Siirry pääsisältöön

Audrey Magee: Sopimus

"Faber pani kätensä takaisin ja muut miehet seurasivat esimerkkiä. Sotilaspastori puhui, ja muutamassa minuutissa Faber oli vihitty Berliinissä asuvan naisen kanssa, jota hän ei ollut koskaan tavannut. Puolentoista tuhannen kilometrin päästä täsmälleen samalla hetkellä nainen osallistui samanlaiseen seremoniaan, jonka todistajina olivat hänen isäntä ja äitinsä; se oli hänen osuutensa sotasopimuksesta, joka tapasi Faberille naimaloman ja hänelle leskeneläkkeen, mikäli Faber kaatuisi."
Audrey Magee: Sopimus
(Atena 2015)
Alkuteos The Undertaking 2014
Suomentanut Heli Naski
242 sivua
Audrey Mageen romaani Sopimus sijoittuu toisen maailmansodan ajalle. Helposti voisi ajatella, että toinen maailmansota on kirjallisuudessa loppuunkaluttu aihe, mutta Audrey Magee lähestyy aihetta tavanomaisesta poikkeavalla tavalla: päähenkilöt Peter Faber ja Katharina Spinell solmivat sopimusavioliiton, jonka myötä Faber pääsee rintamalta lomalle. Katharina puolestaan saa leskeneläkkeen, mikäli mies kaatuu sotatantereilla.

Puolisot valitsevat toisensa kuvien perusteella, ja vihkiminen tapahtuu niin, että morsian ja sulhanen ovat kaukana toisistaan. Peter pääsee kuitenkin Berliiniin tapaamaan Katharinaa, ja pian naisesta sekä tapaamisen seurauksena syntyvästä lapsesta muodostuu rintamalla syy taisteluun ja hengissä pysymiseen.

Sopimus on kaunistelematon, paikoin raaka kuvaus elämästä sodan keskellä. Näkökulmat vaihtelevat Peterin ja Katharinan välillä niin, että vuoroin paetaan kotirintamalla pommisuojaan tai käydään kutsuilla, vuoroin vaelletaan keskellä kylmyyttä ja lunta  Stalingradin lähellä. Katharinalla on omat murheensa kotona, kun veli palaa särkyneenä rintamalta ja isä uskoo vankkumatta natsismiin ja on läheisissä väleissä puolueen ylempään väkeen kuuluvan tohtori Weinartin kanssa. Eikä Katharinakaan juuri kyseenalaista sitä, miksi perhe yhtäkkiä pääsee muutamaan hienoon asuntoon kaupungissa, jossa juutalaisia ajetaan keskellä yötä kodeistaan. Samaan aikaan Peter joutuu rintamalla näkemään, mitä tapahtuu, kun voitonvarmuus murenee eikä kipeästi kaivattua apua kuulu.
Tosiasia on, että minä kuolen nälkään ja palellun hengiltä tuhansien kilometrien päässä kotoa. Minkä tähden? Suuremman, vahvemman Saksan, joka on vapaa kommunistijuutalaisista. Siinä tosiasiat.
Sotavuodet tarkoittavat nälkää, menetyksiä, selviytymistä ja toistuvia taisteluja tai pakenemisia pommisuojaan. Yhtäkkiä kaikki entinen on mennyttä.
Hän hautasi kasvonsa niihin, nuuhki Peteriä, nuuhki lakanoita, huojui taakse ja eteen, nyyhkytti kankaaseen, tahtoi sen kaiken olevan ohi, tahtoi Peterin kotiin ja kaiken olevan taas normaalia. Vaikka hän ei enää tiennyt, mikä oli normaalia. Hän oli unohtanut. Hänellä ei ollut siitä enää aavistustakaan.
Epänormaali tilanne ei voi olla muuttamatta ihmisiä, ja taistelujen viimein päätyttyä maailma on toinen kuin vuosia aiemmin. Pitääkö sodan alkuvuosina tehty sopimus vai onko liikaa kauheutta tullut väliin? Mitä tapahtuu, kun "Saksaa vihataan niin" ja kun velvollisuutensa täyttäneet palaavat lyötyinä ja vahingoittuneina kotiin?

