"Kun muistelen sitä, kuten huomaan entistä useammin tekeväni nyt kun minulla on omia poikia, tajuan elämämme ja maailmamme muuttuneen jollakin niistä retkistä joelle. Sillä joella aika sai yhtäkkiä merkityksen, siellä meistä tuli kalamiehiä."
Nigerialaissyntyisen Chigozie Obioman esikoisromaani Kalamiehet vie lukijan kirjailijan synnyinmaan paahtavan auringon alle ja pieneen kaupunkiin, jossa eräs perhe elää tavallista elämää arkisine iloineen ja murheineen. Tavallinen elämä kuitenkin mullistuu, kun perheen veljekset kohtaavat kalareissullaan paikallisen kylähullun. Hän ennustaa, että yksi veljeksistä tulee tappamaan toisen, ja ennustusta seuraa traaginen tapahtumaketju, joka ei jätä kylmäksi.
Kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä teemoja Kalamiehissä riittää. Keskeistä tarinassa on esimerkiksi perheyhteys. Mitä tehdä, kun tiiviin veljesnelikon yksi osa alkaa pettää ja muuttua tuntemattomaksi? Mikä merkitys on isän poissaololla? Mitä seuraa, kun äidin voimat alkavat huveta?
Ohittaa ei voi myöskään unelmia. Erityisesti isä toivoo lapsistaan suuria, ja jotenkin sydäntäsärkevä on Benin huomio siitä, miten isän unelmat murskautuvat yksi kerrallaan. Samalla tulee miettineeksi, miten aika kuluu ja ehkä käykin niin, että muut asiat nousevat lopulta etusijalle.
Koston tematiikka on niin ikään ajatuksia herättävä. Onko oikeutettua kostoa olemassa? Ja ennen kaikkea: seuraako kostosta mitään hyvää?
Kalamiehet on traaginen ja samalla hehkuvan runsas kertomus. Romaanissa kaikuvat perinteet ja tapakulttuuri muodostavat elävän kehyksen tarinalle, jonka keskeiset teemat ovat yhteisiä kaikille, maanosasta ja taustasta riippumatta. Chigozie Obioma on taitava tarinankertoja: on kuin istuisi leirinuotiolla kuulemassa kertomusta, jota ei voi jättää kesken.
Ja vaikka Kalamiehet on traaginen ja murheellinen, jopa raaka, on siinä myös lämmintä huumoria. Kalamiehet on lumoava, suuri tarina.
Jälkisanoissaan Chigozie Obama avaa tarinan laajempia merkityksiä ja symboliikkaa. Tunnustan, että lukiessani en huomannut ajatella, että Kalamiehet kertoo myös Nigerian oloista - toisaalta en tunne maata juuri lainkaan, joten ehkä symboliikka jäi ihan ymmärrettävästi havaitsematta. Yksi tarinan hienouksista onkin se, että sitä voi lukea "vain" veljestarinana tai suuremmassa mittakaavassa kertomuksena yhteiskunnasta.
Blogeissa kirjasta on kirjoitettu paljon. Ainakin näin paljon: Lukutoukan kulttuuriblogi, Reader, why did I marry him?, Kirjakirppu, Kirjapolkuni, Kulttuuri kukoistaa, Kirjavinkit, Kirja vieköön!, Kirjakko ruispellossa, Mari A:n kirjablogi, Kartanon kruunaamaton lukija ja Mitä luimme kerran.
Kiitos kustantajalle kirjasta!
 |
| Chigozie Obioma: Kalamiehet (Atena 2016) Alkuteos The Fishermen 2015 Suomentanut Heli Naski 336 sivua |
"- - sinä uit punaisessa joessa muttet nouse siitä enää koskaan. Sinun elämäsi -" Loppua tuskin kuuli enää.Tarinan kertoja on Ben, joka tarkkailee sivusta ihailemiaan isoveljiä, Ikennaa ja Bojaa, ja muodostaa melko samanikäisen Solomonin kanssa parivaljakon. Pelottava ennustus heittää varjonsa neljän veljeksen ylle. Tarinan keskeisiä kysymyksiä ovat, toteutuuko ennustus ja voiko kohtaloaan välttää. Erityisesti yksi veljeksistä tekee kaikkensa päästäkseen pakoon, mutta hänen keinonsa ovat vähäiset. Ovatko ne myös vääränlaisia?
