Siirry pääsisältöön

Sayaka Murata: Maan asukit

Meistä ei ollut tullut luonnolliseen tapaan osia lapsuudessani kuvittelemaani Tehtaaseen, vaan olimme todellakin onnistuneet pakenemaan sukulaisten, ystävien ja naapuruston katseita. Kaikki uskoivat Tehtaaseen, joka aivopesu heidät seuraamaan käskyjään. Ihmiset käyttivät kehossaan olevia elimiä Tehtaan vuoksi, puursivat sen eteen. Minä ja mieheni emme olleet antaneet muokata miehiämme perin pohjin. Täysin aivopesty ihminen oli pakotettu jatkamaan roolissaan, ettei häntä karkotettaisi Tehtaasta.

Sayaka Murata: Maan asukit
Gummerus 2022
alkuteos Chikyū seijin 2018
suomentanut Raisa Porrasmaa
238 sivua
äänikirjan lukija Vuokko Hovatta
kesto 6 t 19 min

Sayaka Murata tuli minulle tutuksi, kun sain kustantajalta luettavaksi Lähikaupan naisen. En aivan täysin innostunut romaanista mutta se jäi erityislaatuisena vahvasti mieleeni. Niinpä kiinnostuin Maan asukeista myös, ja kun se tuli vastaan lukuaikapalvelussa, klikkasin sen kuunneltavaksi.

Lähikaupan nainen kritisoi sitä, miten suuria vaatimuksia ympäristö ihmisille saattaa asettaa. Nyt ollaan jossain määrin saman asian äärellä mutta meno on entistä kärjistetympää.

Maan asukkien päähenkilö Natsuki on aina ollut erikoinen. Yhteys omaan lapsuudenperheeseen on ohut, ja ainoa Natsukia ymmärtävä ihminen tuntuu olevan serkku Yū. Tämä on kertonut olevansa peräisin Pohapipinpobopia-planeetalta. Natsuki on omasta mielestään taikurityttö, joka on saanut taikavoimansa pehmolelultaan Pyūtolta. 

Natsuki aiheuttaa serkkunsa kanssa suurta pahennusta ja heidän tiensä eroavat vuosiksi. Vielä yli kolmekymppisenäkään Natsuki ei kuitenkaan ole asettunut aloilleen sillä tavoin kuin hänen perheensä toivoisi. Hän elää lumeavioliitossa ja vastustaa voimallisesti ennalta määrättyä elämänkaavaa, ajatusta siitä, että hänen pitäisi täyttää jokin yhteiskunnallinen tehtävä.

Maan asukit on absurdi, häiritsevä, provosoiva ja shokeeraava. Se kyseenalaistaa ansiokkaasti hyvän elämän normeja ja muistuttaa, että elämää pitäisi saada elää toisinkin. Se, miten Natsukia kohdellaan lapsuudestaan lähtien, on kauhistuttavaa ja raastavaa. Hänet yritetään pakottaa muottiin, eikä lopputulos ole kovin kaunista katseltavaa.

Natsuki ajattelee olevansa avaruusolento. Hän katselee ”maan asukkeja” sivullisena ja sellaisena hän haluaakin pysyä. Mitä kauempana yhteiskunnasta, sen parempi. Lopulta hän ajautuu etäälle myös ihmisyydestä – loppua kohden meno on jo hyvinkin hurjaa.

Kun olin saanut romaanin kuunneltua loppuun, tokaisin kuunnelleeni juuri ällöttävän kertomuksen. Maan asukit ravistelee ja jää takuulla mieleen, halusin tai en. Se käsittelee rankkoja asioita seksuaalisesta hyväksikäytöstä kannibalismiin eikä jätä kylmäksi. Seuraavaksi kuitenkin jotain vähemmän repivää, kiitos.

Helmet 2023 -lukuhaaste: 21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta.

