Jyväskylän Huoneteatteri on tuonut Minna Canthin klassikkonäytelmä Anna Liisan kohti 2000-lukua. Traaginen tarina lapsensurmasta on kestänyt aikaa niin, että sen teemat ovat yhä edelleen ajankohtaisia ja koskettavia.
Huoneteatterin versioon on ajankohtaisuutta tuotu roimasti lisää mutta kuitenkin niin, että alkuperäinen tarina ei ole liikaa kärsinyt. Maalaistalo on miljöönä oiva, sillä siellä sekoittuvat monet ajan kerrokset uskottavasti ja toimivasti. Kemin ja Tervolan välimaastoon sijoitettu Anna Liisan kotitalo vaalii perinteitä, vaikka muualla maatalon töitä tehdään modernimmin - mistä Anna Liisan pikkusisar äänekkäästi mainitseekin. Moderni maailma kuitenkin ulottaa sormiaan väkisin myös maaseudulle, missä tuskaillaan samojen asioiden kanssa kuin kaupungissa: teinityttö ei osaa irrottautua kännykästään edes kesken kiivaan heinänteon. Toki moderni aika tuo myös lohtua: Johannes, jolle morsiamen synkkä salaisuus paljastuu, pakenee sydänsurujaan Tinderiin.
Näytelmän päähenkilöä esittävä Jenna Simpanen tekee työnsä hyvin, ellei jopa erinomaisesti. Simpasen ilmeikästä tulkintaa seurasi mielellään: intiimi ja pieni teatteri on ympäristönä juuri sopiva roolityölle, jossa sisäinen tuska välittyy vahvasti katsomoon saakka. Simpasen rinnalle asettuu kauniisti ja oivaltavasti vanha Anna Liisa, jota näyttelee Sirkka Penttinen. Mainio hahmo ajattoman ja tuskaisan Anna Liisan rinnalla on nykyajan ruumiillistuma Pirkko, jonka osan Ella Eloranta näyttelee särmikkäästi ja räväkästi.
Näytelmä on hyvin rytmitetty ja kokonaisuus toimii varsin hyvin. Tragedian ja komedian sekoittaminen toimii sekin, vaikka minun makuuni lopun juhlinta oli jo turhan hulvatonta - olisin kernaasti nähnyt lopussa annettavan enemmän tilaa rauhoittumiselle ja näytelmän vakaville teemoille.
Huoneteatterin versio Anna Liisasta on näkemisen arvoinen. Vielä ehtii - tosin ei kauan!
Näytelmän sovitus ja ohjaus: Erika Hast.
Kävin myös katsomassa. Hyvä esitys!
VastaaPoistaKiva kuulla, että pidit!
Poista