Siirry pääsisältöön

Kirjakuva päivässä -haasteen päivät 6-10

Haasteen kuvat 6.-8.12.
Kirjakuva päivässä -haaste on jatkunut Instagramissa. Itsenäisyyspäivänä aiheena oli Leffa oli parempi... Se olikin haastava rasti, sillä yleensähän asetelma on juuri toisinpäin: melkein poikkeuksetta olen pitänyt kirjasta enemmän kuin filmatisoinnista. Sitten muistin, että Michael Morpurgon nuortenkirja Sotahevonen (Gummerus 2012) ei oikein säväyttänyt, mutta Steven Spielbergin ohjaama elokuva on varsin vaikuttava. Hevonen pääsee upeana olentona elokuvassa oikeuksiinsa.

Keskiviikkona 7.12. etsittiin teosta teemalla Pitkäniminen kirja ja sellaiseksi valikoitui Joel Dickerin romaani Totuus Harry Quebertin tapauksesta (Tammi 2014). Olikin hauskaa katsella, miten moninaisia nimikkeitä tähän teemaan keskiviikkona löytyi!

Torstaina, Ihmeelliset otukset -päivänä, löysin hyllystäni kirjan, jota en hyvistä aikeistani huolimatta ole edelleenkään lukenut. John Irvingin romaanin Pelastakaa karhut! kannessa on kuitenkin otuksia.
Yhdeksännen ja kymmenennen päivän kuvat.
9.12. kuvattiin Nostalgista lastenkirjaa. Ikäväkseni en ole löytänyt käsiini sitä kaikkein nostalgisinta kirjaa omasta lapsuudestani, mutta valikoin kuvaan katselukirjan Muumipeikko on suuri, joka on kulunut niin oman perheemme kuin siskoni perheen lasten käsissä. Hyvin on pahviteos pikku kätöset kestänyt ja tuottaa edelleen iloa Syyspojalle.

Tänään oli Lukuhetken aika. Kukas tunnistaa luettavana olevan kirjan? Arvaan, että moni!
Tunnisteet:

Kommentit

  1. MarikaOksa10. joulukuuta 2016 klo 19.03

    Mukavia kuvia. :) Pitkänimisiä kirjoja oli tosi hauska bongailla kuvista, ja oli jännää että aika vähän osui samoja kirjoja kuviin. Pitkiä nimiä on yllättävän monenlaisia, vaikka vähemmistöön kuuluvatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna11. joulukuuta 2016 klo 19.13

      Meinasin keräillä muistiin pitkiä nimiä, mutta enpä sitten kuitenkaan ennättänyt. Hauskan erilaisia nimiä someen tosiaan ilmaantui.

      Poista
  2. Elegia11. joulukuuta 2016 klo 13.31

    Sotahevosesta en ole kuullutkaan. Pitääköhän joskus katsoa, hmm. Usein kirja on tosiaan parempi kuin sen pohjalta tehty elokuva.

    Pitkänimisiä kirjoja on tosiaan kiva ollut bongailla. Itse tykkään yleensä pitkistä kirjannimistä, koska yleensä ne kiteyttävät paremmin kirjaa kuin esimerkiksi yksi sana. Riippuu tietenkin kirjasta ja sanasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna11. joulukuuta 2016 klo 19.15

      Jos hevosista pitää, Sotahevonen on aika sykähdyttävä.

      Enpä muuten olekaan huomannut ajatella, että lyhyet nimet tosiaan usein ovat aika epämääräisiä. Pitkät nimet puolestaan saattavat olla haastavia muistaa. Mutta riippuu paljon kirjasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum
8 kommenttia
Lue lisää

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia
2 kommenttia
Lue lisää

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii
10 kommenttia
Lue lisää