Kommentit

  1. Tämä kirja kyllä kiinnostaa, koska pidin Lähikaupan naisesta hyvinkin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en varsinaisesti hurmaantunut Lähikaupan naisesta, mutta mieleen se jäi. Tämän kanssa vähän sama juttu; on tosi taidokas mutta myös siinä määrin häiritsevä, että en oikeastaan voi sanoa tästä pitäneeni.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ehkä kannattaa kokeilla? Jos heti alussa alkaa tökkiä, voinee suosiolla jättää kesken. Meno kun muuttuu rajummaksi tarinan edetessä.

      Poista
  3. Onpa erikoisen oloinen kirja. Lähikaupan nainen jäi minulla kesken, en oikein päässyt sen maailmaan sisään. Tämä Muratan uusin käännös ei aiheensa puolesta kuulosta aivan minun kirjaltani, mutta toisaalta pidän Vuokko Hovatan äänestä joten kenties kokeilen tätä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on minusta vielä erikoisempi maailma kuin Lähikaupan naisessa, joka jäi minusta vähän etäälle. Olisipa kiva kuulla ajatuksiasi, jos päädyt tätä kokeilemaan.

      Poista
  4. Minä taas pidin tästä kovasti. Mielestäni tässä irvitään (lopussa irvokkaastikin) massojen valinnoille, jotka tukehduttavat kaiken muunlaisen. Teemoina minusta on ulkopuolisuus ja erilaisuus suhteessa normiin ja miten se haluttaisiin kitkeä pois. Itse en kokenut tätä mitenkään shokeeraavana, mutta niin me lukijat koemme asiat eri tavoin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlaisia teemoja löysin ja pidän ihan tarpeellisena sitä normien noudattamisen (ja myös normeihin pakottamisen) kritiikkiä. Mulle vain se irvokkuus oli liikaa, herkkänahkainen kuin olen. Mutta hyvin ymmärrän, että moni nimenomaan pitää tuollaisesta kohtuullisen rajusta ravistelusta. :)

      Poista
  5. Minä tavallaan pidin Lähikaupan naisesta ja on metkaa nähdä miten todella erilaisen kirjan Murata sitten kirjoitti. Tähän en kuitenkaan ole ajatellut tarttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ajatellut ensin mutta niin vain tuli tartuttua :D Enkä ole ihan varma, oliko se hyvä ratkaisu mutta tulipahan kuunneltua :)

      Poista
  6. Olen nähnyt tämän kannen siellä täällä, mutten yhtään tiennyt, millaisesta kirjasta on kyse. No nytpä sitten tiedän! Kuulostaa sinänsä kiinnostavalta, mutta kannibalismi ja seksuaalinen hyväksikäyttö ei nyt oikein innosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vaatinee oikeanlaisen hetken monen lukijan kohdalla. En varmaan olisi loppuvuodesta kyennyt jatkamaan tätä alkua pidemmälle.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä

Alkuvuosina yritin säilyttää sen vahvan tunteen, joka oli liittänyt minut Nicolasiin ja Teresaan. He olivat minulle nyt vielä välttämättömämpiä kuin silloin, koska he määrittivät, millainen halusin olla, syyn, miksi olin lähtenyt, ja ainoan syyn, miksi voisin palata. On piikkejä, jotka tekevät kipeää vasta silloin, kun niitä yrittää vetää ulos lihasta. Minun tapauksessani piikillä oli nuo kaksi nimeä. Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä Otava 2024 alkuteos Il ladro di quaderni  2023 suomentanut Helinä Kangas 248 sivua Ystävyyden oppimäärä on kertomus siitä, miten oppimattomasta sikopaimenesta tulee maineikas koomikko, jonka monologit viihdyttävät ihmisiä. Kaikki alkaa vuodesta 1942, kun pieneen Tora e Piccillin kylään Italiaan saapuu Mussolinin käskystä joukko juutalaisia peltotöihin. Heidän joukossaan on Nicolas, kaunis nuorukainen, jonka pahoinpitelyn osallistuu ontuva sikatilan poika Davide, romaanin minäkertoja.  Vaikka nuorukaisten välit eivät ole alkuun kovin lupaavat, he...