Siirry pääsisältöön

Heli Laaksonen: Sylvia, Tuija ja laulava patja

"Sylvia, hurmaava, huikea, hujoppi Sylvia. -- Tuija, ihana, matala, pörheä Tuija."

Heli Laaksonen:
Sylvia, Tuija ja laulava patja
(Kynälä 2016)
95 sivua
Runoilija Heli Laaksosen uusi aluevaltaus on näytelmäkirjallisuus - ja kelpo aluevaltaus onkin. Sylvia, Tuija ja laulava patja tutustuttaa nimensä mukaisesti Sylviaan ja Tuijaan, seniorikansalaisiin, seitsemänkymppisiin ikäihmisiin, jotka piilottelevat välttyäkseen perhejuhlalta, muistavat mennyttä ja katsovat tulevaan. Tähän syrämenkuva.

Laaksoselle tuttuun tapaan teos on murteen juhlaa. Toki lounaissuomalaisen kielen lukeminen on välillä kankeaa, kun tämä lukija on enemmän savonkieliseen ilmaisuun kallellaan, mutta kyllä murre tuo tekstiin aivan oman säväyksensä ja luo näytelmän henkilöistä omanlaisiaan. Ja hupia, sitä kahden naisihmisen dialogi tarjoaa.
SYLVIA
Pitipiti meijä elämänmuutos tehrä, mut mää olin ajatellu jotta sivistyneemppä.
TUIJA
Juur ja juur kerkke alkoholisoituma, ko äkki alotta.
SYLVIA
Tumppu! Täytyk sun kaikki nykyhullutuksi lähte mukka?
Laaksosen runojen ystäviä ei ole suinkaan unohdettu, vaikka näytelmäkirjallisuutta nyt tarjoillaankin. Runot erottuvat joukosta punaisella, joten niitä on helppo poimia luettavaksi kirjaa selaillessa. Tässä katkelma runosta Tervessi Taivasse:
et hetke ajja
näyt jo silt et saan kaik mitä tahron
teki miäl ruvet kokeilema
ehrottama elämäl
sitämuntätä mist munt o vail jätet
Heli Laaksonen, Tuija ja Sylvia Helsingin kirjamessuilla.
Heli Laaksonen esitteli teostaan Helsingin kirjamessuilla ihastuttavaan, valoisaan tapaansa. Yleisössä Laaksosen hersyvä esitys kirvoitti innostusta, enkä ihmettele lainkaan. Näytelmän luettuani en ihmettele senkään vertaa. Sylvia, Tuija ja laulava patja on viehättävä, lämmin, sopivasti elämältä maistuva näytelmä, jonka niin mieluusti näkisin näyttämöllä. Ainakaan vielä näytelmä ei ole minun kotinurkilleni saapumassa, mutta Facebook-sivulta voi käydä päivämääriä ja paikkakuntia katsomassa.
Siäl teil olla nii juhlamiälel, nii juhlamiälel.
Kiitos, kirjaihmine Heli, lukuilosta!

Ja mikäs sopiikaan tätä paremmin BFF-lukuhaasteen aloittamiseen! Ja Helmet-listallekin saan pitkästä aikaa merkinnän kohtaan 9.

Näytelmästä sanansa sanovat myös ainakin Kirsi ja Tuija.

Kommentit

  1. Kaunis kansi kirjalla. Olen vasta pikkuhiljaa alkanut tutustumaan murteella kirjoitettuihin kirjoihin, nyt alkuun Rosa Liksomin muodossa. Tuo tesksti taas voisi aiheuttaa vielä lisää ponnisteluja, mutta olenhan jo alkanut tykästymään lapin murteeseen, joten voisi kai tätäkin kokeilla. Aika erilaista näyttää vain olevan, onneksi voi lukea ihan omaan tahtiin, murteet eivät Etelä-Suomen asukkina ole niin tuttuja, vaikka oma puhetapansa se on tietty täälläkin. Näytelmäkirjallisuuskaan ei kovin tuttua ole, joten tällähän löisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla. :D
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lounaismurteessa on toki omat haasteensa, mutta uskallan tätä suositella. Kokonaisuus on napakasti jaettu pienempiin osiin, joten kerralla ei tarvitse kirjaa kahmaista.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy