Siirry pääsisältöön

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

"Kyllä minä olen nähnyt, miten isä välillä vilkaisee taivasta. Ikään kuin se tarkistaisi jotain. Se menee ulos kävelläkseen autolle, mutta pari askelta otettuaan se katsoo ylös. Se on vain hetken pysähdys. Sitten se jatkaa matkaa taas."
Selja Ahava:
Taivaalta tippuvat asiat
(Gummerus 2015)
223 sivua
Selja Ahavan romaani Taivaalta tippuvat asiat on odotellut lukemistaan hyllyssäni jo lähes vuoden verran: sain kirjan viime jouluna lahjaksi Hannalta. Nyt viimein, vuoden lähestyessä päätöstään, tuli sopiva hetki tarttua kirjaan, josta olin kuullut kehuja ja jonka saaminen ilahdutti minua kovin paljon. Kiitos siis kirjasta, Hanna!

Ahavan romaani oli kyllä nimeltään tuttu. Romaani oli vuoden 2015 Finlandia-palkintoehdokkaana ja viime keväänä se sai EU:n kirjallisuuspalkinnon. Palkintohuomiointia en kirjan luettuani ihmettele lainkaan, niin erityinen ja hieno teos tässä on kyseessä.

Saara menettää traagisesti äitinsä. Kuolema on uskomaton sattuma, sillä äiti jää taivaalta tippuvan jäälohkareen alle. Myönteisiä sattumuksia kohtaa Saaran täti, joka voittaa kahdesti lotossa jättipotin. Toisaalla elää mies, johon salama osuu viisi kertaa.

Sattumuksistahan elämässä on myös kyse. Taivaalta tippuvien asioiden kohdalla sattumukset vain ovat niin mittavia, ettei niitä voi olankohautuksella ohittaa. On myös niin, että myönteinenkin sattuma saattaa olla jo melkein liikaa. Kysymys kuuluukin: mitä kaikkea ihminen kestää ja mistä kaikesta selviytyy?

Selja Ahava kuvaa henkilöitään ja heille koituvia elämänkäänteitä kauniisti, lämmöllä ja ymmärtäväisesti. Koko ajan rinnalla kulkee ajatus elämän sattumanvaraisuudesta, mutta ajatuksesta ei muodostu pelottava mörkö vaan lohdullinen, pehmeä peitto, jonka alle on mukava käpertyä. Surua ja surusta selviytymistä kuvataan kipeän kauniisti.
On asioita, jotka eivät mene ajan mukana pois. Ne eivät himmene, pehmene eivätkä muutu muistoiksi. Ne ovat aina yhtä kovia ja suuria, ne seisovat kuin patsas ihmisen mahassa ja rinnassa ja kumisevat siellä sitten.
Vaikka joku lähtee, muistot jäävät. Saara muistaa äidin, joka laittoi satuihin omiaan ja joka oli omenapuussa. Kun äiti kuoli, meiltä jäi satu kesken. Menetetyn tilalle tulee jotain uutta, vaikkei uusikaan välttämättä mene aivan suunnitellusti. Mutta menetettykään ei katoa kokonaan vaan jää osaksi elämää.
Ei aika pienennä äitiä eivätkä värit haalistu. Äiti vain räjähtää palasiksi, ja palaset jäävät ilmaan leijumaan.
Romaani muodostuu kolmesta osasta, joista ensimmäisessä näkökulma on Saaran. Toisessa osassa tutustutaan kaukaiseen merimieheen ja kolmannessa Kristaan, Saaran isän uuteen puolisoon. Vaikka Saaran osuus jää vahvimpana mieleen, toimivat muutkin osat ja siten kokonaisuus oikein hyvin.

Airi kiittää kirjaa kiehtovaksi ja Laura ihanaksi. Hieno ja poikkeuksellinen lukukokemus, toteaa Marile. Katja ei olisi halunnut kirjan päättyvän. Kiehtova yhdistelmä realismia ja taianomaisuutta, sanoo Sara.

Kommentit

  1. Aika erikoinen juoni, mutta tykkäsin kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tosiaan pidin kovasti. Olen iloinen, kun tulin kirjan viimein lukeneeksi.

      Poista
  2. Yksi upeimmista lukukokemuksistani on tämä kirja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Ahava tosiaan hienon lukukokemuksen tarjoaa!

      Poista
  3. Ihana tämä kirja kieltämättä oli, nuo linkkaamassasi postauksessani olevat pienet särötkin ovat ajan kuluessa unohtuneet, ja kirja muistuu mieleen näin useita kuukausia myöhemmin huomattavasti eheämpänä, parempana ja taitavampana kuin heti lukemisen jälkeen. Parhaat kirjat ja tarinat tosin suurenevatkin ajanmyötä, joten allekirjoitan ihanuuden edelleen. Hieno kirja, jopa ehkä kuitenkin sitä Eksyneen muistikirjaakin parempi, vaikka aluksi tuntui menevän juuri toisin päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kiinnostavaa, miten aika vaikuttaa lukukokemukseen. Joskus käy niinkin päin, että tuoreeltaan hienolta tuntunut kirja haalistuu mielessä kovin pian. Olen samaa mieltä, että parhaat tarinat suurenevat, kun aikaa kuluu: onnistunut teos jää mieleen ja jatkaa elämäänsä ajatuksissa.

      Poista
  4. Minä luin tämän kirjan silloin ihan tuoreeltaan ja pidin kovasti. Minullekin vahvimpana jäi mieleen Saaran osuus, kirjailija tavoitti kielellisesti huikean hienosti nuoren tytön päänsisäisen maailman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, Saaran näkökulma vakuutti. Ahava käyttää kieltä niin kauniisti, että pitää palata kirjan pariin ihastelemaan uudelleenkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…