Siirry pääsisältöön

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

"Kyllä minä olen nähnyt, miten isä välillä vilkaisee taivasta. Ikään kuin se tarkistaisi jotain. Se menee ulos kävelläkseen autolle, mutta pari askelta otettuaan se katsoo ylös. Se on vain hetken pysähdys. Sitten se jatkaa matkaa taas."
Selja Ahava:
Taivaalta tippuvat asiat
(Gummerus 2015)
223 sivua
Selja Ahavan romaani Taivaalta tippuvat asiat on odotellut lukemistaan hyllyssäni jo lähes vuoden verran: sain kirjan viime jouluna lahjaksi Hannalta. Nyt viimein, vuoden lähestyessä päätöstään, tuli sopiva hetki tarttua kirjaan, josta olin kuullut kehuja ja jonka saaminen ilahdutti minua kovin paljon. Kiitos siis kirjasta, Hanna!

Ahavan romaani oli kyllä nimeltään tuttu. Romaani oli vuoden 2015 Finlandia-palkintoehdokkaana ja viime keväänä se sai EU:n kirjallisuuspalkinnon. Palkintohuomiointia en kirjan luettuani ihmettele lainkaan, niin erityinen ja hieno teos tässä on kyseessä.

Saara menettää traagisesti äitinsä. Kuolema on uskomaton sattuma, sillä äiti jää taivaalta tippuvan jäälohkareen alle. Myönteisiä sattumuksia kohtaa Saaran täti, joka voittaa kahdesti lotossa jättipotin. Toisaalla elää mies, johon salama osuu viisi kertaa.

Sattumuksistahan elämässä on myös kyse. Taivaalta tippuvien asioiden kohdalla sattumukset vain ovat niin mittavia, ettei niitä voi olankohautuksella ohittaa. On myös niin, että myönteinenkin sattuma saattaa olla jo melkein liikaa. Kysymys kuuluukin: mitä kaikkea ihminen kestää ja mistä kaikesta selviytyy?

Selja Ahava kuvaa henkilöitään ja heille koituvia elämänkäänteitä kauniisti, lämmöllä ja ymmärtäväisesti. Koko ajan rinnalla kulkee ajatus elämän sattumanvaraisuudesta, mutta ajatuksesta ei muodostu pelottava mörkö vaan lohdullinen, pehmeä peitto, jonka alle on mukava käpertyä. Surua ja surusta selviytymistä kuvataan kipeän kauniisti.
On asioita, jotka eivät mene ajan mukana pois. Ne eivät himmene, pehmene eivätkä muutu muistoiksi. Ne ovat aina yhtä kovia ja suuria, ne seisovat kuin patsas ihmisen mahassa ja rinnassa ja kumisevat siellä sitten.
Vaikka joku lähtee, muistot jäävät. Saara muistaa äidin, joka laittoi satuihin omiaan ja joka oli omenapuussa. Kun äiti kuoli, meiltä jäi satu kesken. Menetetyn tilalle tulee jotain uutta, vaikkei uusikaan välttämättä mene aivan suunnitellusti. Mutta menetettykään ei katoa kokonaan vaan jää osaksi elämää.
Ei aika pienennä äitiä eivätkä värit haalistu. Äiti vain räjähtää palasiksi, ja palaset jäävät ilmaan leijumaan.
Romaani muodostuu kolmesta osasta, joista ensimmäisessä näkökulma on Saaran. Toisessa osassa tutustutaan kaukaiseen merimieheen ja kolmannessa Kristaan, Saaran isän uuteen puolisoon. Vaikka Saaran osuus jää vahvimpana mieleen, toimivat muutkin osat ja siten kokonaisuus oikein hyvin.

Airi kiittää kirjaa kiehtovaksi ja Laura ihanaksi. Hieno ja poikkeuksellinen lukukokemus, toteaa Marile. Katja ei olisi halunnut kirjan päättyvän. Kiehtova yhdistelmä realismia ja taianomaisuutta, sanoo Sara.

Kommentit

  1. Aika erikoinen juoni, mutta tykkäsin kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tosiaan pidin kovasti. Olen iloinen, kun tulin kirjan viimein lukeneeksi.

      Poista
  2. Yksi upeimmista lukukokemuksistani on tämä kirja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Ahava tosiaan hienon lukukokemuksen tarjoaa!

      Poista
  3. Ihana tämä kirja kieltämättä oli, nuo linkkaamassasi postauksessani olevat pienet särötkin ovat ajan kuluessa unohtuneet, ja kirja muistuu mieleen näin useita kuukausia myöhemmin huomattavasti eheämpänä, parempana ja taitavampana kuin heti lukemisen jälkeen. Parhaat kirjat ja tarinat tosin suurenevatkin ajanmyötä, joten allekirjoitan ihanuuden edelleen. Hieno kirja, jopa ehkä kuitenkin sitä Eksyneen muistikirjaakin parempi, vaikka aluksi tuntui menevän juuri toisin päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kiinnostavaa, miten aika vaikuttaa lukukokemukseen. Joskus käy niinkin päin, että tuoreeltaan hienolta tuntunut kirja haalistuu mielessä kovin pian. Olen samaa mieltä, että parhaat tarinat suurenevat, kun aikaa kuluu: onnistunut teos jää mieleen ja jatkaa elämäänsä ajatuksissa.

      Poista
  4. Minä luin tämän kirjan silloin ihan tuoreeltaan ja pidin kovasti. Minullekin vahvimpana jäi mieleen Saaran osuus, kirjailija tavoitti kielellisesti huikean hienosti nuoren tytön päänsisäisen maailman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, Saaran näkökulma vakuutti. Ahava käyttää kieltä niin kauniisti, että pitää palata kirjan pariin ihastelemaan uudelleenkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat