Siirry pääsisältöön

Audrey Magee: Sopimus

"Faber pani kätensä takaisin ja muut miehet seurasivat esimerkkiä. Sotilaspastori puhui, ja muutamassa minuutissa Faber oli vihitty Berliinissä asuvan naisen kanssa, jota hän ei ollut koskaan tavannut. Puolentoista tuhannen kilometrin päästä täsmälleen samalla hetkellä nainen osallistui samanlaiseen seremoniaan, jonka todistajina olivat hänen isäntä ja äitinsä; se oli hänen osuutensa sotasopimuksesta, joka tapasi Faberille naimaloman ja hänelle leskeneläkkeen, mikäli Faber kaatuisi."
Audrey Magee: Sopimus
(Atena 2015)
Alkuteos The Undertaking 2014
Suomentanut Heli Naski
242 sivua
Audrey Mageen romaani Sopimus sijoittuu toisen maailmansodan ajalle. Helposti voisi ajatella, että toinen maailmansota on kirjallisuudessa loppuunkaluttu aihe, mutta Audrey Magee lähestyy aihetta tavanomaisesta poikkeavalla tavalla: päähenkilöt Peter Faber ja Katharina Spinell solmivat sopimusavioliiton, jonka myötä Faber pääsee rintamalta lomalle. Katharina puolestaan saa leskeneläkkeen, mikäli mies kaatuu sotatantereilla.

Puolisot valitsevat toisensa kuvien perusteella, ja vihkiminen tapahtuu niin, että morsian ja sulhanen ovat kaukana toisistaan. Peter pääsee kuitenkin Berliiniin tapaamaan Katharinaa, ja pian naisesta sekä tapaamisen seurauksena syntyvästä lapsesta muodostuu rintamalla syy taisteluun ja hengissä pysymiseen.

Sopimus on kaunistelematon, paikoin raaka kuvaus elämästä sodan keskellä. Näkökulmat vaihtelevat Peterin ja Katharinan välillä niin, että vuoroin paetaan kotirintamalla pommisuojaan tai käydään kutsuilla, vuoroin vaelletaan keskellä kylmyyttä ja lunta  Stalingradin lähellä. Katharinalla on omat murheensa kotona, kun veli palaa särkyneenä rintamalta ja isä uskoo vankkumatta natsismiin ja on läheisissä väleissä puolueen ylempään väkeen kuuluvan tohtori Weinartin kanssa. Eikä Katharinakaan juuri kyseenalaista sitä, miksi perhe yhtäkkiä pääsee muutamaan hienoon asuntoon kaupungissa, jossa juutalaisia ajetaan keskellä yötä kodeistaan. Samaan aikaan Peter joutuu rintamalla näkemään, mitä tapahtuu, kun voitonvarmuus murenee eikä kipeästi kaivattua apua kuulu.
Tosiasia on, että minä kuolen nälkään ja palellun hengiltä tuhansien kilometrien päässä kotoa. Minkä tähden? Suuremman, vahvemman Saksan, joka on vapaa kommunistijuutalaisista. Siinä tosiasiat.
Sotavuodet tarkoittavat nälkää, menetyksiä, selviytymistä ja toistuvia taisteluja tai pakenemisia pommisuojaan. Yhtäkkiä kaikki entinen on mennyttä.
Hän hautasi kasvonsa niihin, nuuhki Peteriä, nuuhki lakanoita, huojui taakse ja eteen, nyyhkytti kankaaseen, tahtoi sen kaiken olevan ohi, tahtoi Peterin kotiin ja kaiken olevan taas normaalia. Vaikka hän ei enää tiennyt, mikä oli normaalia. Hän oli unohtanut. Hänellä ei ollut siitä enää aavistustakaan.
Epänormaali tilanne ei voi olla muuttamatta ihmisiä, ja taistelujen viimein päätyttyä maailma on toinen kuin vuosia aiemmin. Pitääkö sodan alkuvuosina tehty sopimus vai onko liikaa kauheutta tullut väliin? Mitä tapahtuu, kun "Saksaa vihataan niin" ja kun velvollisuutensa täyttäneet palaavat lyötyinä ja vahingoittuneina kotiin?

Sopimus ei ole kielellisesti mitenkään erityinen, mutta kirjan tarina, joka nojaa paljoltí dialogiin, on vahva. Romaani herättää tunteita, kun sota-aikana vallitsevat arvot, joita on vaikea käsittää ja jotka tuntuvat usein äärettömän epäoikeudenmukaisilta. Esimerkiksi Katharinan isä on opportunisti, jolle mikään ei tunnu olevan pyhää, ja Katharinan vanhempien tapa syyllistää tytärtään, joka yrittää tehdä parhaansa vaikeissa olosuhteissa, tuntuu kohtuuttomalta. Tietynlainen ajattelun musta-valkoisuus näkyy tarinan loppuratkaisussakin. Sopimus ei luo romantisoitua kuvaa 1940-luvun Saksasta vaan repii ja raastaa kylmäävän vakuuttavasti ja saa pohtimaan, keneen voi lopulta todella luottaa.

Blogeissa Audrey Mageen romaania on luettu ahkerasti. Postauksia löytyy ainakin seuraavista paikoista:

Kirjan vuoden haastelistaa pääsen pitkästä aikaa täyttämään: Sopimus on kirjailijan esikoisteos, joten romaani asettuu kohtaan 15. A popular author's first bookKirjankansibingosta ruksaan kohdan valokuva.

Kommentit

  1. Tämä oli kyllä varsin hieno teos. Erityisesti pidin Mageen tavasta kuljettaa tarinoita rinnakkain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakenne ja dialogin runsaus tekivät kirjasta nopealukuisen, raskaasta aiheesta huolimatta. Doerrin teoksessa (Kaikki se valo jota emme näe) on samanlainen rakenne, ja muutenkin tuli lukiessa verrattua aika paljon siihen.

      Poista
  2. Pidin kirjan tyylistä kovasti eli siinä oli jotain äärimmäisen tehokasta. Tällainen teos toimii vahvasti niillekin, jotka eivät ole toisen maailmansodan historiaan kovasti perehtyneet. Vaikka kirjoittaja on irlantilainen, hän lienee saksalaisen kirjallisuuden ystävä, sillä kuulin teoksessa Böllin kaikuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan, tämä toimii hyvin vaikkei historia niin hallussa olisikaan. Hyytävän elävästi Magee hahmojaan ja sota-aikaa kuvaa.

      Poista
  3. Tämä kirja jätti minuun voimakkaan lukujäljen, pidin kirjan rakenteesta ja tarinasta, lopustakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin lopusta, minusta se sopi jotenkin hyvin kokonaisuuteen. Aika armoton tarina mielestäni on, mutta varmaan siksikin niin vaikuttava.

      Poista
  4. Tämä on minulle niitä kirjoja, jotka intuitio vain käskee lukemaan, mutta joihin tarttumista jostain käsittämättömästä syystä välttelee. Kiitokset hienosta arviostasi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa Reetta! <3 Ehkä tällekin tulee sinun kohdallasi aikansa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok