Siirry pääsisältöön

Robert Galbraith: Käen kutsu

"Somé heitti jalkansa toisen päälle liian näyttävästi ja sanoi hämmästyttävän rempseästi:
- Eli tilintarkastajan mielestä Käki ehkä murhattiin?
- Olen aina kutsunut Lulaa Käeksi, hän lisäsi tarpeettomasti."
Robert Galbraith: Käen kutsu
(Otava 2013)
Alkuteos The cuckoo's calling 2013
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Äänikirjan kesto 16h 40min.
Lukija Eero Saarinen.
Hassusti päädyin kuuntelemaan J. K. Rowlingin salanimellä Robert Galbraith kirjoittaman dekkarisarjan ensimmäisen osan vasta, kun olin jo kuunnellut muut osat. Cormoran Strike -sarjan viimeisin osa, Pahan polku, julkaistiin 2015 ja Silkkiäistoukka vuonna 2014. Hyvin nuo jälkimmäiset toimivat ilman ensimmäisen osan tuntemustakin, mutta silti päätin ostaa Elisa Kirjan äänikirjatarjouksista Käen kutsun lenkkiseurakseni.

Tarina marssittaa siis näyttämölle Afganistanin sodan veteraanin, isokokoisen, ei järin komean Cormoran Striken. Mies on juuri päätynyt eroon pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa, mutta myrskyisä suhde ei ole painunut kokonaan mielen perukoille. Väliaikaisena majapaikkana toimii yksityisetsivätoimiston nurkka, ja väliaikaisesti toimistoon asettuu myös Robin, jonka on määrä suunnata piakkoin toisiin työtehtäviin vuokratyöfirman kautta. Robin tosin ei ole työkomennuksesta lainkaan pahoillaan, sillä hänen salaisiin haaveisiinsa lukeutuu etsivätyö.

Striken palkkaa etsivätyöhön mies, jonka sisar, huippumalli Lula Landry, on kuollut pari kuukautta aiemmin. Itsemurha, väittää poliisi, mutta veli on toista mieltä ja haluaa tapausta selvittämään miehen, johon hänellä on etäinen yhteys jo vuosien takaa. Kun samaan yhteyteen liittyy pian toinenkin kuolemantapaus, on selvää, että liikkeellä on murhaaja.

Robert Galbraith - eli J. K. Rowling - kirjoittaa kyllä sujuvasti ja Eero Saarisen luentaa on ilo kuunnella. Kovin vakuuttava aloitus Strike-sarjalle Käen kutsu ei mielestäni kuitenkaan ole. Murhaajan arvasin varsin pian, ja tarinassa on mielestäni turhan paljon tyhjäkäyntiä (vaikkei se haitannut lopulta kovinkaan paljon, kiitos Eero Saarisen). Se, että Strike kiertää siellä täällä haastattelemassa ihmisiä ja harmittelee, kun proteesi hiertää, voisi olla hieman vähäisemmässä osassa.

Toki dekkarissa on myös paljon hyvää. Striken ja hänen uuden assistenttinsa välinen jännite on käsinkosketeltavaa, ja kirpeästi tarinassa tuodaan esille julkisuuden kiroja ja sitä, miten raadollisia ihmiset toisilleen ovat.
Onneton on se, jonka kuuluisuus tekee kuuluisaksi hänen epäonnensa. (Lucius Accius)
Mielestäni sarjan muut osat ovat onnistuneempia, ja edelleen odottelen innolla, josko Striken tutkimuksia pääsisi taas seuraamaan. Ainakaan vielä en ole saanut itseäni ilahduttaa tiedolla sarjan uusista osista.

Cormoran Strike -sarjan avausosasta muualla: Kirsin kirjanurkka, Kirjavinkit, Kirjaneidon tornihuone, Kujerruksia, Kirjojen keskellä ja Oksan hyllyltä, Hurja Hassu lukijaAmman lukuhetki ja Kirjoihin kadonnut.

Tällä dekkarilla pääsenkin heti korkkaamaan uuden Helmet 2017 -haasteen. Kuittaan Käen kutsulla kohdan 7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja.

Kommentit

  1. Ei saanut tämä minua innostumaan, joten pysyttelen suosiolla Rowlingin muissa kirjoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä aloitus minuakaan täysin vakuuttanut, mutta jatko-osista olen pitänyt enemmän.

      Poista
  2. Minulle tämä oli iloinen yllätys. En ole lukenut harripettereitä, mutta dekkarina Galbraith muutamaa säröä lukuunottamatta napsui sujuvasti kohdalleen. Pitäisi varmaan tutustua jatko-osiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä jatko-osia, minusta ne ovat tätä aloitusta parempia.

      Poista
  3. Minustakin tämä on Strike-sarjan heikoin, mutta silti ihan kelvollinen. Mutta juoni on todellakin väliin vähän hitaasti kehkeytyvä. :) Luin sarjan ensin kirjoina ja syksyllä innostuin kokeilemaan ääniversioita. Saarinen lukee upeasti tätä sarjaa, jäin aivan koukkuun hänen luentaansa. Et ole ainut, joka odottelee seuraavaa osaa tähän sarjaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saarisen lukeminen on tosiaan hienoa! Luulen, että huonompaakin kirjaa kuuntelisi Saarisen ansiosta aika pitkään. :)

      Poista
  4. Lainasin tämän juuri Helmet-haastetta varten (nimimerkillä kirjoittava). Saapa nähdä, miten uppoaa minuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin seurailla blogiasi, mielelläni lukisin ajatuksiasi tästä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok