Strike käveli takaisin Amershamin asemalle päin ohi keskiluokkaisten lääkäreiden ja juristien pensasaitojen ja kahden auton tallien ja ajatteli Margot Bamboroughia. Nainen oli hahmottunut vanhan tohtorin muistoista eloisana ja vahvana persoonana, mikä oli, järjetöntä kyllä, tullut Strikelle yllätyksenä. Kadonnut Margot Bamborough oli asettunut Striken mielessä haamumaisen aineettomaksi, ikään kuin olisi ollut ennalta määrättyä, että hän jonain päivänä haihtuisi sateiseen iltahämärään, josta ei milloinkaan palaisi.
Levoton veri on Cormoran Striken ja Robin Ellacottin etsivätyöstä kertovan sarjan viides osa. Se on myös tähänastisista osista järkälemäisin: luettavaa on noin 900 sivua ja kuunneltavaa reilut 34 tuntia. On siis sanomattakin selvää, että käänteitä etsivätoimiston toimeksiantojen tutkinnassa riittää.
Tällä kertaa tutkinnan keskiössä on neljänkymmenen vuoden takainen katoamistapaus. Lääkäri Margot Bamborough katosi työpäivänsä jälkeen vuonna 1974 eikä koskaan saapunut tapaamaan ystäväänsä pubiin, kuten ennalta oli sovittu. Tarinan nykyajassa Margotin tytär Anna haluaa viimein selvittää, mihin äiti katosi, kun tytär oli vielä pieni.
On selvää, että tapauksen selvittäminen ei käy käden käänteessä. Vuosikymmenten takainen katoaminen vie Cormoranin ja Robinin tapaamaan ikääntyneitä ihmisiä ja kuulemaan muistoja, jotka eivät aina ole aivan luotettavia. Anna on saanut innoituksen tutkinnan avaamiseen meediolta, eivätkä henkimaailman jutut ole irrallaan Margotin katoamistapauksesta muutenkaan. Aiemmin tehdyn poliisitutkinnan jäljiltä löytyy muistiinpanoja horoskoopeista ja kummallisia lausahduksia.
Samaan aikaan kaksikon välillä väreilee, Robin setvii avioeroaan ja Cormoran valmistautuu hyvästelemään vakavasti sairaan Joan-tätinsä. Myös Striken kauan kadoksissa ollut isä kuohuttaa tunteita. Lisäksi kiemuroita aiheuttaa laajentuneen etsivätoimiston työntekijäkaarti, jonka yksi jäsen on erityisesti Robinin mieliharmina.
Levoton veri on sarjan edellisosien tapaan vetävä ja kiinnostava, ja kaiken kaikkiaan viihdyin äänikirjan parissa hyvin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tiivistäminen ei olisi tehnyt kokonaisuudelle pahaa – paikoin oli uupumus iskeä lavean kuvauksen keskellä.
Eero Saarisen luentaa on ilo kuunnella, niin tälläkin kertaa. Äänikirjaformaatissa haasteita toi kuitenkin laaja henkilökavalkadi, eikä aina ollut ihan helppoa pysyä perillä, kuka milloinkin oli esillä. Katoamistapauksen monipolvisuus painuu ajoittain päähenkilökaksikon muiden asioiden alle, mutta pidän kyllä siitä, miten päähahmot tuntuvat syvenevän osa osalta.
Levoton veri muualla: Luetut.net ja Kirjojen keskellä.
Helmet 2021: 39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia.
Keski-kirjastot 2021: 4. Kirjassa halataan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.