Siirry pääsisältöön

Kate Atkinson: Hävityksen jumala

"Olisi ehkä pitänyt muuttaa takaisin maalle, kun Viola oli lentänyt pesästä ja lähtenyt yliopistoon. Ei kauas, ehkä Hambledon Hillsiin. Pieneen taloon. (Teddy muisteli hellämielisesti Mouse Cottagea.) Mutta sen sijaan hän oli käänyt ja raahustanut eteenpäin entiseen malliin, sillä hänestä tuntui, että tämä oli elämä, joka hänen oli elettävä."
Kate Atkinson: Hävityksen jumala
(S & S 2016)
Alkuteos A God in Ruins 2015
Suomentanut Kaisa Kattelus
384 sivua (e-kirja)
Kate Atkinsonin hiljattain suomennettu romaani Hävityksen jumala on itsenäinen jatko-osa Elämä elämältä -romaanille, joka sai minut vakuuttumaan Atkinsonin kertojanlahjoista. Kun Elämä elämältä keskittyi Ursulaan ja hänen vaihtehtoisiin elämänpolkuihinsa, on Hävityksen jumalan pääosassa Ursulan veli Teddy. Poissa on edellisen teoksen leikittelevä rakenne, jäljellä on kepeähkö ja kiehtovan vanhahtava tyyli, josta pidin aiemmin ja pidän edelleen.

Teddyn elämää määrittelee pitkälti sota, ja tarina alkaakin vuodesta 1944. Sodan lisäksi pitkän elämän polulla mukana kulkevat tärkeät ihmiset: vaimo Nancy, sisar Ursula, sotatoverit, omia teitään kulkeva tytär Viola, tämän lapset Bertie ja Sunny. Mutkia polulle mahtuu, mutta Teddy suhtautuu asioihin rauhallisesti, kuin hyväksyen elämän rajallisuuden ja epävarmuuden. Teddyn hahmossa on jotain tavattoman sympaattista ja viehättävää.

Romaani kulkee sujuvasti ajasta toiseen - aikajänne kattaa lähestulkoon sata vuotta 1920-luvulta aina vuoteen 2012 saakka. Hyppely ei lukemista haittaa, ja mukavasti kertoja välillä valottaa tulevaisuuttakin, joka on vielä tapahtumahetkellä pimennossa.
Mutta tämä tapahtuisi vasta viikkojen kuluttua tulevaisuudessa. Nyt, nykyhetkessä, Royal Albert Hallissa Beethoven piti omaa palvelustaan Teddylle.
Kirjan luettuani olin hieman hämmentynyt. Elämä elämältä -romaanin lumoa en tästä tavoittanut (vaikka loppu oli hienosti ajatuksia kutkuttava), mutta huomasin, että kun lukemisesta oli kulunut päiviä, oli tarina kypsynyt ja kasvanut mielessäni. Huomasin palaavani yhä uudelleen Teddyyn ja hänen tarinaansa, hieman melankolisiin tunnelmiin ja suloiseen brittitunnelmaan. Atkinson kuvaa arkista, tavallista elämää hienon tarkkanäköisesti ja samalla haastaa lukijaansa.

Hävityksen jumalasta ovat kirjoittaneet myös Katja, Sara, Ulla, Raija ja Tuija.

Kommentit

  1. Atkinson on ollut minulle aina jonkinlainen ongelma, sillä en ole saanut hänestä oikein minkäänlaista otetta, yrityksistä huolimatta. Nyt ajattelin kokeilla, miltä hänen uudempi tuotantonsa maistuisi: tähtäimessä Elämä elämältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä elämältä on kyllä kiehtova, pidin siitä enemmän kuin tästä vaikkei tämäkään huono ole.

      Poista
  2. Samaa lumoa en löytänyt minäkään, vaikka toivoin kyllä. Hieno romaani, kuitenkin, mieleenjäävä ja niin hurmaavan brittiläinen.

    VastaaPoista
  3. Atkinsoniin on kasautunut melkoinen odotusarvo, sillä niin paljon hänen kirjojaan Blogistaniassa kehutaan. Tämäkin kuulostaa hyvältä ja ehkäpä pikapuoliin aloitan jostain hänen kirjastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, toivottavasti tutustut Atkinsoniin! Mielelläni kuulisin ajatuksiasi.

      Poista
  4. Juttusi lopussa toteat, miten jälkimainingit löyvät, kun lukee Atkinsonia. Juuri niin se tekee: henkilöt, tilanteet ja tapa käsitellä asioita jää mieleen, putkahtelee pitkää luetun jälkeen. Elämä elämältä tosiaan jää hohtelemaan lumomuistona, muttei pilaa tämän hienon romaanin, no, hienoutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aika monen kirjan kohdalla todennut, että ne alkavat lukemisen päätyttyä elää omaa elämäänsä päässäni. Minulle se on merkki hyvästä tarinasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok