Siirry pääsisältöön

JP Koskinen: Tulisiipi

"Moottori ulvoi, pakokaasu painui siipien alle, vauhti kiihtyi ja yhtäkkiä olin jo ilmassa. Tuntui, kuin olisin juuri eilen kivunnut koneesta ulos ja Nikolai olisi tuhertanut vihkooni merkintöjään. Puhkaisin usvan, sen yläpuolella oli aivan kirkasta. Sydämeni jätti muutaman lyönnin väliin, ääretön taivas oli typerryttävän kaunis."
JP Koskinen: Tulisiipi
Like 2019
351 sivua
Äänikirjan lukija Toni Kamula
Kesto 10 t 1 min

JP Koskisen uutuusromaani Tulisiipi vie lukijan ensin Amerikkaan, missä unelmien pitäisi olla toteutettavissa ja minne moni on unelmien perässä lähtenytkin. Kaarle on toisen sukupolven amerikansuomalainen, jonka suku on muuttanut Suomesta paremman elämän toivossa. Kun Amerikkaan iskee lama, alkavat houkuttelevat tiedot työläisten paratiisista kuulostaa koko ajan paremmilta.

Sitten lähdetäänkin Neuvosto-Karjalaan. Siellä pitäisi ahkeran työnteon tuottaa tulosta, siellä toivotetaan Amerikkaan lähteneet tervetulleiksi. Ja niin pakkaa Kaarlen perhe laukkunsa ja muuttaa maahan, jossa kaikki saavat osallistua päätöksentekoon ja jossa työläisiä arvostetaan.

Romaanin jännitteisyys syntyykin pitkälti tästä muutoksesta. Lukija tietää, että muuttaminen Neuvostoliittoon on riskialtis hanke, ellei romaanissa historiaa ole ihan uusiksi kirjoitettu. Eikä ole. Kauan ei mene, kun tunnelma uudessa kotimaassa alkaa kiristyä ja Kaarlen vanhemmat, varsinkin äiti, alkavat pohtia, oliko lähtö Amerikasta sittenkään järkevää.

Kaarle on kuitenkin melko lailla irrallaan vanhempiensa huolista. Nuorta poikaa, tarinan alkaessa lasta, kiinnostaa vain lentäminen. Poika tuntuu olevan hieman jalat irti maasta koko ajan eikä ole moksiskaan, vaikka joutuu uudessa kotimaassaan opettelemaan uuden kielen ja omaksumaan uuden nimenkin: Kaarlesta tulee Gennadi Zamorozkin, joka saa huomata monessa tilanteessa, että viisaampaa on puhua venäjää tai vaieta kuin lausua sanottavansa englanniksi tai suomeksi.

Unelma on se, mikä Kaarlea ympäröi koko tarinan ajan. Poika ei halua muuta kuin lentää, ja kun siihen avautuu mahdollisuus Neuvostoliitossakin, saattaa lukija päätyä pohtimaan, onko ympäröivä maailma lopulta ratkaiseva, jos unelmoi riittävästi. Kaarle saa lukijan puolelleen intohimollaan ja vankkumattomalla uskollaan tilanteissa, joissa moni jo luovuttaisi.

Tulisiipi on vetävä ja kertakaikkisen mainio lukukokemus. Tarina vie mukanaan, herättää tunteita ja sekoittaa kiehtovasti fiktiota ja historiallisia faktoja. Lopetuskin on senlaatuinen, että se jää kutkuttelemaan lukijan mielikuvitusta juuri sopivasti.

Tulisiivestä kirjoittaa myös Kirsi, joka oli kuuntelemassa kirjailijan haastattelua.

Keski-kirjastojen lukuhaasteesta kuittaan kohdan 32.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?