Siirry pääsisältöön

JP Koskinen: Luciferin oppipojat

"Toivon myös, ettei teille kenellekään ole jäänyt epäselväksi tämän matkan tarkoitus. Meidän on tarkoitus lopettaa Olympoksella riehuva sota."
JP Koskinen: Luciferin oppipojat
(WSOY 2016)
293 sivua
Kun JP Koskisen luoman avaruusaluksen kyytiin hyppää, on luvassa seikkailu. Seikkailu on nimeltään Luciferin oppipojat ja pääpiru on Gabriel Bonhomme XIV. "Kyborpologi, kyborgiteknologian professori, arkeologi, rajavyöhykkeen pioneeri ynnä muuta ynnä muuta. Luettelon perusteella kyseessä oli yli-ihminen, todennäköisesti joku turhantärkeä paska." Mies, joka tunnetaan maan päällä Jumalan tappajana, on kiertänyt avaruudessa lähes koko ikänsä ja pyhittänyt kuta kuinkin kaiken elämästään Maan ilmakehän ulkopuolelle.

Bonhomme saa joukkioineen tehtäväkseen matkata Olympos-planeetalle, missä riehuu sota. Avaruusaluksen kuusihenkisen miehistön tukena on joukko kyborgeja, ja tarkoitus on, että retkikunta  lopettaa sodan. Aivan ongelmitta projekti ei pääse alkua pidemmälle, ja pian puntaroidaankin jo luottamusta ja miehistön keskinäisiä suhteita. Samalla Bonhomme palaa ajatuksissaan menneisyyteensä ja perheeseensä, joka on tullut uhrattua avaruuslennoille melkein kuin huomaamatta.

Luciferin oppipojat on vauhdikas avaruusseikkailu. Silti se on muutakin, oikeastaan aika paljon. Teoksessa on nimeä myöten runsaasti intertekstuaalisia viittauksia, ja kiehtovasti tarina usuttaa pohtimaan vaikkapa historiankirjoitusta ja sitä, miten asiat saadaan näyttämään halutunlaisilta. Jossakin tosin on rajat sillekin, paljonko totuutta voi omiin tarpeisiin taivuttaa. Totuus ja valta ovat säikeisessä suhteessa toisiinsa: Kuka käskee, kuka tottelee, kuka kapinoi? Kuka tietää? Entä kenellä on oikeus päättää kyborgien elämästä? Yksi suuri kysymys liittyy ihmiskunnan aamunkoittoon: kenellä on oikeus hallita tietoa historian hämäristä?

Täysin oma lukunsa on tieteistarinan päähenkilö, Gabriel Bonhomme. Ylivertaisuudestaan varsin tietoinen mies ei ole mitenkään miellyttävä tyyppi. Hän on epäluuloinen, jopa vainoharhainenkin, epäluotettava ja julmakin - yhdenlainen avaruusajan antisankari. Sellaisenaan toki paljon kiinnostavampi kuin ylevä, puhtoinen ja altruistinen kiiltokuvasankari.
Sinähän olet tallonut kaikki jalkoihisi, ystävät ja vihamiehet.
Luciferin oppipojat on vauhdikas ja sujuvasti kirjoitettu tulevaisuustarina. Tosin loppupuolella kiiltäväpintainen avaruusalus taitaa kolhiintua meteoridiin, sillä lukukokemus ei aivan sukkulamaiseksi muodostu. Seikkailun ystäville rohkenen tätä avaruusmatkaa kuitenkin suositella.

Muualla: Kirjakko ruispellossa, LukupinoKirjavinkit, Normandiani ja Lukutoukan kulttuuriblogi.

Helmet 2016 -listalla kuittaantuu kohta 35: Kirjassa ollaan avaruudessa.

Kommentit

  1. Tämä oli hieno kirja! Oli seikkailua ja vauhtia mutta sitten mentiin myös syvälle. Parasta Koskista mitä olen lukenut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä jäi mukavasti kutkuttamaan mieltä, vaikken ihan täysin vakuuttunutkaan. :)

      Poista
  2. Luin tämän juuri, mutta hassua etten osaa sanoa juurikaan mitään. Luin kirjan loppuun Helmet-haasteen takia, mikä tietysti on ihan hyvä juttu, että oma kirjamaku menee välillä kauemmas omilta mukavuusalueilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntui heti lukemisen jälkeen myös vaikealta sanoa kirjasta oikein mitään. Jonkin aikaa piti haudutella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o