Siirry pääsisältöön

J. R. R. Tolkien: Kullervon tarina (Verlyn Flieger toim.)

"Sitten vajosi emo taas murheeseensa, ja Kullervo huusi ääneen: 'Isäni veitsen kautta, kun olen kooltani isompi ja varreltani vahvempi, kostan minä isäni kohlut ja maksan sinun mahlasi, emoni ja kantajani.' Eikä hän näitä sanoja lausunut kuin sen ainoan kerran, mutta sen ainoan kerran kuuli Untamo hänen sanansa."

J. R. R. Tolkien: Kullervon tarina
(toim. Verlyn Flieger)
(WSOY 2016)
Alkuteos The Story of Kullervo
Suomentajat Alice Martin, Kersti Juva ja Jaakko Kankaanpää
163 sivua
Mikään uutinen ei ole se, että J. R. R. Tolkien ihaili Kalevalaa, kansalliseepostamme, joka kuulemma oli Tolkienin tarunkerronnan tärkeä liikkeellepanija. Erityisesti Tolkienin huomion puoleensa käänsi Kullervo, Kalevalan traagisin hahmo, varsinainen kovan onnen soturi, joka ei tunnu onnellisia käänteitä kohtaavan oikein missään vaiheessa elämäänsä.

Kullervon tarina on kokoelma tekstejä, jotka Verlyn Flieger on toimittanut kokonaisteokseksi. Flieger on Marylandin yliopiston emeritaprofessori, joka on perehtynyt Tolkienin tuotantoon. Kullervon tarinan ydin on Tolkienin kesken jäänyt kertomus, joka pohjautuu vahvasti Kalevalan tarinaan. Lisäksi teoksesta löytyy kaksi Tolkienin esitelmäluonnosta Kalevalasta sekä Fliegerin huomautuksia ja kommentteja.

Toki Kullervon tarina on suomalaislukijalle varsin kiinnostava, sillä siinä konkretisoituu se, mikä on tiedettykin: Tolkien todella ammensi Kalevalasta runsaasti omaan uraansa. Sekin, miten Tolkien esitelmässään Kalevalaa kuvaa, on kiinnostavaa:
Näin ollen käsillä on kokoelma myyttisiä balladeja täynnä sitä alkukantaista aluskasvillisuutta, jota Euroopan kirjallisuudesta on yleisesti ottaen yritetty hävittää ja häivyttää vuosisatojen ajan, eri kansojen keskuudessa erilaisella menestyksellä, onnistuen missä aiemmin ja missä myöhemmin.
Tolkienille Kalevala on varasto "täynnä tarinoita, joita hienostuneisuus ei vielä ole ahtanut järkiperäisiin mittasuhteisiin; tarinoita, joissa liioittelu ei tunne minkäänlaista säällistä rajaa". Kukapa suomalainen ei sisäisesti hymyilisi sille, että Tolkienin mielestä suomen kieli "on vahva ehdokas Euroopan vaikeimmaksi kieleksi", tai sille, miten Keski-Maan fantasiamaailman luoja kuvaa Suomea maana, jossa sauna on ikimuistoisista ajoista lähtien ollut osa elämänmenoa ja jossa on "järviä ja tasankoja, joiden halki kaislareunaiset joet virtaavat".

Itse kertomus Kullervosta mukailee vahvasti alkuperäistarinaa mutta jää kesken. Teksti on jäänyt luonnosmaiseksi myös esimerkiksi siten, että kirjoittaja ei ole tehnyt lopullista päätöstä henkilöiden nimistä vaan ne vaihtelevat kesken tarinan. Siten kertomusta ei varsinaisesti voi lukuelämykseksi ylistää.

Voisi kuvitella, että suomalaislukijalle tämä teos on kiintoisampi kuin monelle muulle vahvan Suomi-yhteyden vuoksi, mutta välttämättä kaikki eivät innostu tarkastelemaan, mitä suuri fantasiakirjailija on maastamme aikanaan esitelmöinyt. Tolkien- ja/tai Kalevala-faneille teoksella voi olla annettavaa, mutta miksikään suuren yleisön suosikiksi Kullervon tarinasta tuskin on.

Karvakasakirjoissa ja Kirjavinkeissä teoksesta kirjoitetaan myös.

Kommentit

  1. Onpa harmi, että tämä on noin keskeneräisen oloinen. Luulen silti, että käyn kirjastossa ainakin selaamassa kirjaa, sen verran TSH- ja Tolkien fani olen. :)

    VastaaPoista
  2. Olen kuullut tosifanien tästä nauttineen, mutta meihin vähemmän-sellaisiin ei niin uponnut juuri tuon keskeneräisyyden takia :(
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ihan vakuuttunut keskeneräisen työn julkaisemin tarpeellisuudesta, mutta tosifanit voivat tästä kyllä ilahtua.

      Poista
  3. Kiitos Jonna mainiosta kirjaesittelystä! Hitusen tämä teos on mieltäni poltellut, mutta taitaa jäädä tutustumatta. Tukeudun sinuun ja Lönnrotin versioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lönnrotin versiossa on kyllä potkua, edelleen! :) Kiitos, Tuija.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii