Siirry pääsisältöön

Roope Sarvilinna: Kateissa

"Juntunen meni edeltä ja minä peesasin. Juntunen oikikseen, Höntynen kauppikseen. Opiskelijabileitä, uusia kavereita, pari uutta tyttöä, opintotukea, taas hampurilaisten paistoa, innokkaita keskusteluja Uudella, Manalassa, halpaa kaljaa, kulttuurinnälkää, vähän pinnistelyä tentteihin, kahvia Dommalla, yrjökännit osakuntabileissä, rakastumisia ja eroamisia, saunailtoja, pitkiä juoksuja munasillaan pensaan, talon, korttelin ja kaupunginosan ympäri, ansiomerkki siitä."
Roope Sarvilinna: Kateissa
(Tammi 2015)
176 sivua


Roope Sarvilinnan esikoisromaanin keskiössä ovat Juntunen ja Höntynen, veljekset, joihin joskus tarttuivat leikkisät lempinimet. Ikää tuli, asiat muuttuivat, mutta nimet jäivät käyttöön. Lähes kaikki tehdään yhdessä, kunnes Juntunen äkkiä lähtee Thaimaahan ajattelemaan. Sieltä hän palaa vielä Suomeen mutta päätyy sitten ajattelemaan enemmänkin, kiertää vuosien ajan ympäri Aasiaa, lähinnä Intiaa.

Satunnaiset kortit ja sähköpostit pitävät perheenjäsenet jotenkin kartalla siitä, missä Juntunen kulkee ja mitä hänelle kuuluu. Mutta sitten koittaa hiljaisuus ja viimein tieto, että Juntunen on nähty Suomessa, ajamassa ratikalla kohti satamaa. Jopa kaavamaisesti elämää suorittava Höntynen ei voi jättää asiaa sikseen vaan lähtee etsimään laivahullua veljeään Itämereltä.

Onhan näitä, juntusia. Heitä, jotka hyppäävät pois kiihtyvästä oravanpyörästä ja ajattelevat, että voi olla muutakin kuin omistusasunto, auto tai kaksi, avioliitto, lapsia, työpaikka ja säännöllinen arki. Romaanissa kuvataan sitä, miten valtavirrasta poikkeava ratkaisu vaikuttaa läheisiin - kokonaisvaikutus tietenkin on vielä suurempi, kun Juntunen katoaa hiljaisuuteen. Millaista on vastata kysymyksiin veljen tai pojan kuulumisista, kun kuulumisia ei enää ole?

Roope Sarvilinna kirjoittaa lakonisesti ja riisutusti kahdesta miehestä ja heidän elämänvalinnoistaan. Henkilöt asettuvat toistensa vastakohdiksi, kun toinen toteuttaa ajatusta hyvästä länsimaisesta elämästä perheineen ja nousujohteisine urineen ja toinen päättää aivan toisin. Juntunen ja Höntynen jäävät kuitenkin lähinnä elämänvalintojensa kuviksi: heille toivoisi enemmän lihaa luiden ympärille, luonnetta. Kiitän kirjailijan tyyliä ja vaivatonta tapaa kuljettaa tarinaa eteenpäin. Monitulkintainen lopetus jää mietityttämään mukavasti.

Sain kirjan luettavakseni kustantajalta. Kiitos!

Myös Krista on Sarvilinnan teoksen lukenut.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat