Siirry pääsisältöön

Vuoden 2016 lukemisista


Takana on vuosi, joka taitaa jäädä mieleen monin tavoin. Moneen kertaan olen miettinyt, kuinka hyvä on, etten osaa ennustaa. Jos olisin vuosi sitten tammikuussa tiennyt, kuinka raskas vuosi oli edessä, olisin varmasti hautautunut peiton alle piiloon. Onneksi en tiennyt vaan päädyin ottamaan vastaan asian kerrallaan. Nyt taaksepäin katsoessa ihmettelen, että monesta on selvitty ja eteenpäin päästy.

Toki vuoteen mahtui myös paljon hyvää. Oli isoja ja pieniä elämyksiä, suuria ja minikokoisia ilon hetkiä ja kaikkea siltä väliltä. Ehkä on niin, että kun on riittävän tummaa, huomaa pienetkin valon välähdykset tavallista herkemmin.

Väsymys ja raskaat ajat näkyivät blogissani siten, että luin tavallista vähemmän ja välillä kirjoitin lukemisistani hyvinkin harvakseltaan. Ensimmäistä kertaa kolmevuotisen blogihistoriani aikana kävi niin, että en kirjoittanut kaikista lukemistani kirjoista. Moni blogiteksti odottaa yhä luonnoksissa, joten joitakin vuonna 2016 luettuja kirjoja käsittelen vasta uuden vuoden puolella.

Luin vuonna 2016 yhteensä 70 romaania, kaksi lasten- ja nuortenkirjaa, yhden muistelmateoksen, kaksi novellikokoelmaa, kaksi näytelmää, yhden sarjakuvateoksen ja yksitoista tietokirjaa. Yhteensä siis 89 kirjaa, eihän ole huono lukema sekään. Genrejakauma näkyy tässä graafina:


Kotimainen kirjallisuus painottui lukemistossani vahvasti, kuten arvelinkin. Romaaneista kotimaisia oli 42 ja ulkomaisia 28, tietokirjallisuudessa yhdestätoista luetusta teoksesta ulkomaisia oli vain kaksi. Muissa lajeissa kotimaisia teoksia oli kuusi ja ulkomaisia kaksi. Tässä yhteenveto:

Sukupuolijakauma oli vuonna 2016 seuraavanlainen: 55 naisten kirjoittamaa kirjaa, 34 miesten.

Kirjoja tuli luettavakseni niin arvostelukappaleina, omina ostoksina, kirjastolainoina kuin lahjoina. Kirjastolainoja oli edelleen eniten, kuten arvelinkin. Tässä jakaumaa:

Haasteiden suhteen vuosi ei ollut mitenkään menestyksekäs. GoodReadsin From Fiction to Reality -haasteeseen sain kolme kaunokirja- ja tietoteosparia. Sannabananan Kurjen siivellä -haasteeseen sain luettua yhden ainoan kirjan, samoin kävi Kansojen juurilla -haasteen suhteen. Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen luin kolme kirjaa ja katsoin yhden elokuvan. Päättyneiden haasteiden koonteja löytyy täältä.

Helmet lukuhaaste 2016 toteutui sentään ennakoitua paremmin. Listalta jäi kuittaamatta vain viisitoista kohtaa, kun tavoitteeni oli lukea 25 kirjaa, jotka sopisivat 50 kohdan listalle.


Vuoden 2016 lukusuunnitelmia kirjasin tammikuussa tänne. Oman kirjahyllyn lukemattomista kirjoista listasin kymmenen mukaan vuoden lukulistaan. Onnistumisen suhdeluku on fifty-fifty: luin listaamistani kirjoista tasan puolet. Ehkäpä tuo tulos kuvaakin melko hyvin mennyttä vuotta. Kovin paljon en jaksanut lukemisiani suunnitella vaan etenin enemmän fiiliksen mukaan. Siten haasteet eivät olleet loistokkaita eivätkä suunnitelmat toteutuneet odotusten mukaisesti. Eipä toteudu elämäkään aina suunnitelmien mukaan, ja se, jos joku kirja jää lukematta, on lopulta pieni murhe. Tärkeämpää on se, että jälleen kirjallisuus on tuonut lohtua ja apua sekä pakohetkiä arjesta silloin, kun olen sellaisia kipeimmin kaivannut. Puhumattakaan elämyksistä ja ilosta, joskus jopa suoranaisesta riemusta, kun eteen on sattunut erityisen hieno kirja. Ja niitähän on riittänyt kirjavuonna 2016.

Vuosi 2017 on monella tapaa merkityksellinen. Kotimaamme viettää juhlavuotta ja mukana juhlinnassa on toki myös kirjallisuus: esimerkkinä mainittakoon Ylen 101 kirjaa -hanke, jossa myös minä olen mukana. Joissakin haasteissa olen mukana mutta ilman tarkempia suunnitelmia osallistun juhlavuoteen ainakin kirjoja lukemalla.

Hyvää uutta vuotta 2017! Toivottavasti tiellesi osuu monia hyviä kirjaelämyksiä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii