"Ja tässä sitä kuitenkin ollaan. Äidin hautajaisissa ja päälle päätteeksi neljäkymmentävuotiaana. En osaa sanoa, miten olen päätynyt tämän ikäiseksi, ja tähän kylään, joka yhtäkkiä herättää minussa hirveän halun oksentaa. Ja luulen etten ole eläissäni pukeutunut näin rumasti. Kotiin päästyäni poltan kaikki vaatteet jotka minulla on tänään päälläni, suru ja väsymys ovat piintyneet niihin, ne eivät lähde niistä millään."
Tämäkin menee ohi on espanjalaisromaani, jonka päähenkilö ja minäkertoja on Blanca, nelikymppinen nainen, joka on juuri menettänyt äitinsä. Hautajaisten jälkeen Blanca matkustaa Cadaquésiin, perheen kesähuvilalle, ja mukana on lapsia, joukko ystäviä, ex-miehiä - sekalainen seurakunta, joka elää kepeää ja huoletonta aikaa keskellä kesää.
Blancan mukana on kuitenkin myös äiti, jota nainen välillä puhuttelee ja joka on ajatuksissa hyvin tiiviisti. Tarinan ytimessä onkin äidin tärkeys koko elämässä, ja sitä myöten romaanista muotoutuu myös kuvaus luopumisen tuskasta.
Kirjasta muualla: Oksan hyllyltä, Ullan Luetut kirjat, Lukuneuvoja, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirsin Book Club ja Kirjapolkuni.
Sen verran juhlansekaista elämää romaanissa vietetään, että Tämäkin menee ohi soveltuu Helmet 2016 -haasteen kohtaan 17.
 |
| Milena Busquets: Tämäkin menee ohi (Otava 2016) Alkuteos También esto pasará Suomentanut Tarja Härkönen 119 sivua (e-kirja) |
Blancan mukana on kuitenkin myös äiti, jota nainen välillä puhuttelee ja joka on ajatuksissa hyvin tiiviisti. Tarinan ytimessä onkin äidin tärkeys koko elämässä, ja sitä myöten romaanista muotoutuu myös kuvaus luopumisen tuskasta.
Se mitä ajattelemme ei ole niin tärkeää, ratkaisevaa on se mitä näemme. Luopuisin yhtään epäröimättä aikuisuuteni säälittävästä paperimassakruunusta, jota kannan niin sulottomasti ja joka kahtena kertana kolmesta luiskahtaa päästä ja alkaa kieriä pitkin katua, jos vain saisin palata äitini auton takapenkille puristuksiin Bruno-veljen, lastenhoitajamme Marisan, hänen lomillamme aina mukana olleen Elenira-tyttärensä, nakkikoiriemme Safon ja Corinan ja Marisan valtavan Lali-puudelin viereen, kömpelön ja hupsun kirppupesän joka niin inhosi Cadaquésia ja meidän hienostuneita mäyriksiämme.Kesähuvilallaan Blanca elää huolettomaan tapaan ystäviensä kanssa, suhteita solmitaan ja pohditaan, ja rakastajaansa Blanca katsoo äkkiä uusin silmin. Hän käy läheistensä kanssa keskusteluja, jotka sisältävät kiinnostavia ajatuksia elämästä, jota hän itse tarkastelee äitinsä antamin eväin ja varsin epäsovinnaiseen - tai ainakin vapaamieliseen - tapaan.
- -- Kaikki asiat, joiden läpi olet kulkenut kiinnostuneena ja silmät auki, ovat sinun. Voit kutsua niitä luoksesi, kun mielesi tekee. Hänen kapea päänsä, joka on kuin kapteeni Haddockin hovimestarilla, rypistyy rumaan irvistykseen. Minun tekee mieli silittää ryppyjä pehmeästi sormenpäilläni, mutta tyydyn ojentamaan hänelle sätkän.Romaania mainostetaan Siri Hustvedtin, Riikka Pulkkisen ja Sadie Jonesin lukijoille. On kuitenkin pakko tunnustaa, että en aivan samaa lumoa tarinasta löytänyt, vaikka siinä kiehtovia yksityiskohtia onkin. Romaanin kuvaama oleileva ja päämäärätön elämäntapa pilvenpoltteluineen ei oikein vetoa minuun - tunnustan tosikkomaisuuteni - ja vaikka paikoin se, että minäkertoja osoitti sanansa äidilleen ja veti tämän ikään kuin mukaan elämäänsä, toimi ihan mukavasti, en aina kokenut sitä aivan luontevana.
- Ei, ystäväiseni. Tajuan etten ole koskaan ennen puhutellut häntä noin tuttavallisesti. - Minun mielestäni me menetämme jotkin asiat ikiajoiksi. Itse asiassa minusta tuntuu että olemme enemmän sitä minkä olemme menettäneet kuin sitä mitä meillä on.
Kirjasta muualla: Oksan hyllyltä, Ullan Luetut kirjat, Lukuneuvoja, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirsin Book Club ja Kirjapolkuni.
Sen verran juhlansekaista elämää romaanissa vietetään, että Tämäkin menee ohi soveltuu Helmet 2016 -haasteen kohtaan 17.
Tämä lainaamasi on hieno lause: "Itse asiassa minusta tuntuu että olemme enemmän sitä minkä olemme menettäneet"
VastaaPoistaNoin muutoin kirja ei oikein taida olla juttuni.
Kiitos, Omppu. Eipä ollut oikein minunkaan juttuni tämä.
PoistaEipä kirvoittanut olè-huutoja minultakaan, vaikka espanjankielisestä kirjallisuudesta kiinnostunut olenkin. Busquets onnistuu ajoittain hetkien tunnelmain ja tuokiokuvien luomisessa, muttei hänellä tämän perusteella ole asiaa Hustvedin ja Pulkkisen kanssa samoille kalkkiviivoille. Oudoksun myös teoksen sijoittamista Otavan kirjastoon kuuluvaksi. Ehkä kesäkirjaksi riippumattoon, mutta muutoin meni kyllä nimensä mukaisesti ohi...
VastaaPoistaOlen samoilla linjoilla kanssasi. Yllätyin vertauksesta niin Hustvedtiin ja Pulkkiseen kuin Jonesiinkin, sillä minun mielestäni tämä jää aika kauas. Kesäkirjaksi riippumattoon tosiaan voisi ajatella.
PoistaMinä odotin tätä juuri Hustvedt- ja Pulkkis-vertausten vuoksi, mutta kirja jäi kesken. Joten ärsyynnyin tekstin lapsellisuuteen ja koko tunnelmaan.
VastaaPoistaJoskus käy näin. :)
T. Lumiompun Katja
Vertaukset eivät nyt osuneet oikein kohdalleen, odotin niiden vuoksi tekstiltä enemmän.
PoistaTosikko täällä myös. En syttynyt sitten yhtään.
VastaaPoistaHyvä kuulla, että tosikkoja on muitakin. :)
PoistaMinä innostuin tästä, mutta kommenttienne perusteella taitaa saada jäädä hyllyyn.
VastaaPoistaEn tiedä, odotinko tältä liikaa (syvällisempää). Kepeäksi ajanvietteeksi tämä voi kyllä sopia, vaikka minä en isommin innostunutkaan.
Poista