Siirry pääsisältöön

Kirjabloggaajien joulukalenterin 7. luukku


Kuva: Niina / Yöpöydän kirjat -blogi
Ja niin joulu joutuu taas, sitten on jokaisen mieli hyvä, lämmin, hellä. Vai onko? Jouluun sisältyy myös kosolti melankoliaa, mikä joululauluistakin usein välittyy: monessa joululaulussa on kaihoa kauas pois, on surua, on kynttilöiden viemistä läheisen haudalle ja yksinäisyyttä. "Ei saavu lapset, ehtineekö enkelit?"

Eikä melankolia rajoitu vain lauluihin, vaan monelle joulumieli on todellisuudessakin vain haave, jonkinlainen aavistus siitä, mitä voisi olla. Turhan usein joulu saattaa jäädä kovin kauas katalogimaisesta unelmasta kynttilöineen, tavarapaljouksineen ja lämpimine yhdessäolon hetkineen. Ei ole sikaa sähköuunissa eikä käydä joulun viettohon. Jouluun liittyy paljon odotuksia ja toiveita, mutta suurten odotusten kääntöpuolella saattavat majailla myös pettymykset.

Eriarvoistuvassa yhteiskunnassamme on heitä, joiden odotukset eivät edes ole suurensuuria mutta saattavat silti jäädä täyttymättä. Jollei jouluna ole lunta - se voi olla lopulta aika pieni murhe. Kun lapsen samassa luokassa istuva kaveri saattaa joulun jälkeen esitellä uutuuttaan kiiltävää tietokonetta puraistuine omenoineen, voi lapsi tajuta, että mitään esiteltävää ei ole. Joulu ei kotona näkynyt ehkä mitenkään muuten kuin hieman koreampana ruokapöytänä, jos sinäkään. Pahemmassa tapauksessa joulu kyllä kotona näkyi, paljonkin, mutta näkymässä ei ole ollut mitään sellaista, mistä voisi koulukavereille puhua. "Kilisee, kilisee kassissa" -irvailu ei naurata, kun se osuu liian lähelle.

Tavarapaljouden keskellä on helppo kritisoida kulutushysteriaa ja päättää olla ostamatta joululahjoja tai ainakin vähentää hankintojen määrää. Maassamme on kuitenkin heitä, joilla ei ole varaa valita. Lahjat jäävät kauppaan, koska niitä ei pystytä hankkimaan. Sydämeensä voi toki joulun tehdä jokainen, mutta miten sen selittää viisivuotiaalle, jonka tarhakaverilla on legioona uusia legoja, tai 14-vuotiaalle, jonka kaverit päivittävät Instagramiin kuvia lahjavuoristaan.

Onneksi on kuitenkin niin, että omasta hyvästään voi jokainen jakaa. Keinoja on monia, mutta erityisesti haluan nostaa esille yhden tavan: kotimaan lapsia ja nuoria voi muistaa Joulupuu-keräyksen avulla. Keräyksen ideana on antaa lastensuojelun piirissä olevalle alle 18-vuotiaalle lapselle tai nuorelle joululahja, jonka tulee olla käyttämätön mutta joka saa olla itse tehty tai ostettu. Voisiko lahjapakettiin sujahtaa vaikkapa jokin kirja?

Eilen kirjabloggaajien joulukalenteriin pääsi kurkistamaan Tuijan blogissa, huomenna luukun pääsee avaamaan Hemulin kirjahyllyssä. Kaikki osallistuvat blogit löytyvät täältä.

Kommentit

  1. Hyvä Jonna! Tuot ansiokkaasti esiin, että joulu ei kaikille ole pelkkää kultaa ja mirhamia.

    VastaaPoista
  2. HYVÄ Jonna!
    On hyvä muistaa, että liika joulun ylellisyystavaroiden ja tunnelman hehkutus lisäävät monille vain osattomuuden tunnetta. Voisimme kaiken kaikkiaan siirtyä vaatimattomampaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, eihän joulun perimmäinen sanoma kuitenkaan sisällä kulutusjuhlaa.

      Poista
  3. Olen osallistunut Joulupuu-keräykseen siitä asti, kun kuulin, että sellainen on olemassa. Hienoa, että nostit sen esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en muista, milloin ensimmäisen kerran keräykseen osallistuin, mutta vuosia siitä joka tapauksessa on.

      Poista
  4. Jonna, hienoa että kirjoitat tästä. Yhteiskunnan eriarvoisuus koskee liian usein kipeästi juuri lapsiin, ja on niin eri asia valita kohtuus ja vaatimattomuus kuin joutua pakon edessä tyytymään osattomuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos: tiivistät hienosti sen, mitä halusin tekstilläni sanoa.

