan pitänyt, mutta onneksi osin. Minä pidin tästä, löysin tästä paljon samaa kuin Stand by me:stä (suom. Ruumis): nostalgiaa, sellaista mennyttä jota ei oikeasti varmaan koskaan ole ollut. Mukava kirjallinen välipala.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kirja tosiaan täysin onnistunut minua vakuuttamaan, vaikka miljöössä ja tarinassa jotain viehkoa onkin. Mutta olen samaa mieltä, että Tervetuloa Joylandiin on mukava kirjallinen välipala.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o