Siirry pääsisältöön

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju)
Tuuve Aro: Lihanleikkaaja
(WSOY 2017)
153 sivua
Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa.

Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti:
Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa.
Kokoelman päättävä Kahdet kasvot puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisiin melkoinen meteli. Ilahduttavan novellista tekee se, miten pojasta kasvaa toimija, joka tarttuu tilanteisiin ja näkee itsensä kykenevänä tekemään sen, mitä tarvitsee. Hieman samaan tapaan omia valintojaan päätyy tekemään Ihmeolon Silja.

Kiehtovan absurdi ja hyytäväkin on Heräämö, joka sijoittuu sairaalaan. Rutiinitoimenpiteistä seuraa jotain outoa, ja se, miten outouksiin suhtaudutaan, vasta erikoista onkin. Samankaltaisella linjalla kulkee niminovelli Lihanleikkaaja, jossa tunnelmaa luodaan erittäin vaikuttavasti. Lopetus tosin on tässäkin tarinassa tarpeettoman ennalta arvattava.

Selja Ahavan hieno Taivaalta tippuvat asiat kaikuu novellissa Loppu, enkä oikein ole varma siitä, onko alluusio tässä tapauksessa kovin toimiva. Henkilöhahmot sen sijaan ovat ajatuksia herättäviä ja kiinnostavia.

Novellit Haju ja Vieras eivät oikein avaudu, mutta Peilit-novellissa mystisyyttä on sopivasti. Elsa taas on riemastuttava kuvaus naisesta, jolla on erikoinen harrastus. Harrastuksen seurauksena "hänen laukkunsa ja sydämensä oli täysi".

Lihanleikkaaja on novellikokoelma, jossa tunnelmaa luodaan useimmiten oikein onnistuneesti. Kerronta on sujuvaa ja henkilökuvaukset vakuuttavia. Kokoelmassa on kuitenkin notkahduksia, kun jotkut novellit etenevät liian odotustenmukaisesti ja jotkut eivät juuri jätä muistijälkeä. Jos realistista arkikuvausta sekoittavat vinoumat kiinnostavat, kannattaa kokoelma luettavaksi hankkia.

Muualla: Kirjavinkit, Eniten minua kiinnostaa tie ja Tekstiluola.
Helmet 2017: 41. Kirjan kannessa on eläin.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Melkoinen lainaus tuossa alussa novellista Haju. :D

    Heräsi kiinnostus tätä kokoelmaa kohtaan: siis nimenomaan tuo mainintasi "realistista arkikuvausta sekoittavat vinoumat" - kiinnostaa kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös! :)
      Kokoelmassa on monta kiintoisaa novellia, kannattaa tutustua.

      Poista
  2. Pitääpä katsastaa tämä. Kaikki vinksahtanut kiinnostaa ja novelleja on kiva lukea. /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä katsastaa. Novelleja olisi kiva lukea enemmänkin mutta pitäisi kerätä talteen vinkkejä hyvistä kokoelmista.

      Poista
  3. Novelleihin pitäisi taas palata... Hyllyssä odottelisi jo muutama kokoelma lukjaansa. Tykkään novellimuotoisesta tekstistä, varsinkin jos kirjoittaja taitaa tyylin.

    Ensimmäinen tekstilainaus on hyytävä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Novelleista saattaa löytyä todellisia elämyksiä, pitäisi vain enemmän niitä lukemistoon hankkia.

      Poista
  4. Hyvin samanlaisin ajatuksin luin tätä kokoelmaa. Toisaalta jos kahdentoista lyhyen tekstin joukossa on parikin lukuhelmeä, on kokoelma mielestäni lukemisen arvoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan on! Novelli ei ole mikään helppo laji, joten ilahduttavaa on, jos joku helmi joukosta löytyy.

      Poista
  5. Minä kiinnostuin novellikokoelmasta juuri vinksahtaneisuuden takia. Osa novelleista oli tosiaan hieman ennalta arvattavia, mutta toisaalta niissäkin oli omat yllätyksensä. Pidin lopulta eniten Heräämöstä ja Elsasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt, kun lukemisesta on jo aikaa, on Heräämö edelleen helppo palauttaa mieleen. Eli on kokoelmassa mieleenpainuviakin novelleja, vaikka moitinkin, että kaikki eivät muistijälkeä jätä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo