Siirry pääsisältöön

Kirjakuva päivässä -haaste

Ensimmäinen päivä: Top 3 (tällä hetkellä).
Kirjablogi Rouge on tauolla, mutta blogin pitäjä Emilie julkaisi Kirjakuva päivässä -haasteen, johon itse osallistun Instagramissa. Haaste kestää joulukuun ajan, tässä kunkin päivän tehtävä:
Kovin helppoja eivät kaikki teemat ole, joten päänvaivaa tässä haasteessa riittää. Ja sitä hauskempaa on seurata, millaisia kuvia muut sosiaaliseen mediaan lataavat.

Ensimmäisen päivän Top 3 -teemaan valikoin kirjoja, jotka sattuivat lojumaan yöpöydälläni. Sen voin sanoa tässä vaiheessa, että noita kaikkia en ilmeisestikään tule lukemaan loppuun saakka mutta yksi helmi joukosta löytyi.

Päivän 2 aiheena oli Suosikkigenre, ja koska pidän aika monipuolisesta kirjallisuudesta, valikoin kuvaan kaksi esimerkkiä kotimaisesta nykykirjallisuudesta. Sekä Laura Lähteenmäen Korkea aika että Helmi Kekkosen Vieraat ovat hyviä esimerkkejä romaaneista, jollaiset tällä hetkellä tuntuvat kovin mieleisiltä.

Kolmannen päivän Kansikuvarakkautta oli mukavan tulkinnanvarainen ja siihen oli ehdolla monta teosta. Kirjahyllyn kätköistä kaivoin Virve Sammalkorven romaanin Paula ja Klaus - ilahtuneena huomasin, että kirjailijalta on tänä syksynä pitkästä aikaa ilmestynyt uusi teos, Paflagonian perilliset, ja siksi oli kiva valita mukaan teos vuosien takaa - vuodelta 2002.

Päivien 2-5 satoa.
Neljännen päivän sukkasunnuntaita vietin suurelta osin virkatut tossut jalassa. Lähes kahdenkymmenen asteen pakkanen ei houkutellut sukista luopumaan!

Tänään, joulukuun viidentenä, oli vuorossa talvinen kansikuva. Vaikka 117 kirjettä -romaani ei onnistunut minua hurmaamaan, on kansikuva viehättävä.

Instagramissa kuvavalintojani pääsee seuraamaan päivittäin: käyttäjänimeni on @kirjakummitus. Blogiin tuon näitä koosteita joulukuun mittaan aika ajoin.

Kommentit

  1. Tuo 117 kirjettä kansi on kyllä ihanan viehättävä. Kiva että laitat näitä blogiinkin :)
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan. En vain saanut selville, kuka kannen on tehnyt.

      Poista
  2. Minäkin innostuin tähän ensimmäistä kertaa mukaan. Kuvia on ollut yllättävän hauska näppäillä, ja ainakin toistaiseksi olen saanut joka päivän teemaan jotain ilman suurta etukäteissuunnittelua vaikka epäilin miten se mahtaa onnistua. Pitääpä muistaa tehdä muutama kooste blogiin. Nyt olen laittanut kuvani Twitteriin. Ihanat sukat sinulla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva, kun innostuit mukaan tähän! Twitteristä olen haastetta huonommin seuraillut, joten olisipa kiva saada nähtäväksi sinulta kuvakooste.
      Kiitos, lempisukkia tulee pidettyä ahkerasti. :)

      Poista
  3. Kiva nähdä näitä blogissasi. En ole vielä kunnolla ottanut instagramia ja twitteriä omikseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että blogeista näitä muutenkin tavoittaa paremmin, Instagram- ja Twitter-virrat ovat niin kiivaita. Kiitos, Riitta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…