Siirry pääsisältöön

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

"Aslak seisoo minun edessäni. Laajassa kuvassa hän näkyy kokonaan, taustalla persoonattomaksi siivottu huone. Aslakilla on musta tuulitakki, mustat housut ja lenkkarit, jotka minä olen ostanut hänelle. Hän puristaa kädessään pitkää, kapeaa esinettä."
Elina Hirvonen: Kun aika loppuu
(WSOY 2015)
251 sivua
Elina Hirvosen romaani Kun aika loppuu on surullinen ja myöskin pelottava tarina eräästä perheestä, joka voisi olla lähes tavallinen siihen saakka, kunnes Helsingissä sattuu ampumavälikohtaus. Tuo kohtaus tekee kaukaisista peloista totta, ja ennakkoaavistukset muuttuvat äkkiä merkeiksi, jotka olisi kai pitänyt ymmärtää tarkemmin, jotta olisi osannut puuttua tapahtumien kulkuun. Vai olisiko osannut sittenkään? Yritettiinkö tarpeeksi vai tehtiinkö liian vähän?

Kun aika loppuu on ahdistava kertomus perheestä ja vanhemmuudesta. Millaista on elää, kun huomaa jonkin olevan vinossa mutta saa huomata, että keinoja ei ole riittävästi ja on vain toivottava parasta ja pelättävä pahinta? Millaista on elää, kun pahimman toteutuessa tajuaa jotain alitajuisesti odottaneensa niin, ettei se pahin lopulta ole kovin suuri yllätys?

Miksi lapsia halutaan lisää maailmaan, joka on kulkemassa kohti katastrofia? Kuinka tietoisesti päätetään haluta lapsi ja ymmärretään päätöksen seuraukset?
Päätökset, joita teemme, ovat tuskin koskaan selkeitä tai ehdottomia. Pikemminkin me ajaudumme niihin, teemme elämää mullistavia, sen suuntaa lopullisesti muuttavia päätöksiä tilanteissa, joissa yhtä hyvin voisimme päättää toisin.
Entä millaista on sitten huomata, miten paljon lapsensa puolesta pelkää ja huolehtii, miten suuresti häntä rakastaa? Entä kun asiat eivät sujukaan oppikirjan mukaan? Entä jos joutuu huomaamaan, että lapsen puolesta tai hänen takiaan on syytä pelätä?
Kun hiljainen oppilas tulee kouluun ase pitkän takkinsa alla ja ampuu kymmenen luokkakaveria, kaikkien kuuluu ajatella uhrien vanhempia. Miten hirveää olisi olla yksi heistä. Miten hirveää olisi, jos tuo tapahtuisi minun lapselleni. Pelosta ja ahdistuksesta voi puhua muiden kanssa, koska sen tunnistavat kaikki. Vanhemmat, jotka unohtavat sellaisia uutisia lukiessa hengittää, koska tietävät, että ampuja voisi olla heidän lapsena, kantavat kauhunsa yksin.
Suloisen pienen vauvan elämässä on kaikki mahdollista, kaikki ovet ovat avoinna. Millaista on vanhempana seurata lapsensa kasvua, kun joutuu katsomaan, miten ovi toisensa jälkeen sulkeutuu ja haaveet muuttuvat huoleksi, joka kulkee mukana joka hetki? Pääseekö vanhempi koskaan eroon syyllisyydestään, joka seuraa siitä, että elämä on täynnä valintoja ja aina olisi voinut tehdä jotain toisin?

Elina Hirvosen romaani on kipeän ahdistava tarina, joka sijoittuu lähitulevaisuuteen. Se tekee olon surulliseksi ja pakottaa ajattelemaan asioita, jotka mieluummin sulkisi pois tietoisuudestaan. Kun aika loppuu on hienosti ja vivahteikkaasti kerrottu, vaikka se satuttaa. Kertomus jää vakuuttavan vahvasti mieleen kaikessa tarkkanäköisyydessään: Hirvonen kirjoittaa kauniisti ja pateettisuuden välttäen painavista teemoista. Eikä kipeydestä huolimatta kuitenkaan pidä unohtaa toivoa.
Sivelin etusormella Aslakin ihon pehmeää nukkaa ja tunsin rakkautta, joka sai kaiken minussa kirvelemään.

Tästä romaanista ovat kirjoittaneet myös Sara, Katja, Elina, Mari, Kirsi, Kirjankanssa, KatriAmma, Maria, Kirjavuorenpeikko, SusaKrista, Omppu, Minna ja Anneli.

Kommentit

  1. Olisin mielelläni pitänyt tästä enemmän kuin pidin. Lievästi pettymyksen puolelle meni kuitenkin. Ehkä odotukseni olivat liian suuret.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotukseni olivat hurjan korkealla eivätkä aivan täysin täyttyneet. Silti kirjassa on paljon hyvää.

      Poista
  2. Kuvauksesi toi mieleen vuoden alussa lukemani Shriverin Poikani Kevinin. Taidanpa välttää tätä, vaikuttaa sen verran ankealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikani Kevin tuli minullekin tästä mieleen, vaikka paljon erojakin on. Tämä ei ahdistavuudessa onneksi ainakaan minun kohdallani yltänyt samaan kuin Kevin.

      Poista
  3. Komppaan Omppua. Luin tätä kuin varpasillani, pelkäsin antautua tunnekuohuun ja yhtäkkiä vähän petyin. Aihe on tärkeä, ja vanhemmuus kuvattu riipaisevasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo vanhemmuuden kuvaus vetosi minuun voimakkaasti. Sisaren kokemus jäi minun luennassani äidin kokemuksen varjoon.

      Poista
  4. Minulla on tämä jo lainattuna, mutta nyt rupesin itseasiassa pohtimaan, että ehkä tuo kirja olisikin hieman liian ahdistava juuri tähän hetkeen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aivan joka hetkeen tätä ei oikein voi suositella. Mutta ehkä sopiva hetki löytyy.

      Poista
  5. Minusta tämä oli hieno ja hallittu romaani, toki samalla hyvin pakahduttava. Pidän Elina Hirvosen kirjoitustyylistä, vaikka hän kyllä käyttää samoja teemoja kaikissa romaneissaan. Minuun tämä jätti jäljen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälki jäi, mutta ei niin voimallinen kuin etukäteen odotin. Ehkä odotukseni olivat epäoikeudenmukaisen korkealla. Silti Kun aika loppuu on hieno romaani, ehdottomasti keskimääräisen yläpuolella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o