Siirry pääsisältöön

Heli Laaksonen: Sylvia, Tuija ja laulava patja

"Sylvia, hurmaava, huikea, hujoppi Sylvia. -- Tuija, ihana, matala, pörheä Tuija."

Heli Laaksonen:
Sylvia, Tuija ja laulava patja
(Kynälä 2016)
95 sivua
Runoilija Heli Laaksosen uusi aluevaltaus on näytelmäkirjallisuus - ja kelpo aluevaltaus onkin. Sylvia, Tuija ja laulava patja tutustuttaa nimensä mukaisesti Sylviaan ja Tuijaan, seniorikansalaisiin, seitsemänkymppisiin ikäihmisiin, jotka piilottelevat välttyäkseen perhejuhlalta, muistavat mennyttä ja katsovat tulevaan. Tähän syrämenkuva.

Laaksoselle tuttuun tapaan teos on murteen juhlaa. Toki lounaissuomalaisen kielen lukeminen on välillä kankeaa, kun tämä lukija on enemmän savonkieliseen ilmaisuun kallellaan, mutta kyllä murre tuo tekstiin aivan oman säväyksensä ja luo näytelmän henkilöistä omanlaisiaan. Ja hupia, sitä kahden naisihmisen dialogi tarjoaa.
SYLVIA
Pitipiti meijä elämänmuutos tehrä, mut mää olin ajatellu jotta sivistyneemppä.
TUIJA
Juur ja juur kerkke alkoholisoituma, ko äkki alotta.
SYLVIA
Tumppu! Täytyk sun kaikki nykyhullutuksi lähte mukka?
Laaksosen runojen ystäviä ei ole suinkaan unohdettu, vaikka näytelmäkirjallisuutta nyt tarjoillaankin. Runot erottuvat joukosta punaisella, joten niitä on helppo poimia luettavaksi kirjaa selaillessa. Tässä katkelma runosta Tervessi Taivasse:
et hetke ajja
näyt jo silt et saan kaik mitä tahron
teki miäl ruvet kokeilema
ehrottama elämäl
sitämuntätä mist munt o vail jätet
Heli Laaksonen, Tuija ja Sylvia Helsingin kirjamessuilla.
Heli Laaksonen esitteli teostaan Helsingin kirjamessuilla ihastuttavaan, valoisaan tapaansa. Yleisössä Laaksosen hersyvä esitys kirvoitti innostusta, enkä ihmettele lainkaan. Näytelmän luettuani en ihmettele senkään vertaa. Sylvia, Tuija ja laulava patja on viehättävä, lämmin, sopivasti elämältä maistuva näytelmä, jonka niin mieluusti näkisin näyttämöllä. Ainakaan vielä näytelmä ei ole minun kotinurkilleni saapumassa, mutta Facebook-sivulta voi käydä päivämääriä ja paikkakuntia katsomassa.
Siäl teil olla nii juhlamiälel, nii juhlamiälel.
Kiitos, kirjaihmine Heli, lukuilosta!

Ja mikäs sopiikaan tätä paremmin BFF-lukuhaasteen aloittamiseen! Ja Helmet-listallekin saan pitkästä aikaa merkinnän kohtaan 9.

Näytelmästä sanansa sanovat myös ainakin Kirsi ja Tuija.

Kommentit

  1. Kaunis kansi kirjalla. Olen vasta pikkuhiljaa alkanut tutustumaan murteella kirjoitettuihin kirjoihin, nyt alkuun Rosa Liksomin muodossa. Tuo tesksti taas voisi aiheuttaa vielä lisää ponnisteluja, mutta olenhan jo alkanut tykästymään lapin murteeseen, joten voisi kai tätäkin kokeilla. Aika erilaista näyttää vain olevan, onneksi voi lukea ihan omaan tahtiin, murteet eivät Etelä-Suomen asukkina ole niin tuttuja, vaikka oma puhetapansa se on tietty täälläkin. Näytelmäkirjallisuuskaan ei kovin tuttua ole, joten tällähän löisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla. :D
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lounaismurteessa on toki omat haasteensa, mutta uskallan tätä suositella. Kokonaisuus on napakasti jaettu pienempiin osiin, joten kerralla ei tarvitse kirjaa kahmaista.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o