Siirry pääsisältöön

Chigozie Obioma: Kalamiehet

"Kun muistelen sitä, kuten huomaan entistä useammin tekeväni nyt kun minulla on omia poikia, tajuan elämämme ja maailmamme muuttuneen jollakin niistä retkistä joelle. Sillä joella aika sai yhtäkkiä merkityksen, siellä meistä tuli kalamiehiä."
Chigozie Obioma: Kalamiehet
(Atena 2016)
Alkuteos The Fishermen 2015
Suomentanut Heli Naski
336 sivua
Nigerialaissyntyisen Chigozie Obioman esikoisromaani Kalamiehet vie lukijan kirjailijan synnyinmaan paahtavan auringon alle ja pieneen kaupunkiin, jossa eräs perhe elää tavallista elämää arkisine iloineen ja murheineen. Tavallinen elämä kuitenkin mullistuu, kun perheen veljekset kohtaavat kalareissullaan paikallisen kylähullun. Hän ennustaa, että yksi veljeksistä tulee tappamaan toisen, ja ennustusta seuraa traaginen tapahtumaketju, joka ei jätä kylmäksi.
"- - sinä uit punaisessa joessa muttet nouse siitä enää koskaan. Sinun elämäsi -" Loppua tuskin kuuli enää.
Tarinan kertoja on Ben, joka tarkkailee sivusta ihailemiaan isoveljiä, Ikennaa ja Bojaa, ja muodostaa melko samanikäisen Solomonin kanssa parivaljakon. Pelottava ennustus heittää varjonsa neljän veljeksen ylle. Tarinan keskeisiä kysymyksiä ovat, toteutuuko ennustus ja voiko kohtaloaan välttää. Erityisesti yksi veljeksistä tekee kaikkensa päästäkseen pakoon, mutta hänen keinonsa ovat vähäiset. Ovatko ne myös vääränlaisia?
Pelko Abulun ennustamasta kuolemasta yltyi kouriintuntuvaksi, siitä tuli häkki,
 - - jonka ulkopuolella ei ollut mitään muuta.
Ben tulee veljineen niin lähelle lukijaa, että huomaamattaan tarinan edetessä tulee jossitelleeksi: Entä jos pojat eivät olisi kuulleet tai uskoneet Abulun ennustusta? Entä jos he eivät olisi törmänneet koko mieheen? Mitä jos he olisivat toimineet toisin?

Kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä teemoja Kalamiehissä riittää. Keskeistä tarinassa on esimerkiksi perheyhteys. Mitä tehdä, kun tiiviin veljesnelikon yksi osa alkaa pettää ja muuttua tuntemattomaksi? Mikä merkitys on isän poissaololla? Mitä seuraa, kun äidin voimat alkavat huveta?

Ohittaa ei voi myöskään unelmia. Erityisesti isä toivoo lapsistaan suuria, ja jotenkin sydäntäsärkevä on Benin huomio siitä, miten isän unelmat murskautuvat yksi kerrallaan. Samalla tulee miettineeksi, miten aika kuluu ja ehkä käykin niin, että muut asiat nousevat lopulta etusijalle.

Koston tematiikka on niin ikään ajatuksia herättävä. Onko oikeutettua kostoa olemassa? Ja ennen kaikkea: seuraako kostosta mitään hyvää?

Kalamiehet on traaginen ja samalla hehkuvan runsas kertomus. Romaanissa kaikuvat perinteet ja tapakulttuuri muodostavat elävän kehyksen tarinalle, jonka keskeiset teemat ovat yhteisiä kaikille, maanosasta ja taustasta riippumatta. Chigozie Obioma on taitava tarinankertoja: on kuin istuisi leirinuotiolla kuulemassa kertomusta, jota ei voi jättää kesken.

Ja vaikka Kalamiehet on traaginen ja murheellinen, jopa raaka, on siinä myös lämmintä huumoria. Kalamiehet on lumoava, suuri tarina.

Jälkisanoissaan Chigozie Obama avaa tarinan laajempia merkityksiä ja symboliikkaa. Tunnustan, että lukiessani en huomannut ajatella, että Kalamiehet kertoo myös Nigerian oloista - toisaalta en tunne maata juuri lainkaan, joten ehkä symboliikka jäi ihan ymmärrettävästi havaitsematta. Yksi tarinan hienouksista onkin se, että sitä voi lukea "vain" veljestarinana tai suuremmassa mittakaavassa kertomuksena yhteiskunnasta.

Blogeissa kirjasta on kirjoitettu paljon. Ainakin näin paljon: Lukutoukan kulttuuriblogi, Reader, why did I marry him?, Kirjakirppu, Kirjapolkuni, Kulttuuri kukoistaaKirjavinkit, Kirja vieköön!, Kirjakko ruispellossa, Mari A:n kirjablogi, Kartanon kruunaamaton lukija ja Mitä luimme kerran.

Kiitos kustantajalle kirjasta!

Kommentit

  1. Koskettava tarina minulle vieraasta kulttuurista. Minulle tuli surku noita poikaressukoita, ja tietystikin koko perhettä kohdanneen suuren tragedian vuoksi. En varmaan äitiniä kestäisi jos omalle kohdalle sattuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sympatiat asettuivat vahvasti poikien puolelle. En ihmettele, että äidin voimat alkoivat hiipua.

      Poista
  2. Tämänkin haluaisin ehtiä lukea mutta taitaa mennä ensi vuoden puolelle. Todella paljon mielenkiintoisia kirjoja on tänä vuonna ilmestynyt, onneksi ainakaan ensi kevät ei yhtä kiireiseltä näytä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ensi vuonnakaan ei ole myöhäistä. :)
      Tämä on ollut kyllä upea kirjavuosi! Ensi kevään katalogeja en ole vielä uskaltanut vilkaistakaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o