”Vuonna 1868 Fridolf Höök lähti johtamaan 50 suomalaisen ryhmää maapallon toiselle puolelle. Heillä kaikilla oli sama tavoite: perustaa villiin itään suomalainen ihannesiirtokunta, kommunistinen utopia.”
”Syyskuun seitsemäntenä vuonna 1869, lähes kymmenen kuukautta Bremerhavenista lähdön jälkeen, Alexander Imperator II:n ankkuri lasketaan Amerikan lahden pohjukassa olevaan suojaiseen Nahodkan satamaan.
Tervetuloa utopiaan.”
Alkuun minulla menee aikaa totuttautua teoksen rakenteeseen. 1800-luvulle sijoittuva matkakuvaus vaihtuu tämän tästä nykyaikaisempaan, kun siirrytään Katariina Vuoren ja Nick Peytonin matkassa milloin Filippiineille, milloin Borneoon. Olisin mieluummin tutkiskellut kirjailijan kanssa kapteeni Höökin matkaa Afrikan eteläkärjen kautta kohti Amurinmaata.
Kun matkat sekä 1800-luvulla että 1900- ja 2000-lukujen taitteessa etenevät, huomaan lämpeneväni ratkaisulle. Vaihdan mielelläni maisemaa ja mielelläni seuraan myös sitä, miten kirjailija tekee tutkimustyötään selvittääkseen yli sata vuotta sitten menehtyneen miehen elämäntarinaa ja sitä, pitävätkö kaikki dramaattiset tiedot paikkansa.
Eri tasot yhdistyvät siis lopulta vallan mainiosti, kun antaudun nelisataasivuisen teoksen vietäväksi. Temaattisesti ne yhdistyvätkin oivallisesti: luen teoksesta esimerkiksi siitä, miten me ihmiset eri aikoina kaipaamme jonnekin, etsimme jotain ihannetta – ihanneyhteisöä, ihanneminää – kenties utopiaa.
Utopia on yhtä aikaa fantasiaa ja totisinta totta, kirjoittaa Thomas Moren Utopian suomentaja Marja Itkonen-Kaila. Kun ajattelen Fridolf sinun matkaasi ja omaani uskon, että paikasta riippuen sekoitussuhde vaihtelee. Toisissa paikoissa fantasiaa oli enemmän kuin totta. Jossakin aurinko paistaa enemmän kuin muualla.
Merireittejä menneisyyteen onkin paitsi kirja matkustamisesta ja rakkaudesta eri ajoissa myös kirja siitä, miten ihmiset haaveilevat, etsivät ja toteuttavat unelmiaan. Vaarana vain on se, että utopiaa ei lopulta löydykään vaan perille päästyä saattaa huomata arjen olevan arkea kuitenkin ja pettymysten kuuluvan elämään silloinkin, kun on unelmat ovat toteutumassa.
Kiinnostavaa on myös pohdinta siitä, minkälaiset ihmiset ovat aikanaan olleet uudisraivaajia, etsijöitä ja edelläkävijöitä. Oliko heidän vahvuutensa nimenomaan siinä, että he rohkenivat lähteä etsimään? Ja oliko heidän heikkoutensa siinä, että he eivät kyenneetkään jäämään paikoilleen ja rakentamaan jotain pysyvää?
Kun matkat eri ajoissa tulevat omilla tavoillaan päätepisteisiinsä, huomaan tuntevani jonkinlaista haikeutta. Sujuvasti kirjoitettu teos on vienyt mukanaan, mutta kiinnostava, monitasoinen tutkimusmatka on tullut päätökseensä. Se jättää jälkeensä ajatuksia niin maailman meristä kuin ihmisyydestä.
Mutta entä jos ei koskaan pysty löytämään sitä, mitä etsii? Jos sen on unohtanut?
Helmet 2023 -lukuhaaste: 1. Kirjassa on kartta.
Oho, tällainen on mennyt minulta ihan ohi, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta. Lukulista taas pitenee näköjään.
VastaaPoistaKannattaa tutustua, jos meriretki ja retkikunnat kauas itään yhtään kiinnostavat!
Poista