Siirry pääsisältöön

Klassikkonäytelmä Anna Liisa teatterissa


Jyväskylän Huoneteatteri on tuonut Minna Canthin klassikkonäytelmä Anna Liisan kohti 2000-lukua. Traaginen tarina lapsensurmasta on kestänyt aikaa niin, että sen teemat ovat yhä edelleen ajankohtaisia ja koskettavia.

Huoneteatterin versioon on ajankohtaisuutta tuotu roimasti lisää mutta kuitenkin niin, että alkuperäinen tarina ei ole liikaa kärsinyt. Maalaistalo on miljöönä oiva, sillä siellä sekoittuvat monet ajan kerrokset uskottavasti ja toimivasti. Kemin ja Tervolan välimaastoon sijoitettu Anna Liisan kotitalo vaalii perinteitä, vaikka muualla maatalon töitä tehdään modernimmin - mistä Anna Liisan pikkusisar äänekkäästi mainitseekin. Moderni maailma kuitenkin ulottaa sormiaan väkisin myös maaseudulle, missä tuskaillaan samojen asioiden kanssa kuin kaupungissa: teinityttö ei osaa irrottautua kännykästään edes kesken kiivaan heinänteon. Toki moderni aika tuo myös lohtua: Johannes, jolle morsiamen synkkä salaisuus paljastuu, pakenee sydänsurujaan Tinderiin.

Näytelmän päähenkilöä esittävä Jenna Simpanen tekee työnsä hyvin, ellei jopa erinomaisesti. Simpasen ilmeikästä tulkintaa seurasi mielellään: intiimi ja pieni teatteri on ympäristönä juuri sopiva roolityölle, jossa sisäinen tuska välittyy vahvasti katsomoon saakka. Simpasen rinnalle asettuu kauniisti ja oivaltavasti vanha Anna Liisa, jota näyttelee Sirkka Penttinen. Mainio hahmo ajattoman ja tuskaisan Anna Liisan rinnalla on nykyajan ruumiillistuma Pirkko, jonka osan Ella Eloranta näyttelee särmikkäästi ja räväkästi.

Näytelmä on hyvin rytmitetty ja kokonaisuus toimii varsin hyvin. Tragedian ja komedian sekoittaminen toimii sekin, vaikka minun makuuni lopun juhlinta oli jo turhan hulvatonta - olisin kernaasti nähnyt lopussa annettavan enemmän tilaa rauhoittumiselle ja näytelmän vakaville teemoille.

Huoneteatterin versio Anna Liisasta on näkemisen arvoinen. Vielä ehtii - tosin ei kauan!

Näytelmän sovitus ja ohjaus: Erika Hast.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…