Siirry pääsisältöön

Michael Chabon: Telegraph Avenue

"Archy tiesi, että taloudellisessa mielessä hän ja Nat seurasivat uraa, joka kiertyi spiraalina yhä pienemmäksi. Nyt sitten tämä mies, jolla oli varaa - jopa näinä päivinä, kaatuvien levykauppaketjujen ja loputtomien, ilmaisten, takintaskuun mahtuvien latauskirjastojen aikana - avata tykki käytettyjen vinyylien myymälä, jossa oli viisi kertaa niin paljon tilaa kuin Brokelandissa ja kymmenen kertaa kattavampi valikoima, ja antaa sen ihan vain suuruuttaan ja hyvyyttään mennä konkurssiin, koska mediaimperiumi ja tavaramerkit tuottivat hänelle tasaisena ja ikuisena virtana rahaa ja koska jokainen gettokiinteistö, johon hän koski, muuttui kullaksi."
Michael Chabon: Telegraph Avenue
(Tammi 2014)
Keltainen kirjasto 458.
Alkuteos Telegraph Avenue 2012
Suomentanut Aleksi Milonoff
618 sivua
Telegraph Avenue on katu, jonka varrella sijaitsee Archy Stallingsin ja Nat Jaffen vinyylidivari. Samalle kadulle on tulossa kauppakeskus, johon suunnitellaan hulppeaa musiikkiosastoa, ja miehet pelkäävät uuden tulokkaan vievän heiltä asiakkaat. Eikä siinä vielä kaikki: Archyn ja Natin puolisoiden kotisynnytyksiin keskittynyt yritys on virkamiesten hampaissa ja maisemiin ilmaantuu vielä Archyn salattu lapsi, viisitoistavuotiaaksi kasvanut Titus. Eikä siinäkään vielä kaikki: Archyn vaimo Gwen on viimeisillään raskaana ja turhan moni tuntuu olevan kiinnostunut Archyn isästä Luther Stallingsista, joka on entinen elokuvatähti ja saisi poikansa puolesta pysyä muistojen perukoilla. Eikä oikeastaan siinäkään vielä kaikki, sillä sekaan mahtuu vielä Hammond-urkujen murjomaksi päätynyt mies, jolla on lemmikkinä papukaija, eräs entinen urheilutähti ja yksi karannut zeppeliini. Ja aika paljon vielä muutakin tarinaan mahtuu. Niin kuin Natin ja Avivan poika Julius, jolla on tyttömäinen lempinimi Julie ja joka ihastuu Titukseen.

On siis selvää, että Telegraph Avenue on yhdellä sanalla määriteltynä runsas. Henkilöitä riittää niin, että alkuun on vaikea päästä perille kunkin sijainnista Telegraph Avenuella ja sen lähistöllä. Mutta henkilöt ovat niin mainioita, että heihin tutustuu mielellään, vaikka joutuisi alkuun hieman vaivaakin näkemään. Ja niin humoristisen lempeästi kertoja heitä kuvaa, että lukemisesta muodostuu lopulta varsin mieluisa kokemus. Kurkistetaanpa vaikka Julien ja Tituksen toimiin:
Yksinäisyyden hienostuneilla aseilla varustautuneina ja kovasti pettyneinä jättivät he taakseen Kilpikonnan koulun kuin kuoleman polun. He olivat vain vähän enemmän kuin poikia, ja vaikka heidän rotunsa, luonteensa ja rakkauskäsityksensä poikkesivatkin toisistaan, yhdestä asiasta he olivat yksituumaisia: lapsuuden rippeet olivat painolasti, ja siitä piti päästä eroon.
Kaiken runsauden keskellä tuli väkisin mieleen, olisiko jostain ollut syytä karsia. Luther Stallings ei henkilönä kuulu suosikkeihini ja huumeisiin sekaantuneen entisen elokuvatähden kuviot aseleikkeineen kävivät mielestäni jo turhan vauhdikkaiksi. Toisaalta Lutherilla on hänelläkin tarinassa paikkansa; ainakin hänen kauttaan voi yrittää ymmärtää Archya, joka elämänsä suurimman muutoksen kynnyksellä käyttäytyy kuin täysin suuntansa kadottanut alus valtamerellä. Jos ei henkilögalleria karsimista kestä, olisi jonkinlainen tiivistäminen voinut kuitenkin tehdä kirjalle hyvää. Monenlaisten muutosten tuulten keskellä romaanin ihmiset elävät, mutta vähempikin tuuli olisi riittänyt.

