Siirry pääsisältöön

Tuomas Kokko: Tosi kivat juhlat

Kerran minut oli kutsuttu kesämökille viikonlopuksi. Jätin menemättä, koska en halunnut muiden ihmisten pitävän minua yksinäisenä. En halunnut olla mökkireissun ainoa sinkku.Sen sijaan olin viikonlopun kotona ja katsoin YouTube-videoita, koska en halunnut istua itsekseni paljussa lonkerotölkki kädessäni.
Tuomas Kokko:
Tosi kivat juhlat
Kosmos 2019
126 sivua
Äänikirjan lukija Ville-Veikko Niemelä
Kesto 2 t 15 min.

Tuomas Kokon esikoisromaanin Tosi kivat juhlat päähenkilö lienee monen mittarin mukaan jollain tapaa epäonnistunut. Mies on työtön, yksinäinen ja rahaton. Yliopistotutkinto ei takaa työpaikkaa eikä yrityksistäkään oikein ole apua. Muuttohommiin ei huolita, puhelinmyynnistä tulee potkut.

Sosiaalitoimiston byrokratia iskee päin kasvoja ja rahat loppuvat. Siinä vaiheessa houkuttavat pikavippitarjoukset, jotka vaikuttavat liian hyviltä ollakseen totta. Eivätkä ne koko totuutta paljastakaan, ennen kuin on jo myöhäistä. Mutta se tunne, kun yhtäkkiä tilillä onkin rahaa!

Tuomas Kokko luo uskottavan kuvan nykyajan ihmisestä, joka näkee ympärillään onnistumisia niin työelämässä kuin parisuhteissa. Tunteet yksinäisyydestä ja epäonnistumisesta vain korostuvat semminkin, kun yritykset päästä eteenpäin eivät tuota juuri tulosta.

Vaikka Tosi kivat juhlat on kooltaan pieni kirja, se antaa paljonkin ajattelemisen aihetta. Millaiset tekijät lopulta johtavat siihen, että ihminen joutuu sivustakatsojaksi? Kokko ei ajaudu liikaa selittelemään vaan avaa ikkunan ihmiskohtaloon, joka on hyvin mahdollinen ja todentuntuinen.

Helmet-lukuhaasteesta saan Kokon teoksella kuitattua kohdan 26: Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan. Junassa bongasin lukijan tämän kirjan äärellä.

Kommentit

  1. Mä tykkäsin tästä kirjasta ihan todella paljon! En ole elänyt samanlaista nuoren aikuisen elämää Kalliossa, mutta tässä oli niin paljon tunnistettavia piirteitä, että sydämeen koski. Se ulkopuolisuuden fiilis esimerkiksi. Itselle kolahti muun muassa se, kun päähenkilö piilottelee Flow-ranneketta sossussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole samanlaista nuoren aikuisen elämää elänyt minäkään, mutta tunnistettavia piirteitä tässä tosiaan oli. Minuun vetosi juuri tuo kokemus sivuun jäämisestä. Mietin tämän kohdalla paljon myös sitä, miten sattumanvaraista kaikki lopulta voi olla.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o