"-Tuollaiseksi olen sinut aina kuvitellut. Aina. Unissani. Terve, Lili."
117 kirjettä on unkarilaisen elokuvaohjaaja Péter Gárdosin romaani, joka on tulkinta siitä, mitä Gárdosin vanhemmille tapahtui heti toisen maailmansodan päätyttyä. Sekä Miklos että Lili ovat päätyneet turvaan Ruotsiin vietettyään sodan viimeiset hetket keskitysleirillä.
Ruotsiin saavuttuaan Miklos saa kuulla, että elinaikaa hänellä on vain vähän. Lääkärin diagnoosista Miklos ei välitä vaan alkaa rakentaa tulevaisuuttaan: hän haluaa löytää itselleen vaimon ja kirjoittaa 117 samansisältöistä kirjettä Ruotsissa toipuville unkarilaisnaisille. Hän on varma, että kotimaan naisten joukosta hän löytää elämänkumppaninsa.
Romaanissa on kiinnostavia aineksia. On esimerkiksi kiintoisaa tietää, että keskitysleirien uhreja kuljetettiin Ruotsiin kuntoutumaan ja toipumaan koettelemuksistaan. Lilin ja Miklosin rakkaustarina on kiehtova, ja kiinnostavia ovat myös ajan tapainkuvaukset. Ajatuksia herättää sekin, miten kauheita kokeneet nuoret aikuiset suuntaavat kohti tulevaisuutta ja haluavat jättää taakseen sen, mistä tulivat. Ehkä sen vuoksi jää paljon sanomatta.
Vaikka romaanissa on runsaasti hyviä aineksia, jotain jää puuttumaan. Miklosin ja Lilin rakkaustarina jää etäiseksi, niin kuin henkilöhahmotkin. Käännöstyöhön on jäänyt häiritseviä virheitä, eikä lukukokemus kaiken kaikkiaan herätä suuria tunteita.
Kirjaan suhtaudutaan muissa blogeissa myötämielisemmin, vilkaisepa vaikka: Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjasähkökäyrä, Kirjareppu, Ullan Luetut kirjat, Kannesta kanteen, Mari A:n kirjablogi, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Sivutiellä.
 |
| Péter Gárdos: 117 kirjettä (Siltala 2016) Alkuteos Hajnali láz 2015 Suomentanut Juhani Huotari 257 sivua |
Ruotsiin saavuttuaan Miklos saa kuulla, että elinaikaa hänellä on vain vähän. Lääkärin diagnoosista Miklos ei välitä vaan alkaa rakentaa tulevaisuuttaan: hän haluaa löytää itselleen vaimon ja kirjoittaa 117 samansisältöistä kirjettä Ruotsissa toipuville unkarilaisnaisille. Hän on varma, että kotimaan naisten joukosta hän löytää elämänkumppaninsa.
Mahtoiko isäni milloinkaan pohtia, mitä ne kaikki naiset ajattelivat avatessaan heille osoitettuja kirjekuoria? Kun he ottivat esiin kirjeet ja näkivät tuon säännöllisen kaunokirjoituksen?Ja niin käy, että Lili vastaa saamaansa kirjeeseen. Alkaa kirjeenvaihto, joka johtaa myöhemmin tapaamiseen ja vielä myöhemmin avioliittoon.
Romaanissa on kiinnostavia aineksia. On esimerkiksi kiintoisaa tietää, että keskitysleirien uhreja kuljetettiin Ruotsiin kuntoutumaan ja toipumaan koettelemuksistaan. Lilin ja Miklosin rakkaustarina on kiehtova, ja kiinnostavia ovat myös ajan tapainkuvaukset. Ajatuksia herättää sekin, miten kauheita kokeneet nuoret aikuiset suuntaavat kohti tulevaisuutta ja haluavat jättää taakseen sen, mistä tulivat. Ehkä sen vuoksi jää paljon sanomatta.
Lopulta padot aukesivat, he puhuivat ahneesti saamatta edes lausetta loppuun, kuin patoallas olisi murtunut. He keskeyttivät malttamattomina toistensa puheen, olivat kiihkeitä ja halusivat kerralla korvata kaiken.117 kirjettä kuvaa Gárdosin vanhempien suhteen syntyhetkiä mutta myös sodan jälkeistä Eurooppaa ja sodan kokeneita ihmisiä. Tarinassa on mieltä kutkuttavia hahmoja, kuten Judit Gold, jonka tarkoitusperistä ei oikein saa selvää.
Mutta tärkeimmästä asiasta he vaikenivat.
Vaikenivat niin silloin kuin myöhemminkin.
Vaikka romaanissa on runsaasti hyviä aineksia, jotain jää puuttumaan. Miklosin ja Lilin rakkaustarina jää etäiseksi, niin kuin henkilöhahmotkin. Käännöstyöhön on jäänyt häiritseviä virheitä, eikä lukukokemus kaiken kaikkiaan herätä suuria tunteita.
Kirjaan suhtaudutaan muissa blogeissa myötämielisemmin, vilkaisepa vaikka: Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjasähkökäyrä, Kirjareppu, Ullan Luetut kirjat, Kannesta kanteen, Mari A:n kirjablogi, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Sivutiellä.
Onko tämä kirja niitä kuuluisia konekäännöksiä tai jotain muuta sellaista, josta on kohistu tänä vuonna. Kirjassa on liikaa virheitä minunkin makuuni, vaikka yleensä yksittäiset virheet eivät haittaa. Tässä isää puhuteltiin välillä isoisänä jne.
VastaaPoistaMinä koin suuria tunteita ja kirja oli ihana rakkaustarina ja selviytymistarina. Tuon ajan pikkumaisuus ja säännöt ja rajoitukset tulivat selvästi esille.
Judith Gold sai kirjeen, mutta antoi sen Lilille vastattavaksi. Judith rakasti uskoakseni Liliä.
Oikolukeminen oli ainakin jäänyt sivuosaan.
PoistaMinun tunteisiini tarina ei valitettavasti onnistunut vetoamaan, mutta olenkin selvästi vähemmistössä tässä suhteessa.
Kiinnostava tulkinta Juditista! Ja ehdottomasti pohtimisen arvoinen.