Siirry pääsisältöön

Markku Pääskynen: Sielut

"Aivan kuin joku olisi poiminut Maijan tieltä autoonsa. Koulusta oli siis soitettu heti aamusta, sitten Aino ja Kristian olivat soitelleet ystäville, sukulaisille ja tutuille. Ei mitään. Noin kello yhdeksän he soittivat poliisille."
Markku Pääskynen: Sielut
(Tammi 2015)
254 sivua
Markku Pääskysen romaani vie lukijan muutaman vuosikymmenen takaiseen Suomeen, aikaan ennen kännyköitä. Teos on yhdenpäivänromaani, jonka keskiössä on pieni Maija-tyttö, joka on koulumatkallaan kadonnut. Tarina kertoo kauniisti ja koskettavasti siitä, mitä tapahtuu perheessä, jonka lapsi on poissa. Hätä, pelko ja epätietoisuus ovat vahvasti läsnä, kun aika käy painavaksi ja melkein pysähtyy mutta kulkee kuitenkin koko ajan eteenpäin vieden Maijan hetki hetkeltä kauemmaksi vanhemmiltaan.

Painava ja melkein pysähtynyt on Pääskysen tarina, niin kuin on tarinan aikakin. Paljon ei tapahdu, vaikka ulkopuolinen maailma menoaan jatkaakin piittaamatta siitä, että yhden perheen elämä on järkkynyt sijoiltaan uudenlaiseen aikaan.
Ja sitten Maija, aika Maijan jälkeen, aika joka tänään oli pysähtynyt. Maijan nauru rannalla, Maija simpukat ja pyöreät kivet kädessään, lastenhaavi johon Maija oli pyydystänyt erakkoravun ja sinijuovaisen kalan ja hyräillyt
Kerro se merelle ja lintuselle
ettei kevät tule eikä tarvitse...
mutta nyt aika oli kerta kaikkiaan pysähtynyt, pysähtynyt toukokuiseen hetkeen ja tiistaipäivään jolloin Maija katosi.
Naapuruston pojat Taito ja Ilari seuraavat sivusta aikuisten toimia tytön kadottua mutta touhuavat samalla omiaan. He tuovat eloa tarinaan, ettei kaikki kilpisty vain Ainon ja Kristianin pahaan oloon ja pelkoon. Pojat katselevat maailmaa toisella tavalla kuin aikuiset, joiden painajaiset kasvavat liian suuriksi, ymmärrettävästi toki.

Toukokuinen päivä keskittyy pieneen naapurustoon ja sen ihmisiin - omanlaisiinsa, originelleihinkin -  mutta samalla, jonkinlaisena sivujuonteena, järkkyy maailma muuallakin, kun pankkiryöstäjä pakenee Helsingistä Volkswagen Passatilla kohti Maijan kotikaupunkia panttivankeja kyydissään. Ja vaikka toisten maailma vapisee, on hämmästyttävää miten suuret rattaat pyörivät pyörimistään, elämä jatkuu.
Rantatehtaan savu pyrki etelään puiden latvojen tasalla. Linja-auto kaarsi pysäkille, pysähtyi ja jatkoi matkaa. Koira haukkui toista koiraa. Ilma järven yllä ei ollut yhtä utuinen kuin aiemmin, veneet jo näkyivät, silta ja kaupunki, joka sijaitsi Saimaan läntisimmän sisälahden rannalla, lukuisten sisäjärvien ja niistä virtaavien jokien välisellä, ylenevällä, havumetsien ympäröimällä hiekkaharjanteella.
On arkea ja on poikkeamia arjessa. Vasta poikkeama, joka jättää väliin sydämenlyönnin, muistuttaa siitä, miten tavallinen arki on parasta. Sen viestin Pääskynen välittää lukijalleen kauniisti, pysähtyneesti mutta valoisan lyyrisesti.

Pääskysen romaanista muualla: Sinisen linnan kirjasto, Sivutiellä, Villasukka kirjahyllyssä ja Annelin kirjoissa.

Kommentit

  1. En ole tähän tarttunut, kun tuo aihe on niin ahdistava. Tosin tästä ovat muutkin kuin sinä sanoneet, että tämä kaikesta huolimatta on jollakin tapaa valoisa kirja. Silti kauhistuttaa. Olin jo kirjaston varausjonossa melkein saamassa tämän kirjan, mutta poistin varaukseni. Ehkä sitten joskus myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pelkäsin aihetta etukäteen, sillä ajatus lapsen katoamisesta on jo itsessään niin kammottava. Tarina ei kuitenkaan ollut niin ahdistava kuin pelkäsin.

      Poista
  2. Minä tilasin tämän, mutta ei ole vielä kuulunut. Postin nyt jo onneksi ohitettu lakko sotki jonkin verran lukemisiani. Tilasin tämän just tuon rankan aiheen takia, sillä haluaiisn ymmärtää, miten tuosta voi ikinä selvitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat kirjan pian kotiin. Täytyykin yrittää pitää silmällä blogiasi, jos tästä jossain vaiheessa kirjoitat.

      Poista
  3. Tämä pitäisikin lukea. Pääskysellä on taito kirjoittaa hurjista asioista kauniisti, vaikutuksen tekevästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli toinen Pääskysen teos, jonka luin. Kauniisti hän kirjoittaa, monien ajatusten pariin haluaa palata uudelleen.

      Poista
  4. Tämä kirja on lukulaitteella odotelemassa joulun aikaa. Palajan tähän postaukseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpä seurailen blogiasi, josko tästä postaat mietteitäsi.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…