Siirry pääsisältöön

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

"Hän oli halunnut Alinan; hän oli halunnut Eurooppaan, Vanhaan Maailmaan, hän oli halunnut elämän, jota heidän perhetuttavansa eivät jo eläneet ja joka ei ollut hänen äitinsä ja hänen aiempien valintojensa ennalta määräämä. Hän oli halunnut maailmaan, jossa töihin ajeltiin puku päällä tyylikkään rauhallisesti vaihteettomilla retropyörillä eikä kuljettu jokaista sadan jaardin matkaa autoiksi naamioiduilla tankeilla."
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
(Tammi 2014)
559 sivua

Jussi Valtosen romaani He eivät tiedä mitä tekevät voitti vuoden 2014 Finlandia-palkinnon ja nousi lukulistalleni. Voittajakirjan valitsija, professori Anne Brunila, määritteli romaanin tajunnan räjäyttäväksi teokseksi, ja odotukseni olivatkin ennen lukemista korkealla.

Romaani lähtee liikkeelle vuodesta 1994, kun amerikkalainen Joe on muuttanut Suomeen Alinan luokse. Parilla on yhteinen vauva, Samuel, ja elämä on yhtä myllerrystä, kun vauvaelämän lisäksi Joe yrittää sopeutua uuteen kotimaahansa ja löytää paikkansa suomalaisesta tiedemaailmasta. Kulttuurit ja odotukset törmäävät, arki uuvuttaa ja viimein Joe palaa kotimaahansa jättäen taakseen niin Alinan kuin pienen poikansa.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Joe elää Yhdysvalloissa arvostettuna tutkijana, kahden tyttären isänä ja Miriamin puolisona. Alinalla on oma elämänsä Suomessa, ja Samuel on ylioppilaaksi päästyään joutunut huomaamaan, että elämä saattaakin kulkea odottamattomia polkuja. Samalla pienen pojan isäikävä on muuttunut nuoren miehen kaipuuksi, johon sekoittuu niin surua kuin katkeruutta.

Yhdysvalloissa alkaa tapahtua outoja. Joen tytär Rebecca saa käsiinsä uuden ja ihmeellisen iAm-laitteen, jonka rinnalla kohu siitä, että Facebook kuuntelee käyttäjiään, on pientä: uuden laitteen avulla markkinoijat voivat päästä kiinni kohderyhmiensä ajatuksiin. Viisikymppinen Joe on aika pihalla, kun tytär on suorastaan kasvanut laitteeseensa kiinni ja laitteen takana oleva markkinointikoneisto tulee turhan lähelle. Samaan aikaan alkaa olla ilmeistä, että Joeta ja hänen perhettään vainotaan. Vaikka hän ei ole ainoa tutkija, joka tekee eläinkokeita, on hän ainoa, joka saa uhkaavaa postia ja jonka kotirauhaa häiritään. Yksittäisen henkilön on kuitenkin vaikea saada huomiota ja apua, kun kiusanteko on lähinnä säikyttelyä ja pelottelua. Ja sitten Samuel saapuu Yhdysvaltoihin.

Minun on pakko myöntää, että alku oli tämän romaanin kanssa kovin takkuinen. En oikein meinannut päästä tarinaan kiinni, ja ensimmäisten parinsadan sivun lukeminen oli varsinainen työvoitto. Tarinassa on monia kiinnostavia teemoja, kuten ihmissuhteet, vanhemmuus, isättömyys, tieteen etiikka ja teknologian kehitys, mutta ehkä juuri runsaus tekikin varsinkin alkuosasta uuvuttavan.

Onneksi uurastaminen kuitenkin kannatti, sillä myöhemmin romaani vei mennessään. Valtonen kirjoittaa hienosti, ja esimerkiksi se, miten perheeseen vaikuttaa yllä leijuva uhka, välittyy kirjan sivuilta käsinkosketeltavasti. Mieleen jäi vahvasti myös kohtaus, jossa iAm sekoittaa toden ja kuvitelman niin, että käyttäjä ei itsekään tiedä, kuka hallitsee ja ketä. Samuelin ikävä valtameren takana asuvaa isäänsä kohtaan on kuvattu koskettavasti ja saa pohtimaan laajemminkin vanhemmuutta ja ihmissuhteita.

Loppuratkaisu kaikkine mutkineen on rakennettu mukavan yllättävästi, ja tarina jättää jälkeensä pureskeltavaa varsinkin, kun esillä on paljon elementtejä, jotka ovat nykyajassa tunnistettavia mutta romaanin ajassa vielä pidemmälle vietyjä. Esimerkiksi ajatus siitä, mihin teknologia vielä pystyy, on suorastaan pelottava kaikessa uskottavuudessaan, jopa todennäköisyydessään.

He eivät tiedä mitä tekevät kertoo ajastamme paljon, eikä kaikki tieto ole helposti sulavaa. Silti tai juuri siksi se on tärkeää.

Kirjasta muualla:
Anna minun lukea enemmän
Booking it some more
Ilselä
Kirjakuiskaaja
Kirsin kirjanurkka
Kulttuuri kukoistaa
Luettua elämää
Morren maailma
Reader, why did I marry him?

Kommentit

  1. Minulla on tämä vielä lukematta ja hankimattakin. Mitä mieltä olet: onko tämä sellainen, joka kuuluisi (tai olisi ihana / hyvä) omistaa vai riittäisikö lainaaminen kirjastosta? Kirjaston varausjonot ovat varmasti hirmuiset, mutta toisaalta esimerkiksi tänään bongasin tämän bestseller-hyllystä viikon laina-ajalla. En vielä lainannut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta lainaaminen riittäisi tämän kirjan kohdalla. Jotenkin en koe houkutusta palata kirjan pariin uudelleen, vaikka siitä lopulta pidinkin.

      Poista
  2. Just luvussa ja olen samaa mieltä, että alku oli lähes pettymys! Mutta minulla alkoi jo vähän helpottaa sadan sivun jälkeen, noin. Vielä on paljon jäljellä... Nuorisokielen kirjoitus vaikuttaa mahtavalta ja on saanut minut hymähtelemään jopa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tarina alkoi tosiaan hyvin vetää, kun pääsi vauhtiin. Toivottavasti jossain vaiheessa saan kuulla, mitä sinä pidit.

      Poista
  3. Minuunkin tämä teki vaikutuksen juuri noilla lähitulevaisuuden visioillaan ja pojan isäkaipuulla. Loppu sai itkemään. Luin kirjan aika tahtia ja nautin aina uuden teeman käsittelystä. Runsaudensarvi piti mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että pidit! Loppu oli tosiaan koskettava ja vaikuttava.

      Poista
  4. Tämä on vaikuttava kirja, vastakohtaisuuksien kirja. Teknologian saavutukset ja haittapuolet ym. ja lisänä perhetragedia ja perheen sisäiset jännitteet. Pidän eniten Valtosen kirjoista Siipien kantamat kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siipien kantamat odottelee lukemista, on jo hankittu valmiiksi. Moni on sitä kehunut, joten odotukset ovat senkin suhteen korkealla.

      Poista
  5. iAm-juttu oli kiinnostava ja isän kaipuu oli sekin hyvin kuvattu. Noin muutoin, en tätä enää muistele :)

    Jos joku tarvitsee, niin minulla on tämä hyllyssä ja en tee sillä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että minulle käy juuri noin: en jää isommin muistelemaan. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…