"Faber pani kätensä takaisin ja muut miehet seurasivat esimerkkiä. Sotilaspastori puhui, ja muutamassa minuutissa Faber oli vihitty Berliinissä asuvan naisen kanssa, jota hän ei ollut koskaan tavannut. Puolentoista tuhannen kilometrin päästä täsmälleen samalla hetkellä nainen osallistui samanlaiseen seremoniaan, jonka todistajina olivat hänen isäntä ja äitinsä; se oli hänen osuutensa sotasopimuksesta, joka tapasi Faberille naimaloman ja hänelle leskeneläkkeen, mikäli Faber kaatuisi."
Audrey Mageen romaani Sopimus sijoittuu toisen maailmansodan ajalle. Helposti voisi ajatella, että toinen maailmansota on kirjallisuudessa loppuunkaluttu aihe, mutta Audrey Magee lähestyy aihetta tavanomaisesta poikkeavalla tavalla: päähenkilöt Peter Faber ja Katharina Spinell solmivat sopimusavioliiton, jonka myötä Faber pääsee rintamalta lomalle. Katharina puolestaan saa leskeneläkkeen, mikäli mies kaatuu sotatantereilla.
Puolisot valitsevat toisensa kuvien perusteella, ja vihkiminen tapahtuu niin, että morsian ja sulhanen ovat kaukana toisistaan. Peter pääsee kuitenkin Berliiniin tapaamaan Katharinaa, ja pian naisesta sekä tapaamisen seurauksena syntyvästä lapsesta muodostuu rintamalla syy taisteluun ja hengissä pysymiseen.
Sopimus on kaunistelematon, paikoin raaka kuvaus elämästä sodan keskellä. Näkökulmat vaihtelevat Peterin ja Katharinan välillä niin, että vuoroin paetaan kotirintamalla pommisuojaan tai käydään kutsuilla, vuoroin vaelletaan keskellä kylmyyttä ja lunta Stalingradin lähellä. Katharinalla on omat murheensa kotona, kun veli palaa särkyneenä rintamalta ja isä uskoo vankkumatta natsismiin ja on läheisissä väleissä puolueen ylempään väkeen kuuluvan tohtori Weinartin kanssa. Eikä Katharinakaan juuri kyseenalaista sitä, miksi perhe yhtäkkiä pääsee muutamaan hienoon asuntoon kaupungissa, jossa juutalaisia ajetaan keskellä yötä kodeistaan. Samaan aikaan Peter joutuu rintamalla näkemään, mitä tapahtuu, kun voitonvarmuus murenee eikä kipeästi kaivattua apua kuulu.
Sopimus ei ole kielellisesti mitenkään erityinen, mutta kirjan tarina, joka nojaa paljoltí dialogiin, on vahva. Romaani herättää tunteita, kun sota-aikana vallitsevat arvot, joita on vaikea käsittää ja jotka tuntuvat usein äärettömän epäoikeudenmukaisilta. Esimerkiksi Katharinan isä on opportunisti, jolle mikään ei tunnu olevan pyhää, ja Katharinan vanhempien tapa syyllistää tytärtään, joka yrittää tehdä parhaansa vaikeissa olosuhteissa, tuntuu kohtuuttomalta. Tietynlainen ajattelun musta-valkoisuus näkyy tarinan loppuratkaisussakin. Sopimus ei luo romantisoitua kuvaa 1940-luvun Saksasta vaan repii ja raastaa kylmäävän vakuuttavasti ja saa pohtimaan, keneen voi lopulta todella luottaa.
Blogeissa Audrey Mageen romaania on luettu ahkerasti. Postauksia löytyy ainakin seuraavista paikoista:
Kirjan vuoden haastelistaa pääsen pitkästä aikaa täyttämään: Sopimus on kirjailijan esikoisteos, joten romaani asettuu kohtaan 15. A popular author's first book. Kirjankansibingosta ruksaan kohdan valokuva.
 |
| Audrey Magee: Sopimus (Atena 2015) Alkuteos The Undertaking 2014 Suomentanut Heli Naski 242 sivua |
Puolisot valitsevat toisensa kuvien perusteella, ja vihkiminen tapahtuu niin, että morsian ja sulhanen ovat kaukana toisistaan. Peter pääsee kuitenkin Berliiniin tapaamaan Katharinaa, ja pian naisesta sekä tapaamisen seurauksena syntyvästä lapsesta muodostuu rintamalla syy taisteluun ja hengissä pysymiseen.
Sopimus on kaunistelematon, paikoin raaka kuvaus elämästä sodan keskellä. Näkökulmat vaihtelevat Peterin ja Katharinan välillä niin, että vuoroin paetaan kotirintamalla pommisuojaan tai käydään kutsuilla, vuoroin vaelletaan keskellä kylmyyttä ja lunta Stalingradin lähellä. Katharinalla on omat murheensa kotona, kun veli palaa särkyneenä rintamalta ja isä uskoo vankkumatta natsismiin ja on läheisissä väleissä puolueen ylempään väkeen kuuluvan tohtori Weinartin kanssa. Eikä Katharinakaan juuri kyseenalaista sitä, miksi perhe yhtäkkiä pääsee muutamaan hienoon asuntoon kaupungissa, jossa juutalaisia ajetaan keskellä yötä kodeistaan. Samaan aikaan Peter joutuu rintamalla näkemään, mitä tapahtuu, kun voitonvarmuus murenee eikä kipeästi kaivattua apua kuulu.