      Poista
  5. Hieno ja tärkeä asia, kiitos tästä luukusta!

    VastaaPoista
  6. Tämä oli ajatuksia herättävä luukku. Kiitos sinulle.

    VastaaPoista
  7. Tärkeä luukku, Jonna.

    Hyvää joulunalusaikaa, lämmintä joulumieltä!

    T.Lumiomenan Katja

    VastaaPoista
  8. Todella hyvin kirjoitettu teksti - ja tärkeä aihe.

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Minusta ansiokasta pohdiskelua, ja on köyhiä ja rikkaita, niitä on minusta aina ollut. Minusta yhteiskunnassamme on varsin hyvät tulonsiirrot, joten todellisten käytettävissä olevien tulojen mukainen jakauma on sangen tasainen ja ostamalla joululahjat ennakkoon alemyynnistä pääsee halvalla.

    Minusta lapsella ei tarvitse olla instagram-tiliä, johon pitää päivittää mitään. Suhtaudun skeptisesti alaikäisten someiluihin noin ylipäätään. Toisekseen, eikö ole helppo päivittää mahdolliseen ilmaiseen some-tiliin feikki-lahjakuvat, tai kertoa mitä on saanut, jos haluaa elää valheessa.

    Minusta joulu on perhejuhla, joten miksi pitää röyhistellä omppukoneilla tai lahjavuorilla, eikö tosiaan kannata puhaltaa perheen yhteen hiileen.

    Lapsuuskin menee äkkiä, joten liiasta tavarasta tulee pelkkä riesa. Itse en ainakaan osta itselleni enkä muille tavaraa jota ei tarvita tai haluta, eikä olisi kyllä varaakaan.

    Monelle paras joulu olisi rauhallinen joulu, jossa riidoista huolimatta voidaan viettää yhteistä aikaa. Minusta kaikenlaiset keräykset ovat hienoja, ja kannatan niitä, ruokaa, paketteja ja muuta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että yhteiskunnan pitää huolehtia, että köyhiä ei tulisi.

    Ymmärrän, ettätämä on osin asiatonta ja kaikki tarkoittavat hyvää (jopa minä), minusta ei ole häpeää tunnustaa että ei ole varaa tai ei halua jotain tavaraa, tunnustaminen vapauttaa energiaa vaikkapa johonkin hyödylliseen esim. lukemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos monipuolisesta pohdinnassa, Jokke. Olen samaa mieltä, että yhteiskunnan pitäisi huolehtia siitä, että köyhiä ei tule. Meillä Suomessa ei onneksi absoluuttista köyhyyttä ole, mutta suhteellista valitettavasti on. Tuntuu, että nykypäivänä edes koulutus ei enää takaa sitä, että töitä riittää.

      Rauhallinen joulu olisi tosiaan paras, ja parasta on, jos on aikaa paitsi olla läheisten kanssa, myös uppoutua hyvään kirjaan.

      Poista
  11. Hyvä aihe, hyvä että tällaista järjestetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auttamisen kynnys on tällaisissa keräyksissä melko matala, ja se toivottavasti rohkaisee osallistumaan.

      Poista
  12. Hieno joulukalenteriluukku, erittäin tärkeä aihe. Kiitos tästä Jonna! <3

    VastaaPoista
  13. Hieno luukku! <3

    Meillä on tyttären kanssa tapana ostaa joka joulu ainakin yksi tällainen "lahja tuntemattomalle lapselle". Otan tyttären mukaan ja hän saa miettiä mistä joku toinen hänen ikäisensä tyttö voisi tykätä. Mun mielestä on tärkeää ottaa lapsi tähän mukaan, niin hän oppii pienestä asti sekä sen, etteivät joululahjat ole kaikille itsestäänselvyys ja toisaalta sen, että toisia on myös mahdollista auttaa ja erityisesti jouluun liittyy auttamisen ja lahjojen ANTAMISEN sanoma. Lapsen päiväkodissa kerättiin aikoinaan myös tällaisia lahjoja ja mun mielestä se oli tosi hieno ele päiväkodilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Reeta! <3

      Kun lapseni olivat pienempiä, heille oli tosi tärkeää olla mukana valitsemassa lahjaa tuntemattomalle saajalle. Antamisen iloa todella löytyi, ja asia kiinnostaa edelleenkin.
      Olisipa kivaa, jos päiväkodeissa harrastettaisiin vastaavaa enemmänkin. Hieno ele tosiaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok