Siirry pääsisältöön

Kirjakuva päivässä -haasteen päivät 6-10

Haasteen kuvat 6.-8.12.
Kirjakuva päivässä -haaste on jatkunut Instagramissa. Itsenäisyyspäivänä aiheena oli Leffa oli parempi... Se olikin haastava rasti, sillä yleensähän asetelma on juuri toisinpäin: melkein poikkeuksetta olen pitänyt kirjasta enemmän kuin filmatisoinnista. Sitten muistin, että Michael Morpurgon nuortenkirja Sotahevonen (Gummerus 2012) ei oikein säväyttänyt, mutta Steven Spielbergin ohjaama elokuva on varsin vaikuttava. Hevonen pääsee upeana olentona elokuvassa oikeuksiinsa.

Keskiviikkona 7.12. etsittiin teosta teemalla Pitkäniminen kirja ja sellaiseksi valikoitui Joel Dickerin romaani Totuus Harry Quebertin tapauksesta (Tammi 2014). Olikin hauskaa katsella, miten moninaisia nimikkeitä tähän teemaan keskiviikkona löytyi!

Torstaina, Ihmeelliset otukset -päivänä, löysin hyllystäni kirjan, jota en hyvistä aikeistani huolimatta ole edelleenkään lukenut. John Irvingin romaanin Pelastakaa karhut! kannessa on kuitenkin otuksia.
Yhdeksännen ja kymmenennen päivän kuvat.
9.12. kuvattiin Nostalgista lastenkirjaa. Ikäväkseni en ole löytänyt käsiini sitä kaikkein nostalgisinta kirjaa omasta lapsuudestani, mutta valikoin kuvaan katselukirjan Muumipeikko on suuri, joka on kulunut niin oman perheemme kuin siskoni perheen lasten käsissä. Hyvin on pahviteos pikku kätöset kestänyt ja tuottaa edelleen iloa Syyspojalle.

Tänään oli Lukuhetken aika. Kukas tunnistaa luettavana olevan kirjan? Arvaan, että moni!

Kommentit

  1. Mukavia kuvia. :) Pitkänimisiä kirjoja oli tosi hauska bongailla kuvista, ja oli jännää että aika vähän osui samoja kirjoja kuviin. Pitkiä nimiä on yllättävän monenlaisia, vaikka vähemmistöön kuuluvatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin keräillä muistiin pitkiä nimiä, mutta enpä sitten kuitenkaan ennättänyt. Hauskan erilaisia nimiä someen tosiaan ilmaantui.

      Poista
  2. Sotahevosesta en ole kuullutkaan. Pitääköhän joskus katsoa, hmm. Usein kirja on tosiaan parempi kuin sen pohjalta tehty elokuva.

    Pitkänimisiä kirjoja on tosiaan kiva ollut bongailla. Itse tykkään yleensä pitkistä kirjannimistä, koska yleensä ne kiteyttävät paremmin kirjaa kuin esimerkiksi yksi sana. Riippuu tietenkin kirjasta ja sanasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos hevosista pitää, Sotahevonen on aika sykähdyttävä.

      Enpä muuten olekaan huomannut ajatella, että lyhyet nimet tosiaan usein ovat aika epämääräisiä. Pitkät nimet puolestaan saattavat olla haastavia muistaa. Mutta riippuu paljon kirjasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat