Eversti Aureliano Buendíalla oli vielä aikaa lähettää joka toinen viikko Macondoon yksityiskohtainen tilanneselostus. Yhden ainoan kerran hän kirjoitti Ursulalle. Hänen lähdöstään oli silloin kulunut kahdeksan kuukautta. Erikoislähetti toi taloon sinetöidyn kirjekuoren jonka sisällä olevaan paperilappuun eversti oli piirtänyt huolitellulla käsialallaan: "Pitäkää hyvää huolta isästä, hän kuolee kohta." Ursula säikähti. "Aureliano tietää mistä puhuu", hän sanoi ja pyysi kylänväkeä avuksi viemään José Arcadio Buendían makuuhuoneeseensa. Hän oli aivan yhtä painava kuin ennenkin, ja sitä paitsi hän oli vuosikymmenet kastanjapuun alla istuttuaan kehittänyt erikoisen kyvyn lisätä painoaan tahdonvoimallaan.
Nobel-palkitun Gabriel García Márquezin pääteos Sadan vuoden yksinäisyys on hämmästyttävä romaani, josta haluaisi sanoa paljon mutta josta on samalla vaikea sanoa mitään. Kirjailijansa pääteokseksi luonnehdittu tarina on täynnä säkenöivää tarinankerrontaa, hämmentäviä sattumuksia ja persoonallisia henkilöitä, jotka pyristelevät läpi elämänsä miten parhaiten osaavat.
Romaani sijoittuu kolumbialaiseen kylään, Macondoon, ja keskiössä on Buendían suku. Sukuun on aikanaan syntynyt poikalapsi, jonka takapuolessa on komeillut siansaparo, ja ennustus kertoo, että suku sammuu, kun toinen saparopoika syntyy. Näiden kahden tapahtuman välille sijoittuu ajanjakso, johon osuu ihmeellisiä tapahtumia taivaalle nousevine naisineen ja puuhun sidottuine miehineen. Realismiin kietoutuu maagisuus, mikä sopivassa määrin tekee romaanista tarinankerronnan juhlaa.
Sukutarina kietoutuu vahvasti Macondon kylään – suku ja kylä kukoistavat ja ajautuvat kohti tuhoaan samanaikaisesti. Laaja perhe kokee yhteiskunnallisia mullistuksia, rikastuu ja köyhtyy niin kuin kyläkin. Elämänmenoon kuuluu se, että ensin eletään ja sitten kuollaan.
Sadan vuoden yksinäisyys ei ole nopeaa luettavaa. Alkuun lukuisat henkilöt samanlaisine nimineen ovat sekoittua ja vie aikaa päästä ilotulitukseen sisälle. Mutta kun tarinaa imaisee mukaansaa, se pitää otteessaan, ja intensiivinen kerronta runsain virkkein ja mammuttimaisin kappalein kiehtoo, ravistelee ja ihmetyttää. Kieli on rikasta ja suomennos toimii erinomaisesti.
Macondon kylä muodostaa romaaniin pienoismaailman, joka kaiuttaa yhteiskunnallisia liikkeitä ja tapahtumia. Tarinassa on vahvaa eroottista virettä mutta myös jonkinlaista haikeutta. Sadan vuoden yksinäisyys on huikea, hurja ja täynnä elämää. En ensi lukemalla varmasti läheskään kaikkea tästä runsaudensarvesta tavoittanut, mutta lukukokemus oli mieleenjäävä. En lainkaan ihmettele romaanin klassikkoasemaa.
García Márquezin teoksesta muualla: Kirsin Book Club, Luettua elämää, Kirjavinkit ja Paljon melua kirjoista.
Keski-kirjastot 2021: 6. Keski-kirjastojen aikuisten lukudiplomiin kuuluva kirja.
Helmet 2021: 10. Kirjan nimessä on numero.
Kirja löytyy myös sanomalehti Keskisuomalaisen sadan kirjan listalta, joten osallistun tällä Jokken kirjanurkan haasteeseen.
Luin tämän aikoinaan ja tykkäsin tosi paljon! Maaginen realismi yleensä toimii kohdallani. Ihailen aina sitä, kun kirjailija nostattaa tarinan aivan uusiin sfääreihin.
VastaaPoistaTarina tässä tosiaan nousee aivan uusiin sfääreihin!
Poista