"Moottori ulvoi, pakokaasu painui siipien alle, vauhti kiihtyi ja yhtäkkiä olin jo ilmassa. Tuntui, kuin olisin juuri eilen kivunnut koneesta ulos ja Nikolai olisi tuhertanut vihkooni merkintöjään. Puhkaisin usvan, sen yläpuolella oli aivan kirkasta. Sydämeni jätti muutaman lyönnin väliin, ääretön taivas oli typerryttävän kaunis."
JP Koskisen uutuusromaani Tulisiipi vie lukijan ensin Amerikkaan, missä unelmien pitäisi olla toteutettavissa ja minne moni on unelmien perässä lähtenytkin. Kaarle on toisen sukupolven amerikansuomalainen, jonka suku on muuttanut Suomesta paremman elämän toivossa. Kun Amerikkaan iskee lama, alkavat houkuttelevat tiedot työläisten paratiisista kuulostaa koko ajan paremmilta.
Sitten lähdetäänkin Neuvosto-Karjalaan. Siellä pitäisi ahkeran työnteon tuottaa tulosta, siellä toivotetaan Amerikkaan lähteneet tervetulleiksi. Ja niin pakkaa Kaarlen perhe laukkunsa ja muuttaa maahan, jossa kaikki saavat osallistua päätöksentekoon ja jossa työläisiä arvostetaan.
Romaanin jännitteisyys syntyykin pitkälti tästä muutoksesta. Lukija tietää, että muuttaminen Neuvostoliittoon on riskialtis hanke, ellei romaanissa historiaa ole ihan uusiksi kirjoitettu. Eikä ole. Kauan ei mene, kun tunnelma uudessa kotimaassa alkaa kiristyä ja Kaarlen vanhemmat, varsinkin äiti, alkavat pohtia, oliko lähtö Amerikasta sittenkään järkevää.
Kaarle on kuitenkin melko lailla irrallaan vanhempiensa huolista. Nuorta poikaa, tarinan alkaessa lasta, kiinnostaa vain lentäminen. Poika tuntuu olevan hieman jalat irti maasta koko ajan eikä ole moksiskaan, vaikka joutuu uudessa kotimaassaan opettelemaan uuden kielen ja omaksumaan uuden nimenkin: Kaarlesta tulee Gennadi Zamorozkin, joka saa huomata monessa tilanteessa, että viisaampaa on puhua venäjää tai vaieta kuin lausua sanottavansa englanniksi tai suomeksi.
Unelma on se, mikä Kaarlea ympäröi koko tarinan ajan. Poika ei halua muuta kuin lentää, ja kun siihen avautuu mahdollisuus Neuvostoliitossakin, saattaa lukija päätyä pohtimaan, onko ympäröivä maailma lopulta ratkaiseva, jos unelmoi riittävästi. Kaarle saa lukijan puolelleen intohimollaan ja vankkumattomalla uskollaan tilanteissa, joissa moni jo luovuttaisi.
Tulisiipi on vetävä ja kertakaikkisen mainio lukukokemus. Tarina vie mukanaan, herättää tunteita ja sekoittaa kiehtovasti fiktiota ja historiallisia faktoja. Lopetuskin on senlaatuinen, että se jää kutkuttelemaan lukijan mielikuvitusta juuri sopivasti.
Tulisiivestä kirjoittaa myös Kirsi, joka oli kuuntelemassa kirjailijan haastattelua.
Keski-kirjastojen lukuhaasteesta kuittaan kohdan 32.
 |
| JP Koskinen: Tulisiipi Like 2019 351 sivua Äänikirjan lukija Toni Kamula Kesto 10 t 1 min |
JP Koskisen uutuusromaani Tulisiipi vie lukijan ensin Amerikkaan, missä unelmien pitäisi olla toteutettavissa ja minne moni on unelmien perässä lähtenytkin. Kaarle on toisen sukupolven amerikansuomalainen, jonka suku on muuttanut Suomesta paremman elämän toivossa. Kun Amerikkaan iskee lama, alkavat houkuttelevat tiedot työläisten paratiisista kuulostaa koko ajan paremmilta.
Sitten lähdetäänkin Neuvosto-Karjalaan. Siellä pitäisi ahkeran työnteon tuottaa tulosta, siellä toivotetaan Amerikkaan lähteneet tervetulleiksi. Ja niin pakkaa Kaarlen perhe laukkunsa ja muuttaa maahan, jossa kaikki saavat osallistua päätöksentekoon ja jossa työläisiä arvostetaan.
Romaanin jännitteisyys syntyykin pitkälti tästä muutoksesta. Lukija tietää, että muuttaminen Neuvostoliittoon on riskialtis hanke, ellei romaanissa historiaa ole ihan uusiksi kirjoitettu. Eikä ole. Kauan ei mene, kun tunnelma uudessa kotimaassa alkaa kiristyä ja Kaarlen vanhemmat, varsinkin äiti, alkavat pohtia, oliko lähtö Amerikasta sittenkään järkevää.
Kaarle on kuitenkin melko lailla irrallaan vanhempiensa huolista. Nuorta poikaa, tarinan alkaessa lasta, kiinnostaa vain lentäminen. Poika tuntuu olevan hieman jalat irti maasta koko ajan eikä ole moksiskaan, vaikka joutuu uudessa kotimaassaan opettelemaan uuden kielen ja omaksumaan uuden nimenkin: Kaarlesta tulee Gennadi Zamorozkin, joka saa huomata monessa tilanteessa, että viisaampaa on puhua venäjää tai vaieta kuin lausua sanottavansa englanniksi tai suomeksi.
Unelma on se, mikä Kaarlea ympäröi koko tarinan ajan. Poika ei halua muuta kuin lentää, ja kun siihen avautuu mahdollisuus Neuvostoliitossakin, saattaa lukija päätyä pohtimaan, onko ympäröivä maailma lopulta ratkaiseva, jos unelmoi riittävästi. Kaarle saa lukijan puolelleen intohimollaan ja vankkumattomalla uskollaan tilanteissa, joissa moni jo luovuttaisi.
Tulisiipi on vetävä ja kertakaikkisen mainio lukukokemus. Tarina vie mukanaan, herättää tunteita ja sekoittaa kiehtovasti fiktiota ja historiallisia faktoja. Lopetuskin on senlaatuinen, että se jää kutkuttelemaan lukijan mielikuvitusta juuri sopivasti.
Tulisiivestä kirjoittaa myös Kirsi, joka oli kuuntelemassa kirjailijan haastattelua.
Keski-kirjastojen lukuhaasteesta kuittaan kohdan 32.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.