Siirry pääsisältöön

Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö

"Minulta on tässä vaiheessa mennyt kaksi vuotta siihen, että olen hellittämättä koostanut "musiikkitoimittaja Dolly Wildea" ihan alkutekijöistä. Olen lainannut keskuskirjastosta yhteensä 148 albumia, kuunnellut käytännössä jok'ikisen John Peelin radio-ohjelman, ja olen nyt vuosien 1988-92 indiemusiikin asiantuntija. Olen viettänyt huoneessani paljon aikaa ajatellen: osaan kertoa, miltä 90-luvun musiikki kuulostaa kuusitoistavuotiaan tytön korvissa."
Caitlin Moran: Näin minusta tuli tyttö
(Schildts & Söderströms 2015)
Alkuteos How to Build a Girl 2014
Suomentanut Sari Luhtanen
361 sivua
Caitlin Moranin Näin minusta tuli tyttö -romaanin päähenkilö on kuusitoistavuotias Johanna Morrigan, joka ajautuu esiintymään televisiossa. Näyttäytyminen kaikelle kansalle ei mene aivan kuvitelmien mukaisesti, ja Johanna tajuaa, että jotain on tehtävä. Hän päättää luoda itsensä uudelleen, ja niin hänestä tulee nuori, ilkeä ja pelätty musiikkitoimittaja Dolly Wilde, joka seksihurjastelee minkä ehtii ja keksii ehtineensä vielä vähän enemmänkin. Tästä asetelmasta syntyy tarina, joka naurattaa, kauhistuttaa, puisteluttaa päätä, huvittaa, viihdyttää ja koskettaa.

Johanna Morrigan ei ole syntynyt kultalusikka suussa. Järin kaunis hän ei ole, elopainoa on kertynyt hieman liikaa ja synnyinkoti sijaitsee aivan väärällä postinumeroalueella. Kotona vanhempien aika menee lähinnä toimeentulon miettimiseen, ja isä elättelee utopistisia haaveita rikastumisesta muusikon uralla. Johanna puolestaan halua tulla nähdyksi ja päästä pitkälle. Musiikkilehden päätoimittaja Kenny neuvoo: "Jos haluaa päästä pitkälle, pitää olla vihainen." Ja sitä Johanna - tai Dolly - lopulta on. Mutta tuoko vihaisuus onnea, vaikka se varmasti jonkinlaista näkyvyyttä tarjoaa?

Entä seksi sitten? Sekin on Johannalle keino tulla näkyväksi, saada ääriviivat. Kotona ei ole peilejä, joiden avulla nähdä itsensä, joten tapa piirtyä maailmaan on löydettävä muualta, ja samalla saattaa ajautua vaaraan joutua entistä enemmän kadoksiin jopa itseltään.

Näin minusta tuli tyttö on hämmentävä ja raju lukukokemus. Roisia menoa tarjoavat lukuisat (päihdehuuruiset) seksikohtaukset, ja tyyliltään kasvutarina on menevä. Se tuo eteen nuoren tytön kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan, tytön joka tavoittelee paljon lähtökohdista, jotka eivät tarjoa paljon. Hänen toiveensa ja haaveensa ovat universaaleja ja ajattomia: olla kaunis, tulla nähdyksi ja huomatuksi. Siksi tarina on myös koskettava, sillä se kuvaa ketä tahansa samalla, kun se kuvaa vain Johannaa. Hän turvautuu äärimmäisiin keinoihin, mutta silti häneen jotenkin luottaa. Lohtua tuo usko siihen, että johannat voivat oppia, kasvaa ja pärjätä. Surua tarinaan taas tuo se, että Johannan rinnalle toivoisi jonkun, joka pitäisi hänestä huolta ja osoittaisi, että hänet huomataan kyllä ja hän kelpaa ilman äärimmäisyyksiäkin.

Kirjasta toisaalla: Kirjapolkuni, Ullan Luetut kirjatLukutoukan kulttuuriblogiOksan hyllyltä, Lumiomena, Cats, books & me, Hiirenkorvia ja muita merkintöjä, Kirjakaapin avainRakkaudesta kirjoihin, Kirjakko ruispellossa, Kirjamuistikirja ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Kommentit

  1. Olipas hurjan tasapainoinen kirjoitus. Tämä on minullakin listalla, mutta haluan lukea englanniksi ja ei ole vielä kävellyt vastaan. Sitä odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Omppu! Uskallan ennustaa, että tästä voisit pitää.

      Poista
  2. Tämä oli niin hyvä, että jäi vielä kirjahyllyyni kesän aikana tapahtuneessa "nyt kaikki ylimääräinen pois kirjahyllystäni". Koska voisin lukea tämän uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsin järisyttävä lukukokemus. En tiedä, tartunko tähän enää uudelleen, mutta hyllyyni kirja jää. :)

      Poista
  3. Tämä on kyllä vetävästi kirjoitettu, hauska ja kuitenkin sekä roisi että yhteiskunnallisesti kantaa ottava. Tässä oli mielestäni liikaa toistoa, mutta kyllä tämä mieleen jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua tarina onnistui viemään mukanaan niin, että en toistoa huomannutkaan. :)

      Poista
  4. Mä tykkäsin juuri siitä, että vaikka tarina on roisi, itse asia oli tosi elämänmakuinen ja aito. Teiniys on just tota omien rajojen etsimistä ja löytämistä.

    http://kirjasfaari.fi/2015/07/minustakin-tuli-taas-tytto/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häpeämättömän hurja ja elämänmakuinen tarina on, siitä ei pääse mihinkään - tosin paikoin uskottavuuden rajoilla.

      Poista
  5. Kuuntelen juuri kirjaa, joka muistuttaa vähän tuota ja mietin eilen, että ehkä tätä kokemusta täydentäisi tämä kirja, jonka joku aika sitten näin jossain blogissa. En muistanut eilen sen nimeä, mutta heti ensimmäisenä aamusta se nyt on tässä silmini edessä :) Ehkä siis tosiaan laitan lukulistalle.
    Aika rajuja lukukokemuksia osa nuorten kasvukertomuksista nykyään ja jostakin syystä paljon koskettavampia, kuin nuoruudessa luetut Juokse poika, juokset, tai muut huumekertomukset. Jopa Suomeen sijouttuvat tuntuivat silloin niin kaukaisilta ja toiseen maailmaan kuuluvilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kiinnostaakin kuulla, mitä kirjaa kuuntelet. Ehkä bongaan sen vielä. :)
      Rajua menoa ainakin tämä tarjoaa. Kuinka paljon koskettavuutta sitten lisää se, että itsellä on jo vähän enemmän perspektiiviä ja etäisyyttä pahimpiin kasvuvaiheisiin. En tiedä.

      Poista
  6. Hienosti tekstisi loppukappaleessa tiivistät johannojen kasvunvaran! Näin minusta tuli tyttö on tavallaan varoitustarina siitä, että helpompaakin reittiä voi selvitä omaksi itsekseen, mutta luonnistuu se vaikeankin kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuija!
      Onneksi vaikeankin kautta voi selviytyä, mutta surullista on se, että jotkut jäävät välille.

      Poista
  7. Mielenkiintoiselta kirjalta vaikuttaa! En kuitenkaan usko, että itse tulen tarttumaan tähän mutta muiden lukukokemuksia on aina kiva seurailla.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kaikkiin kiinnostaviin kirjoihin ei tarvitse tarttua, ellei kirja tunnu omalta. Minä tulin lukeneeksi tämän lopulta sattuman kautta, en alkujaan kirjasta oikein innostunut.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…