Pelko Abulun ennustamasta kuolemasta yltyi kouriintuntuvaksi, siitä tuli häkki,Ben tulee veljineen niin lähelle lukijaa, että huomaamattaan tarinan edetessä tulee jossitelleeksi: Entä jos pojat eivät olisi kuulleet tai uskoneet Abulun ennustusta? Entä jos he eivät olisi törmänneet koko mieheen? Mitä jos he olisivat toimineet toisin?
- - jonka ulkopuolella ei ollut mitään muuta.
Kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä teemoja Kalamiehissä riittää. Keskeistä tarinassa on esimerkiksi perheyhteys. Mitä tehdä, kun tiiviin veljesnelikon yksi osa alkaa pettää ja muuttua tuntemattomaksi? Mikä merkitys on isän poissaololla? Mitä seuraa, kun äidin voimat alkavat huveta?
Ohittaa ei voi myöskään unelmia. Erityisesti isä toivoo lapsistaan suuria, ja jotenkin sydäntäsärkevä on Benin huomio siitä, miten isän unelmat murskautuvat yksi kerrallaan. Samalla tulee miettineeksi, miten aika kuluu ja ehkä käykin niin, että muut asiat nousevat lopulta etusijalle.
Koston tematiikka on niin ikään ajatuksia herättävä. Onko oikeutettua kostoa olemassa? Ja ennen kaikkea: seuraako kostosta mitään hyvää?
Kalamiehet on traaginen ja samalla hehkuvan runsas kertomus. Romaanissa kaikuvat perinteet ja tapakulttuuri muodostavat elävän kehyksen tarinalle, jonka keskeiset teemat ovat yhteisiä kaikille, maanosasta ja taustasta riippumatta. Chigozie Obioma on taitava tarinankertoja: on kuin istuisi leirinuotiolla kuulemassa kertomusta, jota ei voi jättää kesken.
Ja vaikka Kalamiehet on traaginen ja murheellinen, jopa raaka, on siinä myös lämmintä huumoria. Kalamiehet on lumoava, suuri tarina.
Jälkisanoissaan Chigozie Obama avaa tarinan laajempia merkityksiä ja symboliikkaa. Tunnustan, että lukiessani en huomannut ajatella, että Kalamiehet kertoo myös Nigerian oloista - toisaalta en tunne maata juuri lainkaan, joten ehkä symboliikka jäi ihan ymmärrettävästi havaitsematta. Yksi tarinan hienouksista onkin se, että sitä voi lukea "vain" veljestarinana tai suuremmassa mittakaavassa kertomuksena yhteiskunnasta.
Blogeissa kirjasta on kirjoitettu paljon. Ainakin näin paljon: Lukutoukan kulttuuriblogi, Reader, why did I marry him?, Kirjakirppu, Kirjapolkuni, Kulttuuri kukoistaa, Kirjavinkit, Kirja vieköön!, Kirjakko ruispellossa, Mari A:n kirjablogi, Kartanon kruunaamaton lukija ja Mitä luimme kerran.
Kiitos kustantajalle kirjasta!
Koskettava tarina minulle vieraasta kulttuurista. Minulle tuli surku noita poikaressukoita, ja tietystikin koko perhettä kohdanneen suuren tragedian vuoksi. En varmaan äitiniä kestäisi jos omalle kohdalle sattuisi.
VastaaPoistaKyllä sympatiat asettuivat vahvasti poikien puolelle. En ihmettele, että äidin voimat alkoivat hiipua.
PoistaTämänkin haluaisin ehtiä lukea mutta taitaa mennä ensi vuoden puolelle. Todella paljon mielenkiintoisia kirjoja on tänä vuonna ilmestynyt, onneksi ainakaan ensi kevät ei yhtä kiireiseltä näytä :D
VastaaPoistaOnneksi ensi vuonnakaan ei ole myöhäistä. :)
PoistaTämä on ollut kyllä upea kirjavuosi! Ensi kevään katalogeja en ole vielä uskaltanut vilkaistakaan.