Siirry pääsisältöön

Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta

"Se oli totta, en keksinyt mitään mitä hän olisi pelännyt, mutta tiesin että hän halusi vielä nähdä joitakin asioita ennen kuolemaansa, olla mukana kun joitakin asioita tapahtui, kaikkihan halusivat, mutta hän halusi nähdä Neuvostoliiton kaatuvan nyt kun muuri oli sortunut; hän halusi nähdä mitä tapahtuisi sen jälkeen, voittaisiko Gorbatšov vai peräytyisi ja sanoisi että joko juttu oli mennyt liian pitkälle, mikä ei ollut mahdotonta, mutta joka tapauksessa olisi katkeraa jos äitini ei saisi nähdä sitä, ja halusin mielelläni nähdä sen kaiken itsekin, ja sainkin nähdä, mutta silti pelkäsin kuolemaa."
Per Petterson:
Kirottu ajan katoava virta
(Otava 2011)
Alkuteos Jeg forbanner tidens elv 2008
Suomentanut Katriina Huttunen
Otavan kirjasto 222.
223 sivua
Kirottu ajan katoava virta tekee surulliseksi. Ei sisältönsä takia vaan siksi, että se on viimeinen Per Pettersonin suomennettu teos, jota en ollut vielä lukenut. Nyt olen lukenut kirjailijan kaikki suomennokset ja tuntuu vaikealta jäädä odottamaan uutta luettavaa, niin kaunis ja omanlaisensa tyyli Pettersonilla on.

Romaanin päähenkilö on Arvid Jansen, joka 1970-luvulla innostui kommunismista ja jätti koulut kesken. Aatteen palo rikkoi Arvidin ja hänen äitinsä välit, mutta vuonna 1989 on aika lähentymisen. Arvid menee Tanskaan tapaamaan syöpään sairastunutta äitiään ja kertomaan tälle, että hänen avioliittonsa on tullut päätepisteeseensä. Matkan aikana hän muistaa menneitä ja palaa lapsuuteensa.

Arvidin ja hänen äitinsä suhde on erikoinen. Lähes nelikymppinen mies on voimakkaasti kiinni äidissään, vaikka hänellä olisi oma elämä elettävänä. Hän ikään kuin takertuu äitiinsä, kuin haluten saada takaisin lapsuuden läheisyyden ja menetetyt vuodet ja estääkseen väistämättömän. Äiti taas suhtautuu poikaansa suorastaan välinpitämättömästi. Vaikka he viettävät yhdessä aikaansa, he puhuvat lopulta hyvin vähän, ja paljon jää siten sanomatta.
Olin varma että hän kuuli minun tulevan, mutta hän ei kääntynyt. Kun olin melkein perillä, sanoin hiljaa:
- Hei.
Hän ei kääntynyt nytkään, sanoi vain: - Älä ala puhua heti.
- Minä tässä, sanoin.
- Tiedän kuka siinä on, hän sanoi. - Kuulin kuinka ajatuksesi kolistelivat tietä pitkin. Oletko rahaton?
Helvetti soikoon, kysehän oli siitä että tiesin hänen olevan sairas, että hän saattoi kuolla, sen takia olin täällä, sen takia olin lähtenyt hänen peräänsä, niin ajattelin, ja silti sanoin:
- Äiti. Minä aion erota.
Arvid itse on henkilönä kovin ristiriitainen. Hän tuntuu kaipaavan hyväksyntää mutta toimii tavalla, joka ennemmin ajaa ihmiset hänen luotaan. Arvid on isänsä kuva ja saanut työpaikkansa tehtaasta isänsä vuoksi, mutta omissa ajatuksissaan hän työntää isänsä taka-alalle lähes väkivalloin ja joutuu ajoittain muistuttamaan itseään jopa siitä, että isä on yhä elossa. Hän on ison, hämmentyneen lapsen oloinen tuppautuessaan äitinsä mukaan myös silloin, kun äiti mitä ilmeisimmin haluaisi olla yksin. Lapsuudenmuistoissa näkyy halu olla veljeksistä erityinen, ehkä rakastetuin.

Romaanin pääpaino ei ole etenevässä juonessa ja tapahtumissa vaan mielenmaisemassa. Tarinan tunnelma on hidas pysähtyneisyyteen saakka, ja tapahtumat jäävät lopulta toisarvoisiksi. Petterson kirjoittaa niin kauniisti, että tarinan äärelle haluaisi vain jäädä viipymään. Päähenkilöidensä tapaan myös kertoja jättää paljon lausumatta ääneen, ja Kirottu ajan katoava virta jättää jälkeensä paljon mietittävää mutta myös rauhallisen olon.

Muualla:

Pettersonin teoksella otan osaa kahteen haasteeseen: Reading the Rainbow -haasteeseen saan vaaleamman sinisen raidan ja Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteessa tulee kolmas merkintä Norjan kohdalle.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo