Siirry pääsisältöön

Heli Laaksonen: Sylvia, Tuija ja laulava patja

"Sylvia, hurmaava, huikea, hujoppi Sylvia. -- Tuija, ihana, matala, pörheä Tuija."

Heli Laaksonen:
Sylvia, Tuija ja laulava patja
(Kynälä 2016)
95 sivua
Runoilija Heli Laaksosen uusi aluevaltaus on näytelmäkirjallisuus - ja kelpo aluevaltaus onkin. Sylvia, Tuija ja laulava patja tutustuttaa nimensä mukaisesti Sylviaan ja Tuijaan, seniorikansalaisiin, seitsemänkymppisiin ikäihmisiin, jotka piilottelevat välttyäkseen perhejuhlalta, muistavat mennyttä ja katsovat tulevaan. Tähän syrämenkuva.

Laaksoselle tuttuun tapaan teos on murteen juhlaa. Toki lounaissuomalaisen kielen lukeminen on välillä kankeaa, kun tämä lukija on enemmän savonkieliseen ilmaisuun kallellaan, mutta kyllä murre tuo tekstiin aivan oman säväyksensä ja luo näytelmän henkilöistä omanlaisiaan. Ja hupia, sitä kahden naisihmisen dialogi tarjoaa.
SYLVIA
Pitipiti meijä elämänmuutos tehrä, mut mää olin ajatellu jotta sivistyneemppä.
TUIJA
Juur ja juur kerkke alkoholisoituma, ko äkki alotta.
SYLVIA
Tumppu! Täytyk sun kaikki nykyhullutuksi lähte mukka?
Laaksosen runojen ystäviä ei ole suinkaan unohdettu, vaikka näytelmäkirjallisuutta nyt tarjoillaankin. Runot erottuvat joukosta punaisella, joten niitä on helppo poimia luettavaksi kirjaa selaillessa. Tässä katkelma runosta Tervessi Taivasse:
et hetke ajja
näyt jo silt et saan kaik mitä tahron
teki miäl ruvet kokeilema
ehrottama elämäl
sitämuntätä mist munt o vail jätet
Heli Laaksonen, Tuija ja Sylvia Helsingin kirjamessuilla.
Heli Laaksonen esitteli teostaan Helsingin kirjamessuilla ihastuttavaan, valoisaan tapaansa. Yleisössä Laaksosen hersyvä esitys kirvoitti innostusta, enkä ihmettele lainkaan. Näytelmän luettuani en ihmettele senkään vertaa. Sylvia, Tuija ja laulava patja on viehättävä, lämmin, sopivasti elämältä maistuva näytelmä, jonka niin mieluusti näkisin näyttämöllä. Ainakaan vielä näytelmä ei ole minun kotinurkilleni saapumassa, mutta Facebook-sivulta voi käydä päivämääriä ja paikkakuntia katsomassa.
Siäl teil olla nii juhlamiälel, nii juhlamiälel.
Kiitos, kirjaihmine Heli, lukuilosta!

Ja mikäs sopiikaan tätä paremmin BFF-lukuhaasteen aloittamiseen! Ja Helmet-listallekin saan pitkästä aikaa merkinnän kohtaan 9.

Näytelmästä sanansa sanovat myös ainakin Kirsi ja Tuija.

Kommentit

  1. Kaunis kansi kirjalla. Olen vasta pikkuhiljaa alkanut tutustumaan murteella kirjoitettuihin kirjoihin, nyt alkuun Rosa Liksomin muodossa. Tuo tesksti taas voisi aiheuttaa vielä lisää ponnisteluja, mutta olenhan jo alkanut tykästymään lapin murteeseen, joten voisi kai tätäkin kokeilla. Aika erilaista näyttää vain olevan, onneksi voi lukea ihan omaan tahtiin, murteet eivät Etelä-Suomen asukkina ole niin tuttuja, vaikka oma puhetapansa se on tietty täälläkin. Näytelmäkirjallisuuskaan ei kovin tuttua ole, joten tällähän löisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla. :D
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lounaismurteessa on toki omat haasteensa, mutta uskallan tätä suositella. Kokonaisuus on napakasti jaettu pienempiin osiin, joten kerralla ei tarvitse kirjaa kahmaista.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…