Siirry pääsisältöön

Leïla Slimani: Adèle

Adèle painoi silmät visusti kiinni, ikään kuin miehen näkeminen olisi ällöttänyt häntä, ikään kuin hän olisi ajatellut jo tulevia miehiä, kunnon tosi miehiä, muukalaisia, niitä jotka osaisivat ottaa hänen ruumiinsa. Adéle sulkee varovasti asunnon oven. Rakennuksen pihalla hän sytyttää tupakan. Vielä kolme henkosta ja sitten hän soittaa aviomiehelleen.
Leïla Slimani: Adèle
WSOY 2019
Alkuteos Dans le jardin de l'ogre 2014
Suomentanut Lotta Toivanen
229 sivua
Äänikirjan lukija Karoliina Niskanen
Kesto 4 t 57 min

Ranskalais-marokkolainen Leïla Slimani nousi monien suomalaislukijoiden tietoisuuteen romaanillaan Kehtolaulu, joka on kertomus valtavasta tragediasta. Adèle osoittaa, että Slimani on osannut jo esikoisromaanissaan hätkähdyttää.

Romaanin päähenkilö on nimen mukaisesti Adèle, joka elää monen mittapuun mukaan hyvää elämää. Nainen työskentelee toimittajana ja on naimisissa lääkärimiehen kanssa. Pariskunnan pieni poika on Adèlelle rakas, vaikkei hän haluakaan enempää lapsia.

Adèlella on kuitenkin salaisuus: hän janoaa ja haluaa lähes alinomaa seksiä, on kyltymätön halussaan päästä miesten katseiden ja tekojen kohteeksi. Arkielämä perheen kanssa tai työ eivät tarjoa riittävästi tyydytystä, vaan naisen on päästävä toteuttamaan fantasioitaan miesten kanssa, vaikka hän ymmärtää toimiensa vahingollisuuden. Pitkään hän kykenee toteuttamaan mielihalujaan puolisoltaan salaa, mutta viimein naisen toinen elämä paljastuu.

Adèle on eroottisesti latautunut romaani, joka maalaa vakuuttavan henkilökuvan naisesta, joka etsii jatkuvasti jonkinlaista täyttymystä sisällään olevaan tyhjyyteen. Sovinnaisuuden vaatimus on toisessa vaakakupissa, kun toisessa on Adèlen oma tahto, halu olla jotain muuta kuin tylsää maaseutuelämää elävä tavallinen aviovaimo.

Leïla Slimani kirjoittaa Kehtolaulusta tuttuun tapaan toteavasti, jopa lakonisesti. Samalla tarinassa on jotain hyvin kiehtovaa ja ajatuksia herättävää. Romaanissa tarjotaan mahdollisia vastauksia kysymyksiin mutta jätetään myös tilaa lukijan omille päätelmille.

Kirjasta muualla: Kirjaluotsi.

Keski-kirjastojen lukuhaaste: 17. Kirja, joka on saanut jonkin palkinnon. Leïla Slimani sai romaanista marokkolaisen Mamounia-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015.

Kommentit

  1. Kehtolaulu oli todella lakoninen kirja. Aihe oli mieletön, mutta toteutus ei iskenyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lakonisuutta on kyllä tässäkin, mutta tämä toimi mielestäni Kehtolaulua paremmin.

      Poista
  2. Tässä romaanissa oli todella vahva ja latautunut tunnelma, samanaikaisesti puoleensavetävä ja luotaantyöntävä. Luin kirjan englanniksi. Käännös oli sujuva, varmasti suomeksi vaikuttava myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan näin: samanaikaisesti puoleensavetävä ja luotaantyöntävä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?