Siirry pääsisältöön

J. R. R. Tolkien: Kullervon tarina (Verlyn Flieger toim.)

"Sitten vajosi emo taas murheeseensa, ja Kullervo huusi ääneen: 'Isäni veitsen kautta, kun olen kooltani isompi ja varreltani vahvempi, kostan minä isäni kohlut ja maksan sinun mahlasi, emoni ja kantajani.' Eikä hän näitä sanoja lausunut kuin sen ainoan kerran, mutta sen ainoan kerran kuuli Untamo hänen sanansa."

J. R. R. Tolkien: Kullervon tarina
(toim. Verlyn Flieger)
(WSOY 2016)
Alkuteos The Story of Kullervo
Suomentajat Alice Martin, Kersti Juva ja Jaakko Kankaanpää
163 sivua
Mikään uutinen ei ole se, että J. R. R. Tolkien ihaili Kalevalaa, kansalliseepostamme, joka kuulemma oli Tolkienin tarunkerronnan tärkeä liikkeellepanija. Erityisesti Tolkienin huomion puoleensa käänsi Kullervo, Kalevalan traagisin hahmo, varsinainen kovan onnen soturi, joka ei tunnu onnellisia käänteitä kohtaavan oikein missään vaiheessa elämäänsä.

Kullervon tarina on kokoelma tekstejä, jotka Verlyn Flieger on toimittanut kokonaisteokseksi. Flieger on Marylandin yliopiston emeritaprofessori, joka on perehtynyt Tolkienin tuotantoon. Kullervon tarinan ydin on Tolkienin kesken jäänyt kertomus, joka pohjautuu vahvasti Kalevalan tarinaan. Lisäksi teoksesta löytyy kaksi Tolkienin esitelmäluonnosta Kalevalasta sekä Fliegerin huomautuksia ja kommentteja.

Toki Kullervon tarina on suomalaislukijalle varsin kiinnostava, sillä siinä konkretisoituu se, mikä on tiedettykin: Tolkien todella ammensi Kalevalasta runsaasti omaan uraansa. Sekin, miten Tolkien esitelmässään Kalevalaa kuvaa, on kiinnostavaa:
Näin ollen käsillä on kokoelma myyttisiä balladeja täynnä sitä alkukantaista aluskasvillisuutta, jota Euroopan kirjallisuudesta on yleisesti ottaen yritetty hävittää ja häivyttää vuosisatojen ajan, eri kansojen keskuudessa erilaisella menestyksellä, onnistuen missä aiemmin ja missä myöhemmin.
Tolkienille Kalevala on varasto "täynnä tarinoita, joita hienostuneisuus ei vielä ole ahtanut järkiperäisiin mittasuhteisiin; tarinoita, joissa liioittelu ei tunne minkäänlaista säällistä rajaa". Kukapa suomalainen ei sisäisesti hymyilisi sille, että Tolkienin mielestä suomen kieli "on vahva ehdokas Euroopan vaikeimmaksi kieleksi", tai sille, miten Keski-Maan fantasiamaailman luoja kuvaa Suomea maana, jossa sauna on ikimuistoisista ajoista lähtien ollut osa elämänmenoa ja jossa on "järviä ja tasankoja, joiden halki kaislareunaiset joet virtaavat".

Itse kertomus Kullervosta mukailee vahvasti alkuperäistarinaa mutta jää kesken. Teksti on jäänyt luonnosmaiseksi myös esimerkiksi siten, että kirjoittaja ei ole tehnyt lopullista päätöstä henkilöiden nimistä vaan ne vaihtelevat kesken tarinan. Siten kertomusta ei varsinaisesti voi lukuelämykseksi ylistää.

Voisi kuvitella, että suomalaislukijalle tämä teos on kiintoisampi kuin monelle muulle vahvan Suomi-yhteyden vuoksi, mutta välttämättä kaikki eivät innostu tarkastelemaan, mitä suuri fantasiakirjailija on maastamme aikanaan esitelmöinyt. Tolkien- ja/tai Kalevala-faneille teoksella voi olla annettavaa, mutta miksikään suuren yleisön suosikiksi Kullervon tarinasta tuskin on.

Karvakasakirjoissa ja Kirjavinkeissä teoksesta kirjoitetaan myös.

Kommentit

  1. Onpa harmi, että tämä on noin keskeneräisen oloinen. Luulen silti, että käyn kirjastossa ainakin selaamassa kirjaa, sen verran TSH- ja Tolkien fani olen. :)

    VastaaPoista
  2. Olen kuullut tosifanien tästä nauttineen, mutta meihin vähemmän-sellaisiin ei niin uponnut juuri tuon keskeneräisyyden takia :(
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ihan vakuuttunut keskeneräisen työn julkaisemin tarpeellisuudesta, mutta tosifanit voivat tästä kyllä ilahtua.

      Poista
  3. Kiitos Jonna mainiosta kirjaesittelystä! Hitusen tämä teos on mieltäni poltellut, mutta taitaa jäädä tutustumatta. Tukeudun sinuun ja Lönnrotin versioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lönnrotin versiossa on kyllä potkua, edelleen! :) Kiitos, Tuija.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…