Siirry pääsisältöön

Rachel Joyce: Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu

"- Etelä-Devonissako? Sisar Catherine kalpeni. - Luuletteko hänen aikovan kävellä koko matkan sieltä etelästä tänne Northumberlandiin saakka? Enää häntä ei naurattanut, eikä ketään muutakaan. He katsoivat vain minua ja sinun kirjoittamaasi kirjettä ja näyttivät aika huolestuneilta ja hämmentyneiltä."
Rachel Joyce: Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu
(WSOY 2015)
Alkuteos The Love Song of Miss Queenie Hennessy 2014
Suomentanut Hilkka Pekkanen
363 sivua
Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu on itsenäinen jatko-osa - tai rinnakkaisteos - romaanille Harold Fryn odottamaton toivioretki, josta pidin paljon. Niinpä oli itsestään selvää, että myös tämä Rachel Joycen hiljattain suomennettu romaani päätyi lukulistalleni.

Lähtökohta tarinalle on se, että Queenie Hennessy viettää viimeisiä elonpäiviään St Bernadinen saattokodissa Berwick-upon-Tweedissa. Hänen sairastamansa syöpä on levinnyt, eikä mitään ole enää tehtävissä. Ennen kuolemaansa Queenie haluaa tehdä tilit selviksi menneisyyden kanssa ja kirjoittaa kirjeen Harold Frylle, jonka kanssa ei ole ollut yhteydessä pariinkymmeneen vuoteen mutta jolle olisi tärkeää sanottavaa. Yllättäen Harold vastaa lyhyesti pyytäen naista odottamaan. Pian selviää, että mies on lähtenyt kävelemään halki Englannin saapuakseen lopulta saattokotiin tapaamaan vuosien takaista ystäväänsä.
Olin rakentanut rantapuutarhani hyvitykseksi hirvittävästä vääryydestä, jonka olin tehnyt rakastamalleni miehelle, sanoin. Joskus tuskalla pitää tehdä jotain, muuten se nielaisee ihmisen kokonaan. Yritin sanoa nimesi ja Davidin nimen myös, mutta jo sitä ennen silmiini kihosivat kyyneleet. Niin siinä aina kävi. En kyennyt koskaan kertomaan koko tarinaa.
Queenie kantaa sisällään tuskallista salaisuutta, joka on painanut hänen mieltään vuosia. Hän uskoo olevansa syyllinen vuosien takaisiin tapahtumiin, jotka saivat hänet pakenemaan ja asettumaan merenrantataloon. Ajan myötä talosta tulee rakas koti ja puutarhasta erikoinen paikka, jota ohikulkijatkin käyvät ihmettelemässä. Hoitokodissa odottaessaan Queenie ymmärtää, että taloon hänellä ei enää ole paluuta.

Tärkeä hahmo Queenien ja Haroldin rinnalla on miehen poika David, johon myös Queenie tutustuu. Harold Fryn odottamattoman toivioretken lukeneille David on jollain tapaa tuttu, mutta tämän teoksen myötä kuva syvenee ja saa uusia ulottuvuuksia. Selviää, että on paljon sellaista, mitä vanhemmat eivät ainoasta lapsestaan tiedä. Davidin hapuilevassa ja paikkaansa etsivässä hahmossa on jotain kovin surullista, kun hän ei halua olla tavallinen vaan jotain aivan muuta: hän haluaa tulla huomatuksi.

Jotain kovin surullista on tietenkin koko tarinassa, sillä se kuvaa elettyä elämää, joka on hyvin suurilta osin jo jäänyt taakse. Edessä ei enää ole paljon, ja kuolema on vahvasti saattokodissa läsnä, kun asukkaita poistuu tuonpuoleiseen aika ajoin, kuka lyhyen, kuka pitkän hoitojakson päätteeksi. Mutta vaikka kuolemaa ei voi välttää, on tarinassa ihmeellisen paljon elämää. Melankolisuutta lievittävät saattokodin asukit omituisuuksineen: erityisesti mieleen jäi Finty kielenkäyttöineen.

Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu on rauhaisasti ja lempeästi sekä elämää että kuolemaa tarkasteleva romaani, jonka loppuratkaisu jäi ajatuksiini. Andrew Davidsonin kuvitus sopii kirjaan kauniisti.

Sain kirjan luettavakseni kustantajalta. Kiitos!

Myös Ulla on kirjan lukenut ja lukemastaan kirjoittanut.

Kirjankansibingossa saan tämän romaanin myötä rastin keskimmäiseen ruutuun kengät.


Kommentit

  1. Laitoin tämän varaukseen kirjastosta, ja odotan kovasti että saisin kirjan luettavaksi. Bloggauksesi luettuani odotan kirjaa vielä enemmän! :)

    VastaaPoista
  2. Minusta tämä oli hieno kirja. Ensimmäisessä kirjassa David kulki mukana. Lopuksi lukijalle kerrottiin kylmä totuus. Tämä kirja avaa Davidin osuuden nyt. Queenien tarina on hieno. Uskon, että tuollainen salaisuuksien purku on helpotus lähdön hetkellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tulee mukavasti lisätietoa henkilöistä, jotka jäivät ensimmäisessä kirjassa paljon etäisemmiksi. Ja Harold Fry -kirjaan verrattuna tässä on aivan omanlaisensa ääni, jonka ansiosta on helppoa luoda omanlaista kuvaa Queeniesta.

      Poista

  3. Otin tuon ensimmäisen osan lukulaitteelleni joten Joycen maailma odottelee... )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, kiva kuulla. Odottelenkin kiinnostuneena, mitä ajatuksia Harold Fry herättää sinussa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…