Siirry pääsisältöön

Chigozie Obioma: Kalamiehet

"Kun muistelen sitä, kuten huomaan entistä useammin tekeväni nyt kun minulla on omia poikia, tajuan elämämme ja maailmamme muuttuneen jollakin niistä retkistä joelle. Sillä joella aika sai yhtäkkiä merkityksen, siellä meistä tuli kalamiehiä."
Chigozie Obioma: Kalamiehet
(Atena 2016)
Alkuteos The Fishermen 2015
Suomentanut Heli Naski
336 sivua
Nigerialaissyntyisen Chigozie Obioman esikoisromaani Kalamiehet vie lukijan kirjailijan synnyinmaan paahtavan auringon alle ja pieneen kaupunkiin, jossa eräs perhe elää tavallista elämää arkisine iloineen ja murheineen. Tavallinen elämä kuitenkin mullistuu, kun perheen veljekset kohtaavat kalareissullaan paikallisen kylähullun. Hän ennustaa, että yksi veljeksistä tulee tappamaan toisen, ja ennustusta seuraa traaginen tapahtumaketju, joka ei jätä kylmäksi.
"- - sinä uit punaisessa joessa muttet nouse siitä enää koskaan. Sinun elämäsi -" Loppua tuskin kuuli enää.
Tarinan kertoja on Ben, joka tarkkailee sivusta ihailemiaan isoveljiä, Ikennaa ja Bojaa, ja muodostaa melko samanikäisen Solomonin kanssa parivaljakon. Pelottava ennustus heittää varjonsa neljän veljeksen ylle. Tarinan keskeisiä kysymyksiä ovat, toteutuuko ennustus ja voiko kohtaloaan välttää. Erityisesti yksi veljeksistä tekee kaikkensa päästäkseen pakoon, mutta hänen keinonsa ovat vähäiset. Ovatko ne myös vääränlaisia?
Pelko Abulun ennustamasta kuolemasta yltyi kouriintuntuvaksi, siitä tuli häkki,
 - - jonka ulkopuolella ei ollut mitään muuta.
Ben tulee veljineen niin lähelle lukijaa, että huomaamattaan tarinan edetessä tulee jossitelleeksi: Entä jos pojat eivät olisi kuulleet tai uskoneet Abulun ennustusta? Entä jos he eivät olisi törmänneet koko mieheen? Mitä jos he olisivat toimineet toisin?

Kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä teemoja Kalamiehissä riittää. Keskeistä tarinassa on esimerkiksi perheyhteys. Mitä tehdä, kun tiiviin veljesnelikon yksi osa alkaa pettää ja muuttua tuntemattomaksi? Mikä merkitys on isän poissaololla? Mitä seuraa, kun äidin voimat alkavat huveta?

Ohittaa ei voi myöskään unelmia. Erityisesti isä toivoo lapsistaan suuria, ja jotenkin sydäntäsärkevä on Benin huomio siitä, miten isän unelmat murskautuvat yksi kerrallaan. Samalla tulee miettineeksi, miten aika kuluu ja ehkä käykin niin, että muut asiat nousevat lopulta etusijalle.

Koston tematiikka on niin ikään ajatuksia herättävä. Onko oikeutettua kostoa olemassa? Ja ennen kaikkea: seuraako kostosta mitään hyvää?

Kalamiehet on traaginen ja samalla hehkuvan runsas kertomus. Romaanissa kaikuvat perinteet ja tapakulttuuri muodostavat elävän kehyksen tarinalle, jonka keskeiset teemat ovat yhteisiä kaikille, maanosasta ja taustasta riippumatta. Chigozie Obioma on taitava tarinankertoja: on kuin istuisi leirinuotiolla kuulemassa kertomusta, jota ei voi jättää kesken.

Ja vaikka Kalamiehet on traaginen ja murheellinen, jopa raaka, on siinä myös lämmintä huumoria. Kalamiehet on lumoava, suuri tarina.

Jälkisanoissaan Chigozie Obama avaa tarinan laajempia merkityksiä ja symboliikkaa. Tunnustan, että lukiessani en huomannut ajatella, että Kalamiehet kertoo myös Nigerian oloista - toisaalta en tunne maata juuri lainkaan, joten ehkä symboliikka jäi ihan ymmärrettävästi havaitsematta. Yksi tarinan hienouksista onkin se, että sitä voi lukea "vain" veljestarinana tai suuremmassa mittakaavassa kertomuksena yhteiskunnasta.

Blogeissa kirjasta on kirjoitettu paljon. Ainakin näin paljon: Lukutoukan kulttuuriblogi, Reader, why did I marry him?, Kirjakirppu, Kirjapolkuni, Kulttuuri kukoistaaKirjavinkit, Kirja vieköön!, Kirjakko ruispellossa, Mari A:n kirjablogi, Kartanon kruunaamaton lukija ja Mitä luimme kerran.

Kiitos kustantajalle kirjasta!

Kommentit

  1. Koskettava tarina minulle vieraasta kulttuurista. Minulle tuli surku noita poikaressukoita, ja tietystikin koko perhettä kohdanneen suuren tragedian vuoksi. En varmaan äitiniä kestäisi jos omalle kohdalle sattuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sympatiat asettuivat vahvasti poikien puolelle. En ihmettele, että äidin voimat alkoivat hiipua.

      Poista
  2. Tämänkin haluaisin ehtiä lukea mutta taitaa mennä ensi vuoden puolelle. Todella paljon mielenkiintoisia kirjoja on tänä vuonna ilmestynyt, onneksi ainakaan ensi kevät ei yhtä kiireiseltä näytä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ensi vuonnakaan ei ole myöhäistä. :)
      Tämä on ollut kyllä upea kirjavuosi! Ensi kevään katalogeja en ole vielä uskaltanut vilkaistakaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…