Michael Chabonin tyyli on - no, runsasta. Se on myös iloittelevaa, kiehtovaa, villiä ja kiinnostavaa. Välillä pistettä kaipaa janoisen lailla, sillä kirjailija tuntuu nauttivan pitkistä, monipolvisista virkkeistä. Suomentaja Aleksi Milonoff on tehnyt hyvän työn kääntäessään kieli-iloittelun muotoon, joka uppoaa myös suomalaiseen lukijaan.
Gwen kyllä hoitaisi homman himaan, mutta joutuisi valitettavasti tinkimään tyylistä. Tyyli edellytti metafyysistä tilaa, josta Gwen, tuo talo sateen turvottamalla vuorenrinteellä, oli kauan sitten luisunut pois.  
Monesti lukiessani ajattelin, että Telegraph Avenue on kovin amerikkalainen romaani. Edelleenkin, lukemisen päätyttyä, olen samaa mieltä.

Kirjasta kirjoittavat myös Mikko ja Maija.

50 kategoriaa -listalta tämä kirja nappaa ykköspaikan eli kohdan A book with more than 500 pages.
Sain kirjan kustantajalta ja siitä kiitän.

Kommentit

  1. Hmm. Vaikuttaa vähän ... yllätys yllätys ... runsaalta. Chabonin Pittsburghin mysteerit olen joskus ammoisina aikoina lukenut ja siitä muistijälki on hyvä. Ehkä tässä on kirjailijalle käynyt Tarttit, kun on tuo sivumääräkin melkoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole Chabonin teoksia ennen tätä lukenut, mutta sen verran jäi kiinnostamaan, että muutakin voisin kirjailijalta lukea. Ehkäpä lisään Pittsburghin mysteerit lukulistalleni.

      Poista
    2. Ai niin, Tartt muuten tuli tätä lukiessa mieleen. Titus ja Boris ovat jollain tapaa sukulaissieluja.

      Poista
  2. Kuulostaa varsin tutustumisen arvoiselta teokselta! Täytyy tsekata kirja, kun se tulee vastaan jossain.

    VastaaPoista
  3. Mietin tämän lukemista, kun bongasin kirjan kustantajan sivuilta. Aihepiiri vaikutti hauskalta, musiikkia ja kaikkea, ja Keltainen kirjastokin! Mutta tuo runsaus kyllä pelottaa vähän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos aihepiiri yhtään kiinnostaa, innostan kokeilemaan. On tuossa tyyli-iloittelussa ja -irrottelussa jotain virkistävääkin. :)

      Poista
  4. Tämä on tulossa minullakin lukuun lähiaikoina. Kirjoitit kirjasta niin hyvin ja houkuttelevasti, että tekisi mieli aloittaa heti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääset kirjan kimppuun pian. Mielelläni kuulisin ajatuksiasi tästä.

      Poista
  5. Luulen, että tuo vaatii musiikin tuntemusta ja kiinnostusta musiikkiin. Hukkasin tuohon aikaani, mutta Keltainen kirjasto pakotti. En tyrmää kirjailijaa eli voin lukea muuta, tosin ostamaan en lähtisi. Mutta kirjan kannet sopivat sisältöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika järkälehän tuo on, aikaa lukiessa kuluu. Kansissa on tosiaan samaa runsautta kuin sisällössä, niissäkin ihmeteltävää riittää. Minua kirjailija jäi kyllä kiinnostamaan.

      Poista
  6. Vähän jäljessä kirjoittelen tänne, mutta kun osui niin sopivasti. :) Olen monta kertaa katsellut kirjastossa tätä konditionaalissa "suureksi amerikkalaiseksi romaaniksi" tituleerattua teosta. Ehkä juuri runsauden aavistuksen takia jättänyt vielä kuitenkin sivuun - ja siitä kirjoitat sinäkin. Ja Donna Tarttin Tikli vielä menossa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin amerikkalainen romaani tämä on, mutta määritteestä "suuri" en olisi niin varma... Mutta uskallan veikata, että jos pitää Tiklistä, voi pitää tästäkin. Jotain sukulaisuutta teoksissa mielestäni on - muutenkin kuin kokonsa vuoksi. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok