"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.
Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…
Oi, kyllä! Näkymättömässä lapsessa on ihana tuo kevätkuvaus. Kaunista kevättä!
VastaaPoistaTänään meille on luvattu sadetta, mutta sitä ennen ehdin kävelykadulle nauttimaan lämmöstä, auringonpaisteesta ja haitarinsoitosta. Oli ihanaa. :) Kiitos Katja kommentistasi.
PoistaIloa ja valoa sinullekin ja kauniisti helähteleviä kevätlauluja!
VastaaPoistaKiitos, Katja!
PoistaKiitos kevätlaulusta ja ihanaa kevättä sinullekin :)
VastaaPoistaKiitos, Villis! :)
Poista