Siirry pääsisältöön

J. R. R. Tolkien: Kullervon tarina (Verlyn Flieger toim.)

"Sitten vajosi emo taas murheeseensa, ja Kullervo huusi ääneen: 'Isäni veitsen kautta, kun olen kooltani isompi ja varreltani vahvempi, kostan minä isäni kohlut ja maksan sinun mahlasi, emoni ja kantajani.' Eikä hän näitä sanoja lausunut kuin sen ainoan kerran, mutta sen ainoan kerran kuuli Untamo hänen sanansa."

J. R. R. Tolkien: Kullervon tarina
(toim. Verlyn Flieger)
(WSOY 2016)
Alkuteos The Story of Kullervo
Suomentajat Alice Martin, Kersti Juva ja Jaakko Kankaanpää
163 sivua
Mikään uutinen ei ole se, että J. R. R. Tolkien ihaili Kalevalaa, kansalliseepostamme, joka kuulemma oli Tolkienin tarunkerronnan tärkeä liikkeellepanija. Erityisesti Tolkienin huomion puoleensa käänsi Kullervo, Kalevalan traagisin hahmo, varsinainen kovan onnen soturi, joka ei tunnu onnellisia käänteitä kohtaavan oikein missään vaiheessa elämäänsä.

Kullervon tarina on kokoelma tekstejä, jotka Verlyn Flieger on toimittanut kokonaisteokseksi. Flieger on Marylandin yliopiston emeritaprofessori, joka on perehtynyt Tolkienin tuotantoon. Kullervon tarinan ydin on Tolkienin kesken jäänyt kertomus, joka pohjautuu vahvasti Kalevalan tarinaan. Lisäksi teoksesta löytyy kaksi Tolkienin esitelmäluonnosta Kalevalasta sekä Fliegerin huomautuksia ja kommentteja.

Toki Kullervon tarina on suomalaislukijalle varsin kiinnostava, sillä siinä konkretisoituu se, mikä on tiedettykin: Tolkien todella ammensi Kalevalasta runsaasti omaan uraansa. Sekin, miten Tolkien esitelmässään Kalevalaa kuvaa, on kiinnostavaa:
Näin ollen käsillä on kokoelma myyttisiä balladeja täynnä sitä alkukantaista aluskasvillisuutta, jota Euroopan kirjallisuudesta on yleisesti ottaen yritetty hävittää ja häivyttää vuosisatojen ajan, eri kansojen keskuudessa erilaisella menestyksellä, onnistuen missä aiemmin ja missä myöhemmin.
Tolkienille Kalevala on varasto "täynnä tarinoita, joita hienostuneisuus ei vielä ole ahtanut järkiperäisiin mittasuhteisiin; tarinoita, joissa liioittelu ei tunne minkäänlaista säällistä rajaa". Kukapa suomalainen ei sisäisesti hymyilisi sille, että Tolkienin mielestä suomen kieli "on vahva ehdokas Euroopan vaikeimmaksi kieleksi", tai sille, miten Keski-Maan fantasiamaailman luoja kuvaa Suomea maana, jossa sauna on ikimuistoisista ajoista lähtien ollut osa elämänmenoa ja jossa on "järviä ja tasankoja, joiden halki kaislareunaiset joet virtaavat".

Itse kertomus Kullervosta mukailee vahvasti alkuperäistarinaa mutta jää kesken. Teksti on jäänyt luonnosmaiseksi myös esimerkiksi siten, että kirjoittaja ei ole tehnyt lopullista päätöstä henkilöiden nimistä vaan ne vaihtelevat kesken tarinan. Siten kertomusta ei varsinaisesti voi lukuelämykseksi ylistää.

Voisi kuvitella, että suomalaislukijalle tämä teos on kiintoisampi kuin monelle muulle vahvan Suomi-yhteyden vuoksi, mutta välttämättä kaikki eivät innostu tarkastelemaan, mitä suuri fantasiakirjailija on maastamme aikanaan esitelmöinyt. Tolkien- ja/tai Kalevala-faneille teoksella voi olla annettavaa, mutta miksikään suuren yleisön suosikiksi Kullervon tarinasta tuskin on.

Karvakasakirjoissa ja Kirjavinkeissä teoksesta kirjoitetaan myös.

Kommentit

  1. Onpa harmi, että tämä on noin keskeneräisen oloinen. Luulen silti, että käyn kirjastossa ainakin selaamassa kirjaa, sen verran TSH- ja Tolkien fani olen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fanin näkemys olisikin kiva kuulla! :)

      Poista
  2. Olen kuullut tosifanien tästä nauttineen, mutta meihin vähemmän-sellaisiin ei niin uponnut juuri tuon keskeneräisyyden takia :(
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ihan vakuuttunut keskeneräisen työn julkaisemin tarpeellisuudesta, mutta tosifanit voivat tästä kyllä ilahtua.

      Poista
  3. Kiitos Jonna mainiosta kirjaesittelystä! Hitusen tämä teos on mieltäni poltellut, mutta taitaa jäädä tutustumatta. Tukeudun sinuun ja Lönnrotin versioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lönnrotin versiossa on kyllä potkua, edelleen! :) Kiitos, Tuija.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…