Siirry pääsisältöön

Rachel Joyce: Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu

"- Etelä-Devonissako? Sisar Catherine kalpeni. - Luuletteko hänen aikovan kävellä koko matkan sieltä etelästä tänne Northumberlandiin saakka? Enää häntä ei naurattanut, eikä ketään muutakaan. He katsoivat vain minua ja sinun kirjoittamaasi kirjettä ja näyttivät aika huolestuneilta ja hämmentyneiltä."
Rachel Joyce: Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu
(WSOY 2015)
Alkuteos The Love Song of Miss Queenie Hennessy 2014
Suomentanut Hilkka Pekkanen
363 sivua
Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu on itsenäinen jatko-osa - tai rinnakkaisteos - romaanille Harold Fryn odottamaton toivioretki, josta pidin paljon. Niinpä oli itsestään selvää, että myös tämä Rachel Joycen hiljattain suomennettu romaani päätyi lukulistalleni.

Lähtökohta tarinalle on se, että Queenie Hennessy viettää viimeisiä elonpäiviään St Bernadinen saattokodissa Berwick-upon-Tweedissa. Hänen sairastamansa syöpä on levinnyt, eikä mitään ole enää tehtävissä. Ennen kuolemaansa Queenie haluaa tehdä tilit selviksi menneisyyden kanssa ja kirjoittaa kirjeen Harold Frylle, jonka kanssa ei ole ollut yhteydessä pariinkymmeneen vuoteen mutta jolle olisi tärkeää sanottavaa. Yllättäen Harold vastaa lyhyesti pyytäen naista odottamaan. Pian selviää, että mies on lähtenyt kävelemään halki Englannin saapuakseen lopulta saattokotiin tapaamaan vuosien takaista ystäväänsä.
Olin rakentanut rantapuutarhani hyvitykseksi hirvittävästä vääryydestä, jonka olin tehnyt rakastamalleni miehelle, sanoin. Joskus tuskalla pitää tehdä jotain, muuten se nielaisee ihmisen kokonaan. Yritin sanoa nimesi ja Davidin nimen myös, mutta jo sitä ennen silmiini kihosivat kyyneleet. Niin siinä aina kävi. En kyennyt koskaan kertomaan koko tarinaa.
Queenie kantaa sisällään tuskallista salaisuutta, joka on painanut hänen mieltään vuosia. Hän uskoo olevansa syyllinen vuosien takaisiin tapahtumiin, jotka saivat hänet pakenemaan ja asettumaan merenrantataloon. Ajan myötä talosta tulee rakas koti ja puutarhasta erikoinen paikka, jota ohikulkijatkin käyvät ihmettelemässä. Hoitokodissa odottaessaan Queenie ymmärtää, että taloon hänellä ei enää ole paluuta.

Tärkeä hahmo Queenien ja Haroldin rinnalla on miehen poika David, johon myös Queenie tutustuu. Harold Fryn odottamattoman toivioretken lukeneille David on jollain tapaa tuttu, mutta tämän teoksen myötä kuva syvenee ja saa uusia ulottuvuuksia. Selviää, että on paljon sellaista, mitä vanhemmat eivät ainoasta lapsestaan tiedä. Davidin hapuilevassa ja paikkaansa etsivässä hahmossa on jotain kovin surullista, kun hän ei halua olla tavallinen vaan jotain aivan muuta: hän haluaa tulla huomatuksi.

Jotain kovin surullista on tietenkin koko tarinassa, sillä se kuvaa elettyä elämää, joka on hyvin suurilta osin jo jäänyt taakse. Edessä ei enää ole paljon, ja kuolema on vahvasti saattokodissa läsnä, kun asukkaita poistuu tuonpuoleiseen aika ajoin, kuka lyhyen, kuka pitkän hoitojakson päätteeksi. Mutta vaikka kuolemaa ei voi välttää, on tarinassa ihmeellisen paljon elämää. Melankolisuutta lievittävät saattokodin asukit omituisuuksineen: erityisesti mieleen jäi Finty kielenkäyttöineen.

Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu on rauhaisasti ja lempeästi sekä elämää että kuolemaa tarkasteleva romaani, jonka loppuratkaisu jäi ajatuksiini. Andrew Davidsonin kuvitus sopii kirjaan kauniisti.

Sain kirjan luettavakseni kustantajalta. Kiitos!

Myös Ulla on kirjan lukenut ja lukemastaan kirjoittanut.

Kirjankansibingossa saan tämän romaanin myötä rastin keskimmäiseen ruutuun kengät.


Kommentit

  1. Laitoin tämän varaukseen kirjastosta, ja odotan kovasti että saisin kirjan luettavaksi. Bloggauksesi luettuani odotan kirjaa vielä enemmän! :)

    VastaaPoista
  2. Minusta tämä oli hieno kirja. Ensimmäisessä kirjassa David kulki mukana. Lopuksi lukijalle kerrottiin kylmä totuus. Tämä kirja avaa Davidin osuuden nyt. Queenien tarina on hieno. Uskon, että tuollainen salaisuuksien purku on helpotus lähdön hetkellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tulee mukavasti lisätietoa henkilöistä, jotka jäivät ensimmäisessä kirjassa paljon etäisemmiksi. Ja Harold Fry -kirjaan verrattuna tässä on aivan omanlaisensa ääni, jonka ansiosta on helppoa luoda omanlaista kuvaa Queeniesta.

      Poista

  3. Otin tuon ensimmäisen osan lukulaitteelleni joten Joycen maailma odottelee... )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, kiva kuulla. Odottelenkin kiinnostuneena, mitä ajatuksia Harold Fry herättää sinussa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o