Lämmin tuuli puhalsi kylkiluideni välistä ja sai lihakseni rentoutumaan. Kaikesta yöllä kokemastani huolimatta tunsin olevani onnellinen. Ja jos minä, maailman yksinäisin poika, olin sinä yönä onnellinen, ehkä myös muut Unohdetut voisivat vielä tuntea samoin. Ainakin voisin auttaa heitä huomaamaan, että joku kuuli, niin, todellakin kuuli heidät yön pimeydessä. Ja kun viimein yön valjetessa aamuksi kävin nukkumaan, mieleni täytti vain yksi asia. Radio Popov.
Ekaluokkalainen sai joululahjaksi Radio Popovin, jota luettiin iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Kun kirja oli saatu loppuun, lapsi henkäisi: "Olipas se muuten hyvä kirja." Niin oli.
Radio Popovin päähenkilö on Alfred Unohdettu, yhdeksänvuotias lapsi, joka elää käytännössä omillaan. Äiti ei ole ollut Afredin elämässä syntymän jälkeen lainkaan, ja isä on jatkuvasti matkoilla tai henkisesti poissa. Kun Alfred on yksin kotona, alkaa öisin postiluukusta ilmaantua omenoita ja voileipiä, villasukatkin. Eräänä yönä Alfred lähtee seuraamaan salaperäistä postinkantajaa ja päätyy Amandan luokse.
Amanda on paitsi öisin saapuvien sanomalehtien jakaja, Herkkäkorvainen, jonka tehtävänä on löytää yksinäisiä lapsia. Herkkäkorvaisten erityistaito on kuulla yksinäisten lasten huokailut, ja siten Amanda kuulee Alfredin ja osaa tarjota tälle apua. Amandan mukana Alfred päätyy Maailman reunalle, idylliseen puutaloon, jota omenapuut ympäröivät.
Varsinainen käänne tapahtuu, kun Alfred löytää vanhan radiolähettimen, jonka on suunnitellut venäläinen A. S. Popov. Radiolähetin on keino tavoittaa muita unohdettuja lapsia, ja Alfred alkaakin juontaa öistä radiolähetystä, joka on salainen ja vain tietyille lapsille tarkoitettu.
Etukäteen pohdin, onko tarina liian vaativa seitsemänvuotiaalle. Hän ei varmastikaan ymmärtänyt ihan kaikkea mutta piti kirjaa hyvänä. Luulenpa, että Radio Popovilla on pienelle lukijalle uutta annettavaa, kunhan lapsi vähän kasvaa. Seitsemänvuotiaalle kirjassa oli sopivasti jännitystä ja kiinnostavia käänteitä, joten mielenkiinto säilyi loppuun saakka.
Radio Popov on haikea ja kaunis tarina lapsista, jotka ovat yksin ja unohdettuja. Se, miten lapset jäävät aikuisten arjessa sivuun, on riipaisevaa. Ja se, miten joku kuitenkin unohdetut lapset huomaa, luo toivoa.
Tarinassa ilahduttaa se, että siihen ei rakennu vahvaa hyvän ja pahan vastakkainasettelua. Sen sijaan Radio Popov muistuttaa, että syitä lasten henkisen hylkäämisen taustalla voi olla monia, eivätkä tilanteet ole yksiselitteisiä. Tarina muistuttaa myös siitä, että perheissä voi olla monenlaisia tilanteita, jotka eivät näy ulospäin. Hulppeassa talossa saattaa majailla yksinäinen lapsi, joka tarvitsee huomiota ja rakkautta.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian voittanut Radio Popov on lämminhenkinen tarina, joka koskettaa monenikäisiä. Se myös välittää viestiä, jolla on merkitystä: ehkä kirja havahduttaa lisää herkkäkorvaisia aikuisia kuuntelemaan lasten tarpeita.
Anja Portinin ihastuttavasta teoksesta muualla: Kirjasähkökäyrä, Hemulin kirjahylly ja Lastenkirjahylly.
Kirjaa käsitellään myös Yle Areenan Aamun kirjassa.
Helmet 2021: 32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa.
Keski-kirjastot 2021: 16. Kirja kertoo yksinäisyydestä.
Ihana kirja, joka ei syyttele, vaan antaa keinoja selviytyä. Turvallisten aikuisten tuki, kun vanhemmuus on hukassa, on ensiarvoisen tärkeää unohdetuille lapsille.
VastaaPoistaJuuri näin, Mai. Toivon, että tämä kirja löytää paljon lukijoita. <3
Poista