Siirry pääsisältöön

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

"Hän oli halunnut Alinan; hän oli halunnut Eurooppaan, Vanhaan Maailmaan, hän oli halunnut elämän, jota heidän perhetuttavansa eivät jo eläneet ja joka ei ollut hänen äitinsä ja hänen aiempien valintojensa ennalta määräämä. Hän oli halunnut maailmaan, jossa töihin ajeltiin puku päällä tyylikkään rauhallisesti vaihteettomilla retropyörillä eikä kuljettu jokaista sadan jaardin matkaa autoiksi naamioiduilla tankeilla."
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
(Tammi 2014)
559 sivua

Jussi Valtosen romaani He eivät tiedä mitä tekevät voitti vuoden 2014 Finlandia-palkinnon ja nousi lukulistalleni. Voittajakirjan valitsija, professori Anne Brunila, määritteli romaanin tajunnan räjäyttäväksi teokseksi, ja odotukseni olivatkin ennen lukemista korkealla.

Romaani lähtee liikkeelle vuodesta 1994, kun amerikkalainen Joe on muuttanut Suomeen Alinan luokse. Parilla on yhteinen vauva, Samuel, ja elämä on yhtä myllerrystä, kun vauvaelämän lisäksi Joe yrittää sopeutua uuteen kotimaahansa ja löytää paikkansa suomalaisesta tiedemaailmasta. Kulttuurit ja odotukset törmäävät, arki uuvuttaa ja viimein Joe palaa kotimaahansa jättäen taakseen niin Alinan kuin pienen poikansa.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Joe elää Yhdysvalloissa arvostettuna tutkijana, kahden tyttären isänä ja Miriamin puolisona. Alinalla on oma elämänsä Suomessa, ja Samuel on ylioppilaaksi päästyään joutunut huomaamaan, että elämä saattaakin kulkea odottamattomia polkuja. Samalla pienen pojan isäikävä on muuttunut nuoren miehen kaipuuksi, johon sekoittuu niin surua kuin katkeruutta.

Yhdysvalloissa alkaa tapahtua outoja. Joen tytär Rebecca saa käsiinsä uuden ja ihmeellisen iAm-laitteen, jonka rinnalla kohu siitä, että Facebook kuuntelee käyttäjiään, on pientä: uuden laitteen avulla markkinoijat voivat päästä kiinni kohderyhmiensä ajatuksiin. Viisikymppinen Joe on aika pihalla, kun tytär on suorastaan kasvanut laitteeseensa kiinni ja laitteen takana oleva markkinointikoneisto tulee turhan lähelle. Samaan aikaan alkaa olla ilmeistä, että Joeta ja hänen perhettään vainotaan. Vaikka hän ei ole ainoa tutkija, joka tekee eläinkokeita, on hän ainoa, joka saa uhkaavaa postia ja jonka kotirauhaa häiritään. Yksittäisen henkilön on kuitenkin vaikea saada huomiota ja apua, kun kiusanteko on lähinnä säikyttelyä ja pelottelua. Ja sitten Samuel saapuu Yhdysvaltoihin.

Minun on pakko myöntää, että alku oli tämän romaanin kanssa kovin takkuinen. En oikein meinannut päästä tarinaan kiinni, ja ensimmäisten parinsadan sivun lukeminen oli varsinainen työvoitto. Tarinassa on monia kiinnostavia teemoja, kuten ihmissuhteet, vanhemmuus, isättömyys, tieteen etiikka ja teknologian kehitys, mutta ehkä juuri runsaus tekikin varsinkin alkuosasta uuvuttavan.

Onneksi uurastaminen kuitenkin kannatti, sillä myöhemmin romaani vei mennessään. Valtonen kirjoittaa hienosti, ja esimerkiksi se, miten perheeseen vaikuttaa yllä leijuva uhka, välittyy kirjan sivuilta käsinkosketeltavasti. Mieleen jäi vahvasti myös kohtaus, jossa iAm sekoittaa toden ja kuvitelman niin, että käyttäjä ei itsekään tiedä, kuka hallitsee ja ketä. Samuelin ikävä valtameren takana asuvaa isäänsä kohtaan on kuvattu koskettavasti ja saa pohtimaan laajemminkin vanhemmuutta ja ihmissuhteita.

Loppuratkaisu kaikkine mutkineen on rakennettu mukavan yllättävästi, ja tarina jättää jälkeensä pureskeltavaa varsinkin, kun esillä on paljon elementtejä, jotka ovat nykyajassa tunnistettavia mutta romaanin ajassa vielä pidemmälle vietyjä. Esimerkiksi ajatus siitä, mihin teknologia vielä pystyy, on suorastaan pelottava kaikessa uskottavuudessaan, jopa todennäköisyydessään.

He eivät tiedä mitä tekevät kertoo ajastamme paljon, eikä kaikki tieto ole helposti sulavaa. Silti tai juuri siksi se on tärkeää.

Kirjasta muualla:
Anna minun lukea enemmän
Booking it some more
Ilselä
Kirjakuiskaaja
Kirsin kirjanurkka
Kulttuuri kukoistaa
Luettua elämää
Morren maailma
Reader, why did I marry him?

Kommentit

  1. Minulla on tämä vielä lukematta ja hankimattakin. Mitä mieltä olet: onko tämä sellainen, joka kuuluisi (tai olisi ihana / hyvä) omistaa vai riittäisikö lainaaminen kirjastosta? Kirjaston varausjonot ovat varmasti hirmuiset, mutta toisaalta esimerkiksi tänään bongasin tämän bestseller-hyllystä viikon laina-ajalla. En vielä lainannut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta lainaaminen riittäisi tämän kirjan kohdalla. Jotenkin en koe houkutusta palata kirjan pariin uudelleen, vaikka siitä lopulta pidinkin.

      Poista
  2. Just luvussa ja olen samaa mieltä, että alku oli lähes pettymys! Mutta minulla alkoi jo vähän helpottaa sadan sivun jälkeen, noin. Vielä on paljon jäljellä... Nuorisokielen kirjoitus vaikuttaa mahtavalta ja on saanut minut hymähtelemään jopa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tarina alkoi tosiaan hyvin vetää, kun pääsi vauhtiin. Toivottavasti jossain vaiheessa saan kuulla, mitä sinä pidit.

      Poista
  3. Minuunkin tämä teki vaikutuksen juuri noilla lähitulevaisuuden visioillaan ja pojan isäkaipuulla. Loppu sai itkemään. Luin kirjan aika tahtia ja nautin aina uuden teeman käsittelystä. Runsaudensarvi piti mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että pidit! Loppu oli tosiaan koskettava ja vaikuttava.

      Poista
  4. Tämä on vaikuttava kirja, vastakohtaisuuksien kirja. Teknologian saavutukset ja haittapuolet ym. ja lisänä perhetragedia ja perheen sisäiset jännitteet. Pidän eniten Valtosen kirjoista Siipien kantamat kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siipien kantamat odottelee lukemista, on jo hankittu valmiiksi. Moni on sitä kehunut, joten odotukset ovat senkin suhteen korkealla.

      Poista
  5. iAm-juttu oli kiinnostava ja isän kaipuu oli sekin hyvin kuvattu. Noin muutoin, en tätä enää muistele :)

    Jos joku tarvitsee, niin minulla on tämä hyllyssä ja en tee sillä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että minulle käy juuri noin: en jää isommin muistelemaan. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia ...

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostetta...