Siirry pääsisältöön

Kirjakuva päivässä -haaste

Ensimmäinen päivä: Top 3 (tällä hetkellä).
Kirjablogi Rouge on tauolla, mutta blogin pitäjä Emilie julkaisi Kirjakuva päivässä -haasteen, johon itse osallistun Instagramissa. Haaste kestää joulukuun ajan, tässä kunkin päivän tehtävä:
Kovin helppoja eivät kaikki teemat ole, joten päänvaivaa tässä haasteessa riittää. Ja sitä hauskempaa on seurata, millaisia kuvia muut sosiaaliseen mediaan lataavat.

Ensimmäisen päivän Top 3 -teemaan valikoin kirjoja, jotka sattuivat lojumaan yöpöydälläni. Sen voin sanoa tässä vaiheessa, että noita kaikkia en ilmeisestikään tule lukemaan loppuun saakka mutta yksi helmi joukosta löytyi.

Päivän 2 aiheena oli Suosikkigenre, ja koska pidän aika monipuolisesta kirjallisuudesta, valikoin kuvaan kaksi esimerkkiä kotimaisesta nykykirjallisuudesta. Sekä Laura Lähteenmäen Korkea aika että Helmi Kekkosen Vieraat ovat hyviä esimerkkejä romaaneista, jollaiset tällä hetkellä tuntuvat kovin mieleisiltä.

Kolmannen päivän Kansikuvarakkautta oli mukavan tulkinnanvarainen ja siihen oli ehdolla monta teosta. Kirjahyllyn kätköistä kaivoin Virve Sammalkorven romaanin Paula ja Klaus - ilahtuneena huomasin, että kirjailijalta on tänä syksynä pitkästä aikaa ilmestynyt uusi teos, Paflagonian perilliset, ja siksi oli kiva valita mukaan teos vuosien takaa - vuodelta 2002.

Päivien 2-5 satoa.
Neljännen päivän sukkasunnuntaita vietin suurelta osin virkatut tossut jalassa. Lähes kahdenkymmenen asteen pakkanen ei houkutellut sukista luopumaan!

Tänään, joulukuun viidentenä, oli vuorossa talvinen kansikuva. Vaikka 117 kirjettä -romaani ei onnistunut minua hurmaamaan, on kansikuva viehättävä.

Instagramissa kuvavalintojani pääsee seuraamaan päivittäin: käyttäjänimeni on @kirjakummitus. Blogiin tuon näitä koosteita joulukuun mittaan aika ajoin.

Kommentit

  1. Tuo 117 kirjettä kansi on kyllä ihanan viehättävä. Kiva että laitat näitä blogiinkin :)
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan. En vain saanut selville, kuka kannen on tehnyt.

      Poista
  2. Minäkin innostuin tähän ensimmäistä kertaa mukaan. Kuvia on ollut yllättävän hauska näppäillä, ja ainakin toistaiseksi olen saanut joka päivän teemaan jotain ilman suurta etukäteissuunnittelua vaikka epäilin miten se mahtaa onnistua. Pitääpä muistaa tehdä muutama kooste blogiin. Nyt olen laittanut kuvani Twitteriin. Ihanat sukat sinulla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva, kun innostuit mukaan tähän! Twitteristä olen haastetta huonommin seuraillut, joten olisipa kiva saada nähtäväksi sinulta kuvakooste.
      Kiitos, lempisukkia tulee pidettyä ahkerasti. :)

      Poista
  3. Kiva nähdä näitä blogissasi. En ole vielä kunnolla ottanut instagramia ja twitteriä omikseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että blogeista näitä muutenkin tavoittaa paremmin, Instagram- ja Twitter-virrat ovat niin kiivaita. Kiitos, Riitta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…