Siirry pääsisältöön

JP Koskinen: Luciferin oppipojat

"Toivon myös, ettei teille kenellekään ole jäänyt epäselväksi tämän matkan tarkoitus. Meidän on tarkoitus lopettaa Olympoksella riehuva sota."
JP Koskinen: Luciferin oppipojat
(WSOY 2016)
293 sivua
Kun JP Koskisen luoman avaruusaluksen kyytiin hyppää, on luvassa seikkailu. Seikkailu on nimeltään Luciferin oppipojat ja pääpiru on Gabriel Bonhomme XIV. "Kyborpologi, kyborgiteknologian professori, arkeologi, rajavyöhykkeen pioneeri ynnä muuta ynnä muuta. Luettelon perusteella kyseessä oli yli-ihminen, todennäköisesti joku turhantärkeä paska." Mies, joka tunnetaan maan päällä Jumalan tappajana, on kiertänyt avaruudessa lähes koko ikänsä ja pyhittänyt kuta kuinkin kaiken elämästään Maan ilmakehän ulkopuolelle.

Bonhomme saa joukkioineen tehtäväkseen matkata Olympos-planeetalle, missä riehuu sota. Avaruusaluksen kuusihenkisen miehistön tukena on joukko kyborgeja, ja tarkoitus on, että retkikunta  lopettaa sodan. Aivan ongelmitta projekti ei pääse alkua pidemmälle, ja pian puntaroidaankin jo luottamusta ja miehistön keskinäisiä suhteita. Samalla Bonhomme palaa ajatuksissaan menneisyyteensä ja perheeseensä, joka on tullut uhrattua avaruuslennoille melkein kuin huomaamatta.

Luciferin oppipojat on vauhdikas avaruusseikkailu. Silti se on muutakin, oikeastaan aika paljon. Teoksessa on nimeä myöten runsaasti intertekstuaalisia viittauksia, ja kiehtovasti tarina usuttaa pohtimaan vaikkapa historiankirjoitusta ja sitä, miten asiat saadaan näyttämään halutunlaisilta. Jossakin tosin on rajat sillekin, paljonko totuutta voi omiin tarpeisiin taivuttaa. Totuus ja valta ovat säikeisessä suhteessa toisiinsa: Kuka käskee, kuka tottelee, kuka kapinoi? Kuka tietää? Entä kenellä on oikeus päättää kyborgien elämästä? Yksi suuri kysymys liittyy ihmiskunnan aamunkoittoon: kenellä on oikeus hallita tietoa historian hämäristä?

Täysin oma lukunsa on tieteistarinan päähenkilö, Gabriel Bonhomme. Ylivertaisuudestaan varsin tietoinen mies ei ole mitenkään miellyttävä tyyppi. Hän on epäluuloinen, jopa vainoharhainenkin, epäluotettava ja julmakin - yhdenlainen avaruusajan antisankari. Sellaisenaan toki paljon kiinnostavampi kuin ylevä, puhtoinen ja altruistinen kiiltokuvasankari.
Sinähän olet tallonut kaikki jalkoihisi, ystävät ja vihamiehet.
Luciferin oppipojat on vauhdikas ja sujuvasti kirjoitettu tulevaisuustarina. Tosin loppupuolella kiiltäväpintainen avaruusalus taitaa kolhiintua meteoridiin, sillä lukukokemus ei aivan sukkulamaiseksi muodostu. Seikkailun ystäville rohkenen tätä avaruusmatkaa kuitenkin suositella.

Muualla: Kirjakko ruispellossa, LukupinoKirjavinkit, Normandiani ja Lukutoukan kulttuuriblogi.

Helmet 2016 -listalla kuittaantuu kohta 35: Kirjassa ollaan avaruudessa.

Kommentit

  1. Tämä oli hieno kirja! Oli seikkailua ja vauhtia mutta sitten mentiin myös syvälle. Parasta Koskista mitä olen lukenut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä jäi mukavasti kutkuttamaan mieltä, vaikken ihan täysin vakuuttunutkaan. :)

      Poista
  2. Luin tämän juuri, mutta hassua etten osaa sanoa juurikaan mitään. Luin kirjan loppuun Helmet-haasteen takia, mikä tietysti on ihan hyvä juttu, että oma kirjamaku menee välillä kauemmas omilta mukavuusalueilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntui heti lukemisen jälkeen myös vaikealta sanoa kirjasta oikein mitään. Jonkin aikaa piti haudutella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…