Siirry pääsisältöön

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju)
Tuuve Aro: Lihanleikkaaja
(WSOY 2017)
153 sivua
Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa.

Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti:
Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa.
Kokoelman päättävä Kahdet kasvot puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisiin melkoinen meteli. Ilahduttavan novellista tekee se, miten pojasta kasvaa toimija, joka tarttuu tilanteisiin ja näkee itsensä kykenevänä tekemään sen, mitä tarvitsee. Hieman samaan tapaan omia valintojaan päätyy tekemään Ihmeolon Silja.

Kiehtovan absurdi ja hyytäväkin on Heräämö, joka sijoittuu sairaalaan. Rutiinitoimenpiteistä seuraa jotain outoa, ja se, miten outouksiin suhtaudutaan, vasta erikoista onkin. Samankaltaisella linjalla kulkee niminovelli Lihanleikkaaja, jossa tunnelmaa luodaan erittäin vaikuttavasti. Lopetus tosin on tässäkin tarinassa tarpeettoman ennalta arvattava.

Selja Ahavan hieno Taivaalta tippuvat asiat kaikuu novellissa Loppu, enkä oikein ole varma siitä, onko alluusio tässä tapauksessa kovin toimiva. Henkilöhahmot sen sijaan ovat ajatuksia herättäviä ja kiinnostavia.

Novellit Haju ja Vieras eivät oikein avaudu, mutta Peilit-novellissa mystisyyttä on sopivasti. Elsa taas on riemastuttava kuvaus naisesta, jolla on erikoinen harrastus. Harrastuksen seurauksena "hänen laukkunsa ja sydämensä oli täysi".

Lihanleikkaaja on novellikokoelma, jossa tunnelmaa luodaan useimmiten oikein onnistuneesti. Kerronta on sujuvaa ja henkilökuvaukset vakuuttavia. Kokoelmassa on kuitenkin notkahduksia, kun jotkut novellit etenevät liian odotustenmukaisesti ja jotkut eivät juuri jätä muistijälkeä. Jos realistista arkikuvausta sekoittavat vinoumat kiinnostavat, kannattaa kokoelma luettavaksi hankkia.

Muualla: Kirjavinkit, Eniten minua kiinnostaa tie ja Tekstiluola.
Helmet 2017: 41. Kirjan kannessa on eläin.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Melkoinen lainaus tuossa alussa novellista Haju. :D

    Heräsi kiinnostus tätä kokoelmaa kohtaan: siis nimenomaan tuo mainintasi "realistista arkikuvausta sekoittavat vinoumat" - kiinnostaa kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös! :)
      Kokoelmassa on monta kiintoisaa novellia, kannattaa tutustua.

      Poista
  2. Pitääpä katsastaa tämä. Kaikki vinksahtanut kiinnostaa ja novelleja on kiva lukea. /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä katsastaa. Novelleja olisi kiva lukea enemmänkin mutta pitäisi kerätä talteen vinkkejä hyvistä kokoelmista.

      Poista
  3. Novelleihin pitäisi taas palata... Hyllyssä odottelisi jo muutama kokoelma lukjaansa. Tykkään novellimuotoisesta tekstistä, varsinkin jos kirjoittaja taitaa tyylin.

    Ensimmäinen tekstilainaus on hyytävä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Novelleista saattaa löytyä todellisia elämyksiä, pitäisi vain enemmän niitä lukemistoon hankkia.

      Poista
  4. Hyvin samanlaisin ajatuksin luin tätä kokoelmaa. Toisaalta jos kahdentoista lyhyen tekstin joukossa on parikin lukuhelmeä, on kokoelma mielestäni lukemisen arvoinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tosiaan on! Novelli ei ole mikään helppo laji, joten ilahduttavaa on, jos joku helmi joukosta löytyy.

      Poista
  5. Minä kiinnostuin novellikokoelmasta juuri vinksahtaneisuuden takia. Osa novelleista oli tosiaan hieman ennalta arvattavia, mutta toisaalta niissäkin oli omat yllätyksensä. Pidin lopulta eniten Heräämöstä ja Elsasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt, kun lukemisesta on jo aikaa, on Heräämö edelleen helppo palauttaa mieleen. Eli on kokoelmassa mieleenpainuviakin novelleja, vaikka moitinkin, että kaikki eivät muistijälkeä jätä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o