Siirry pääsisältöön

Helmi Kekkonen: Vieraat

"He ovat tulleet koska tietävät mitä Senja tältä illalta haluaa ja tarvitsee (kaikki paitsi Nelli ja Karen, mutta heitä ei lasketa, he lähtisivät pian ja unohtuisivat yhtä nopeasti). Iloa, onnea, niitä hän tarvitsee. Tunteen siitä, että ihan tavalliset ja hyvät asiat ovat vielä mahdollisia, myös hänelle. Että kaikesta huolimatta hän on nainen joka voi kutsua läheisensä illalliselle. Että he ovat Laurin kanssa pariskunta jonka luona voi viihtyä."

Helmi Kekkonen: Vieraat
(Siltala 2016)
203 sivua
Helmi Kekkonen ihastutti romaanillaan Suojaton, joten Vieraat oli toki otettava luettavaksi. Kun Suojaton keskittyi lähinnä äitiin ja tyttäreen, on tässä käsillä olevassa romaanissa useita henkilöitä omine näkökulmineen. Kaiken keskellä on loppukesän päivä ja tulossa oleva illanvietto, johon ladataan erilaisia odotuksia. Arvata saattaa, että paljon odottava voi joutua pettymään.

Senja on päättänyt järjestää illalliskutsut. Miksi - syitä on monia. Niin kuin vaikka se, että nainen kaipaa elämäänsä piristystä. Tuovatko sitä kutsut, jotka saavat ainakin ennen alkamistaan Senjan vain hermostumaan?

Pienessä romaanissa on suuria teemoja, jotka mietityttävät. Niin kuin vaikkapa lapsettomuus, vanhemmuus, parisuhde, yksinäisyys... Onko niitä jo liikaakin, olisiko ollut hyvä keskittyä tiiviimmin valikoituihin teemoihin - se lienee makuasia.

Romaanin nimi muuten on mukavan kutkuttava. Se saa pohtimaan erilaisia tulkintoja ja mahdollisuuksia, mutta selvää on, että toisistamme tiedämme lopulta kovin vähän.

Vieraat on episodiromaani, joka pysyy hyvin koossa. Jännite säilyy niin, että kirjaa ei meinaa malttaa käsistään laskea - tosin viimeinen varsinainen luku ennen epilogimaista päätöstä jää liiaksi ilmaan, enkä tiedä, olisiko romaani pahemmin kärsinyt, vaikka luvun olisi jättänyt pois. Paitsi, että se jäi ilmaan, siinä vaivasi ennalta arvattavuus, jotenkin helpon oloinen ratkaisu.

Joka tapauksessa Helmi Kekkonen taitaa tunnelman luomisen. Tarina on alakuloinen ja jännitteinen, kerronta juuri sopivan toteavaa ja aukkoista, että lukijalle jää tilaa. Kekkosen aiempien romaanien tapaan tässäkin huomio kiinnittyy myös kieleen, joka on kuulaan herkkää ja lumoavaa.

Romaanista muualla: Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Sinisen linnan kirjasto, PiippuhyllylläLukuisa, Täysien sivujen nautintoLukutoukan kulttuuriblogi, Kulttuuri kukoistaa, Kirja vieköön!, Kirjojen kamariUllan Luetut kirjat ja Hannan kirjokansi.

Kommentit

  1. Vieraissa on ihana kansi ja olen pitänyt suuresti Kekkosen aiemmista kirjoista. Vieraat kuitenkin vähän pelottaa, koska muutama ns. luottolukijani on sanonut kirjaa hyvin synkäksi. Mitä mieltä sinä olet? Millainen olo kirjasta jää? Kyllä minä tämän joskus luen, mutta milloin sitten... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en määrittelisi kirjaa hyvin synkäksi. Tarinassa on raskaita teemoja mutta Kekkonen osaa mielestäni käsitellä niitä tavalla, joka ei aja lukijaa liiallisen ahdistuksen valtaan. Jotain kevyesti kuplivaa romaanissa on, niiden isojen teemojen ohella. Siis minun mielestäni.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o