Siirry pääsisältöön

Sadie Jones: Small Wars

"Cyprus. It had been encased around and above in hard blue sea and sky. They had made their small home on it, been taken by it, and she had lost him."
Sadie Jones: Small Wars
(Vintage 2010)
472 sivua
Sadie Jonesin romaani Small Wars lähtee liikkeelle vuoden 1946 heinäkuisesta Iso-Britanniasta ja sotilaiden paraatista, jota sotaväen läheiset ovat tulleet seuraamaan. Paikalla on myös Clara, joka etsii sotilaiden joukosta veljeään Jamesia ja sulhastaan Halia. Ylpeyteen sekoittuu tieto siitä, että koulutuksensa läpäisseet sotilaat eivät suinkaan jää nauttimaan rauhasta vaan lähtevät hetimiten kohti taisteluja.

Epilogista siirrytään kymmenen vuotta eteenpäin. Tammikuussa 1956 Clara matkustaa perheen pienten kaksostyttärien kanssa Kyprokselle, minne Hal on saanut komennuksen. Tilanne brittien hallinnoimalla saarella on epävakaa, kun Turkin kyproslaiset ja Kreikan kyproslaiset taistelevat saavuttaakseen omat päämääränsä. EOKA on Kreikan kyproslaisten sissijoukko, joka on valmis koviinkin otteisiin saattaaksen Kyproksen pois brittihallinnon alta.
The police station was burning. Two Turkish Cypriot policemen and a Royal Military Policeman had been killed. Another Turkish Cypriot officer had his legs blown off, and would die before morning. A double victory for EOKA then: both Turks and British successfully targeted.
Osapuolten näkemykset vallitsevasta tilanteesta ovat - tietenkin - hyvin erilaiset. Hal on kuitenkin valmis toimintaan hiljaisen Saksaan sijoittuneen palvelusajan jälkeen. Hän haluaa taistella ihanteidensa ja kotimaansa puolesta suoraselkäisesti ja oikeudenmukaisesti. Mutta mitä tapahtuu, kun ihanteet törmäävät raa'an todellisuuden kanssa?

Omat ihanteensa on myös Claralla. Hän haluaa olla vaimo, joka seuraa miestään ja tukee tätä työssään. Hän on kotirouva, joka huolehtii tyttäristä ja kodista ja saa myöskin huomata, että haaveet eivät vastaa todellisuutta. Lähialueen terrori ja tiedot pommi-iskuista eivät voi olla vaikuttamatta naiseen, joka on saapunut Kyprokselle turvallisesta ja vakaasta Englannista.
She didn't want Hal to see the table against the back door because then he'd know how silly and frightened she was.
Hal joutuu näkemään työssään asioita, joista hän ei kykene kertomaan vaimolleen. Clara puolestaan ei kykene puhumaan miehelleen siitä, millaisena hän kokee yhteisen elämän saarella, jota varjostaa jatkuva väkivallan uhka. Puolisoiden maailmat eivät tunnu kohtaavan kuin osittain, joten heidän on vaikea nähdä, mitä toiselle todella kuuluu. On kuin kummankin sisällä olisi pieni sota, kun maailma ei olekaan odotusten kaltainen. Hal joutuu kohtaamaan ihmisen raadollisuuden ja punnitsemaan elämänsä arvoja tavalla, jota lukijana seurasin jännittyneenä ja ainakin jollain tasolla hänen tuskansa ymmärtäen: mitä tehdä, kun puntarissa ovat perhe, rakkaus, oma mieli, ympäröivän yhteisön ja suvun luomat paineet ja velvollisuudet kotimaata ja monia ihmisiä kohtaan?

Small Wars on hieno romaani siitä, mitä sota ihmiselle tekee. Sadie Jones kuvaa tarkkanäköisesti Halia ja Claraa, joista ei voi olla pitämättä. Jännitettä luo miljöö, joka saa väkisinkin pelkäämään, että jotain ikävää tapahtuu pariskunnalle, jolle toivoo hyvää. Päähenkilöidensä ohella Jones kuvaa mieleenpainuvasti 1950-luvun Kyprosta sotilaineen ja saarelaisineen. Small Wars on elävästi kirjoitettu tarina sodasta, väkivallasta, rakkaudesta, odotuksista, häpeästä ja toivosta.

Kirjankansibingosta kuittaan ruudun Nainen.

Kommentit

  1. Kylläpä ilahduin löytäessäni arviosi tästä kirjasta. Tuo mitä kirjoitit, että tässä kuvataan hienosti, mitä sotaa tekee ihmiselle. Se on niin totta. Pidin tästä teoksesta valtavasti ja myös kansi on hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilahduin, kun tulin tämän lukeneeksi. :) Viimeistään nyt Jones on yksi lempikirjailijoistani.
      Bloggauksessani en muistanut mainita kantta erikseen, hyvä siis kun sanoit siitä. Se on tosiaan hieno!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…