Tosiasia on, että minä kuolen nälkään ja palellun hengiltä tuhansien kilometrien päässä kotoa. Minkä tähden? Suuremman, vahvemman Saksan, joka on vapaa kommunistijuutalaisista. Siinä tosiasiat.Sotavuodet tarkoittavat nälkää, menetyksiä, selviytymistä ja toistuvia taisteluja tai pakenemisia pommisuojaan. Yhtäkkiä kaikki entinen on mennyttä.
Hän hautasi kasvonsa niihin, nuuhki Peteriä, nuuhki lakanoita, huojui taakse ja eteen, nyyhkytti kankaaseen, tahtoi sen kaiken olevan ohi, tahtoi Peterin kotiin ja kaiken olevan taas normaalia. Vaikka hän ei enää tiennyt, mikä oli normaalia. Hän oli unohtanut. Hänellä ei ollut siitä enää aavistustakaan.Epänormaali tilanne ei voi olla muuttamatta ihmisiä, ja taistelujen viimein päätyttyä maailma on toinen kuin vuosia aiemmin. Pitääkö sodan alkuvuosina tehty sopimus vai onko liikaa kauheutta tullut väliin? Mitä tapahtuu, kun "Saksaa vihataan niin" ja kun velvollisuutensa täyttäneet palaavat lyötyinä ja vahingoittuneina kotiin?
Sopimus ei ole kielellisesti mitenkään erityinen, mutta kirjan tarina, joka nojaa paljoltí dialogiin, on vahva. Romaani herättää tunteita, kun sota-aikana vallitsevat arvot, joita on vaikea käsittää ja jotka tuntuvat usein äärettömän epäoikeudenmukaisilta. Esimerkiksi Katharinan isä on opportunisti, jolle mikään ei tunnu olevan pyhää, ja Katharinan vanhempien tapa syyllistää tytärtään, joka yrittää tehdä parhaansa vaikeissa olosuhteissa, tuntuu kohtuuttomalta. Tietynlainen ajattelun musta-valkoisuus näkyy tarinan loppuratkaisussakin. Sopimus ei luo romantisoitua kuvaa 1940-luvun Saksasta vaan repii ja raastaa kylmäävän vakuuttavasti ja saa pohtimaan, keneen voi lopulta todella luottaa.
Blogeissa Audrey Mageen romaania on luettu ahkerasti. Postauksia löytyy ainakin seuraavista paikoista:
- Lukutoukan kulttuuriblogi
- Leena Lumi
- Villasukka kirjahyllyssä
- Ullan Luetut kirjat
- Reader, why did I marry him?
- Kirsin kirjanurkka
- Lumiomena
- Järjellä ja tunteella
- Nannan kirjakimara
Kirjan vuoden haastelistaa pääsen pitkästä aikaa täyttämään: Sopimus on kirjailijan esikoisteos, joten romaani asettuu kohtaan 15. A popular author's first book. Kirjankansibingosta ruksaan kohdan valokuva.
Tämä oli kyllä varsin hieno teos. Erityisesti pidin Mageen tavasta kuljettaa tarinoita rinnakkain.
VastaaPoistaRakenne ja dialogin runsaus tekivät kirjasta nopealukuisen, raskaasta aiheesta huolimatta. Doerrin teoksessa (Kaikki se valo jota emme näe) on samanlainen rakenne, ja muutenkin tuli lukiessa verrattua aika paljon siihen.
PoistaPidin kirjan tyylistä kovasti eli siinä oli jotain äärimmäisen tehokasta. Tällainen teos toimii vahvasti niillekin, jotka eivät ole toisen maailmansodan historiaan kovasti perehtyneet. Vaikka kirjoittaja on irlantilainen, hän lienee saksalaisen kirjallisuuden ystävä, sillä kuulin teoksessa Böllin kaikuja.
VastaaPoistaTotta tosiaan, tämä toimii hyvin vaikkei historia niin hallussa olisikaan. Hyytävän elävästi Magee hahmojaan ja sota-aikaa kuvaa.
PoistaTämä kirja jätti minuun voimakkaan lukujäljen, pidin kirjan rakenteesta ja tarinasta, lopustakin.
VastaaPoistaMinäkin pidin lopusta, minusta se sopi jotenkin hyvin kokonaisuuteen. Aika armoton tarina mielestäni on, mutta varmaan siksikin niin vaikuttava.
PoistaTämä on minulle niitä kirjoja, jotka intuitio vain käskee lukemaan, mutta joihin tarttumista jostain käsittämättömästä syystä välttelee. Kiitokset hienosta arviostasi! <3
VastaaPoistaKiitos, Kaisa Reetta! <3 Ehkä tällekin tulee sinun kohdallasi aikansa.
Poista