Siirry pääsisältöön

Tuomas Vimma: Raksa

"Katselin Danikaa hetken ääneti. Nuorempana varmastikin hyvinkin kauniista kasvoista huokuivat jatkuvasti liian lyhyiksi jäävät yöunet, suuret työelämän paineet sekä muutenkin huonot elintavat. Ponnarille kiskaistut hiukset olivat puolipitkät, hieman kiharat ja sävyltään sitä vaaleaa ruskeaa, jota Tikkurila kutsui V39 toffeeksi. Päälaelta erotti muutaman maalitahran."
Tuomas Vimma: Raksa
Gummerus 2011
Kirjan pituus 9h 11min
Lukija Jukka Peltola
Romaanin Raksa päähenkilö ja minäkertoja on työttömäksi päätynyt insinööri Sami, joka on kyllästynyt rakennusalan epämääräisiin häärääjiin. Pian työpaikkoja löytyy kaksikin, ja Hyperborea pelastaa miehen kauheammalta kohtalolta yrityksessä, jonka maineesta löytyy paljonkin parantamisen varaa. Hyperborean omistajan tytär Danika Stenhammar ottaa Samin oikeaksi kädekseen luovimaan rakennusalalla, joka on täynnä kupruja ja suoranaista kusetusta, harmaasta taloudesta puhumattakaan.

Sujuvaa ja varsin viihdyttävää kerrontaa tämä Raksa tarjoaa. Rakennusalan epäkohtia tuodaan esille suorasukaiseen ja menevään tyyliin, ja teos tarjoaa ihan mukavaa ajanvietettä. En kuitenkaan innostunut teoksen kielestä vaan pikemminkin ärsyynnyin. Juonikuviot eivät nekään juuri innostaneet vaan alkoi tuntua siltä, että tarina ei etene vaan pyörii paikallaan. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä, missä tarinan pointti oikein on. Lopussa vauhti kuitenkin kiihtyy elokuvamaisiin mittoihin, ja se, miten Danika ja Sami tapaavat verotarkastajan, on varsin hauskasti puettu kirjalliseen muotoon. Raksa ei jätä jälkeensä vahvoja muistoja mutta on varmasti viihdyttävä lukukokemus sellaisille, jotka Vimman tyylistä pitävät.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös HannaNorkkuTaikaJoriKirsi ja Kini.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o