Sopimus ei ole kielellisesti mitenkään erityinen, mutta kirjan tarina, joka nojaa paljoltí dialogiin, on vahva. Romaani herättää tunteita, kun sota-aikana vallitsevat arvot, joita on vaikea käsittää ja jotka tuntuvat usein äärettömän epäoikeudenmukaisilta. Esimerkiksi Katharinan isä on opportunisti, jolle mikään ei tunnu olevan pyhää, ja Katharinan vanhempien tapa syyllistää tytärtään, joka yrittää tehdä parhaansa vaikeissa olosuhteissa, tuntuu kohtuuttomalta. Tietynlainen ajattelun musta-valkoisuus näkyy tarinan loppuratkaisussakin. Sopimus ei luo romantisoitua kuvaa 1940-luvun Saksasta vaan repii ja raastaa kylmäävän vakuuttavasti ja saa pohtimaan, keneen voi lopulta todella luottaa.

Blogeissa Audrey Mageen romaania on luettu ahkerasti. Postauksia löytyy ainakin seuraavista paikoista:

Kirjan vuoden haastelistaa pääsen pitkästä aikaa täyttämään: Sopimus on kirjailijan esikoisteos, joten romaani asettuu kohtaan 15. A popular author's first bookKirjankansibingosta ruksaan kohdan valokuva.

Kommentit

  1. Tämä oli kyllä varsin hieno teos. Erityisesti pidin Mageen tavasta kuljettaa tarinoita rinnakkain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakenne ja dialogin runsaus tekivät kirjasta nopealukuisen, raskaasta aiheesta huolimatta. Doerrin teoksessa (Kaikki se valo jota emme näe) on samanlainen rakenne, ja muutenkin tuli lukiessa verrattua aika paljon siihen.

      Poista
  2. Pidin kirjan tyylistä kovasti eli siinä oli jotain äärimmäisen tehokasta. Tällainen teos toimii vahvasti niillekin, jotka eivät ole toisen maailmansodan historiaan kovasti perehtyneet. Vaikka kirjoittaja on irlantilainen, hän lienee saksalaisen kirjallisuuden ystävä, sillä kuulin teoksessa Böllin kaikuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan, tämä toimii hyvin vaikkei historia niin hallussa olisikaan. Hyytävän elävästi Magee hahmojaan ja sota-aikaa kuvaa.

      Poista
  3. Tämä kirja jätti minuun voimakkaan lukujäljen, pidin kirjan rakenteesta ja tarinasta, lopustakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin lopusta, minusta se sopi jotenkin hyvin kokonaisuuteen. Aika armoton tarina mielestäni on, mutta varmaan siksikin niin vaikuttava.

      Poista
  4. Tämä on minulle niitä kirjoja, jotka intuitio vain käskee lukemaan, mutta joihin tarttumista jostain käsittämättömästä syystä välttelee. Kiitokset hienosta arviostasi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa Reetta! <3 Ehkä tällekin tulee sinun kohdallasi aikansa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kirjabloggaajien klassikkohaaste: koonti

Logo: Niina T.   Kirjabloggaajien klassikkohaaste on edennyt kolmanteentoista toteutuskertaan, ja tällä kertaa mukaan ilmoittautui 26 kirjablogia.  Nyt pyydän teitä osallistujia kertomaan kommenteissa, mistä haastepostauksenne löytää. Postauksen voi mainiosti ajastaa heinäkuun viimeiselle päivälle ja linkin ilmoittaa tähän etukäteen. Kokoan kaikki linkit tähän postaukseen, jotta ne ovat myöhemminkin helposti löydettävissä. Somejulkaisuissa voi käyttää tunnistetta #klassikkohaaste. Seuraavaa klassikkohaastetta luotsaa Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia . Se onkin sitten järjestyksessään jo neljästoista klassikkohaaste. Toivottavasti haaste on tuonut mukanaan antoisia lukuelämyksiä! Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 13. osaan osallistuneet: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä / Marile – Katherine Mansfield: Puutarhakutsut Amatöörihumanisti / Riina – Dhammapada Ankin kirjablogi / Anki – Leo Tolstoi: Anna Karenina Donna Mobilen kirjat / Leena Laurila – Albert Camus: Sivullinen Jotaki