Siirry pääsisältöön

Kirjakuva päivässä -haasteen päivät 6-10

Haasteen kuvat 6.-8.12.
Kirjakuva päivässä -haaste on jatkunut Instagramissa. Itsenäisyyspäivänä aiheena oli Leffa oli parempi... Se olikin haastava rasti, sillä yleensähän asetelma on juuri toisinpäin: melkein poikkeuksetta olen pitänyt kirjasta enemmän kuin filmatisoinnista. Sitten muistin, että Michael Morpurgon nuortenkirja Sotahevonen (Gummerus 2012) ei oikein säväyttänyt, mutta Steven Spielbergin ohjaama elokuva on varsin vaikuttava. Hevonen pääsee upeana olentona elokuvassa oikeuksiinsa.

Keskiviikkona 7.12. etsittiin teosta teemalla Pitkäniminen kirja ja sellaiseksi valikoitui Joel Dickerin romaani Totuus Harry Quebertin tapauksesta (Tammi 2014). Olikin hauskaa katsella, miten moninaisia nimikkeitä tähän teemaan keskiviikkona löytyi!

Torstaina, Ihmeelliset otukset -päivänä, löysin hyllystäni kirjan, jota en hyvistä aikeistani huolimatta ole edelleenkään lukenut. John Irvingin romaanin Pelastakaa karhut! kannessa on kuitenkin otuksia.
Yhdeksännen ja kymmenennen päivän kuvat.
9.12. kuvattiin Nostalgista lastenkirjaa. Ikäväkseni en ole löytänyt käsiini sitä kaikkein nostalgisinta kirjaa omasta lapsuudestani, mutta valikoin kuvaan katselukirjan Muumipeikko on suuri, joka on kulunut niin oman perheemme kuin siskoni perheen lasten käsissä. Hyvin on pahviteos pikku kätöset kestänyt ja tuottaa edelleen iloa Syyspojalle.

Tänään oli Lukuhetken aika. Kukas tunnistaa luettavana olevan kirjan? Arvaan, että moni!

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. MarikaOksa10. joulukuuta 2016 klo 19.03

    Mukavia kuvia. :) Pitkänimisiä kirjoja oli tosi hauska bongailla kuvista, ja oli jännää että aika vähän osui samoja kirjoja kuviin. Pitkiä nimiä on yllättävän monenlaisia, vaikka vähemmistöön kuuluvatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna11. joulukuuta 2016 klo 19.13

      Meinasin keräillä muistiin pitkiä nimiä, mutta enpä sitten kuitenkaan ennättänyt. Hauskan erilaisia nimiä someen tosiaan ilmaantui.

      Poista
  2. Elegia11. joulukuuta 2016 klo 13.31

    Sotahevosesta en ole kuullutkaan. Pitääköhän joskus katsoa, hmm. Usein kirja on tosiaan parempi kuin sen pohjalta tehty elokuva.

    Pitkänimisiä kirjoja on tosiaan kiva ollut bongailla. Itse tykkään yleensä pitkistä kirjannimistä, koska yleensä ne kiteyttävät paremmin kirjaa kuin esimerkiksi yksi sana. Riippuu tietenkin kirjasta ja sanasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna11. joulukuuta 2016 klo 19.15

      Jos hevosista pitää, Sotahevonen on aika sykähdyttävä.

      Enpä muuten olekaan huomannut ajatella, että lyhyet nimet tosiaan usein ovat aika epämääräisiä. Pitkät nimet puolestaan saattavat olla haastavia muistaa. Mutta riippuu paljon kirjasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...
108 kommenttia
Lue lisää

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...
6 kommenttia
Lue lisää

Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä

Alkuvuosina yritin säilyttää sen vahvan tunteen, joka oli liittänyt minut Nicolasiin ja Teresaan. He olivat minulle nyt vielä välttämättömämpiä kuin silloin, koska he määrittivät, millainen halusin olla, syyn, miksi olin lähtenyt, ja ainoan syyn, miksi voisin palata. On piikkejä, jotka tekevät kipeää vasta silloin, kun niitä yrittää vetää ulos lihasta. Minun tapauksessani piikillä oli nuo kaksi nimeä. Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä Otava 2024 alkuteos Il ladro di quaderni  2023 suomentanut Helinä Kangas 248 sivua Ystävyyden oppimäärä on kertomus siitä, miten oppimattomasta sikopaimenesta tulee maineikas koomikko, jonka monologit viihdyttävät ihmisiä. Kaikki alkaa vuodesta 1942, kun pieneen Tora e Piccillin kylään Italiaan saapuu Mussolinin käskystä joukko juutalaisia peltotöihin. Heidän joukossaan on Nicolas, kaunis nuorukainen, jonka pahoinpitelyn osallistuu ontuva sikatilan poika Davide, romaanin minäkertoja.  Vaikka nuorukaisten välit eivät ole alkuun kovin lupaavat, he...
3 kommenttia
Lue lisää