Siirry pääsisältöön

Miina Supinen: Mantelimaa

"Mantelimaa, hän tajusi, oli takaperoismaa. Se mikä oli muualla pahaa, se oli täällä hyvää. Lapset söivät karkkia pääruoaksi ja aikuiset leikkivät työkseen."
Miina Supinen: Mantelimaa
(WSOY 2015)
317 sivua
Kylläpäs sopi mainiosti joulun alla luettavaksi tämä Miina Supisen Mantelimaa. Suloista, perinteistä joulutunnelmaa tarinasta saa tosin löytämättä hakea, mutta joulua on tarjolla yllin kyllin.

Kertomuksen ytimessä on Mantelimaa, "suuri sisähuvipuisto/ostoskeskus/yökerho/kylpylä-kompleksi, jossa vallitsi ikuinen joulu" ja jonka keskellä on Ikuisen Joulun Aukio. Kompleksia pyörittää Jonne J. Halkio, joka haluaa jouluparatiisinsa - tai -helvettinsä, miten kukin asian näkee - uuteen nousuun. Avukseen hän haluaa taitelija Molli Niemisen, entisen poptähden ja nykyisen joulunvihaajan. Mantelimaan toimitusjohtajalla ja Mollilla on yhteinen menneisyys neljännesvuosisadan takaa, eikä Molli ole työtarjouksesta lainkaan innoissaan. Toimeen on kuitenkin pakko tarttua, kun kaksilapsisen perheen toinen elättäjä joutuu onnettomuuden myötä sairaalaan.

Molli Nieminen asettuu osaksi Mantelimaan moninaista joukkiota, jota Jonne J. Halkio johtaa. Salaisuus kuitenkin on, että Halkion takana on eräs, joka on vallankahvassa vielä tiukemmin kiinni. Lisäksi Mantelimaan alla on jotain mystistä ja uhkaavaa, kuin laavaa, joka uhkaa purkautua.

Mantelimaa on kuin joulun Las Vegas. Se on värikäs, yltäkylläinen ja yliampuva. Miina Supinen luo miljööstään niin elävän kuvan, että värikylläisyys mekaanisine tonttuineen on helppo nähdä mielessään, ja tarinaa lukiessa tuntuu välillä, kuin katselisi elokuvaa. Mantelimaan joulussa ei ole mitään pyhää, päinvastoin: tuntuu, että mikään ei ole Jonne J. Haukiolle joulunvietossa pyhää, kaikki on muutettavissa rahaksi, ja jos ei ole, ainakin täytyy yrittää. Kaikki on falskia, suureellista ja tolkutonta.
"Täällä ei ole mikään aitoa", Felix sanoi. "Ei tatuoinnit eikä joulu."
"No olipas helvetin viiltävän tarkka analyysi."
Aitoa on kuitenkin se, miten Mantelimaankin väki tekee työtään ja elää arkea. Molli Niemisen arkeen sattuu kerralla aika paljon: vastuullinen tehtävä suuren esityksen johdossa, yhtäkkinen kahden lapsen yksinhuoltajuus, vakavasti sairastunut mies Make ja hössöttävät sukulaiset. Uusi työ tuo eteen uusia ihmisiä, kuten Kissin ja Felixin, ja lapset Lila ja Rosa joutuvat äidin työn myötä huomaamaan, miten äkkiä erikoisesta ja juhlasta tulee arkea.

Mantelimaa on yltäkylläinen sekoitus joulua, elämän arvaamattomuutta ja ihmissuhteita, realismia ja fantasiaa. Värikkään pintansa alla tarina sisältää monenlaisia teemoja joulun kaupallisuudesta nuorten syrjäytymiseen. Mantelimaa on vaivattomasti etenevä ja viihdyttävä tarina, jota voi joululukemiseksi suositella, jollei karnevaalimeininki pelota. Minä viihdyin romaanin parissa mainiosti!
"Oletko sinä kunnon jouluihminen?"
"Ilman muuta. Joulu on ihmisen parasta aikaa."
Mari ei tarinalle oikein syttynyt, Amma kiittelee soljuvaa tekstiä ja Lilli suosittelee kirjaa vuoden pimeimmän ajan viihdykkeeksi. "Vänkä", määrittelee Kirjankanssa, "Ihana lukukokemus!" kiittelee Kini ja Kaisa Reetta toteaa, että Supinen tekee joulusta vähän enemmän ihmisen kokoisen. Lopetus oli Kirjahillan mielestä keskeneräisen oloinen mutta Morren mielestä onnistunut.

Kommentit

  1. Mantelimaa onkin selvästi jakanut lukijoidensa mielipiteitä. Minä aloittelin, mutta kirja jotenkin jäi. Ehkä ensi vuonna joulun alla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä sopi hienosti luettavaksi juuri tähän aikaan. Ehkä kirja löytää sinunkin kohdallasi hetkensä. :)

      Poista
  2. Minä luin tämän juuri loppuun ja tykkäsin. Kieli ja kuvaukset ovat toimivia, kirjan huumori ja anti-joulumeininki kutkuttavia. Pidin myös siitä, että tarinasta löytyy kaiken hileen, suklaan ja sirkustemppujen alta niitä sinunkin mainitsemiasi yhteiskunnallisesti kantaaottavia teemoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit. Tiivistät hyvin kirjan ydinasioita.

      Poista
  3. Aloittelin tämän juuri tänä iltana. Taitaa vain olla sen verran nopsasti luettu kirja, että pitänee aattoa ajatellen hankkia vielä jokin toinen joulukirja. Vaikuttaa olevan ihan... ok. Tosiaan vähän elokuvamaista kerrontaa kohtauksineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämän parissa mitenkään saa koko joulua kulutettua, aika nopeasti sivut kääntyvät. Elokuvamaista tosiaan on. Toivottavasti pääsen lukemaan ajatuksiasi, jos ja kun luet kirjan loppuun.

      Poista
  4. Minulle tämä oli just hyvä joulunpyhien kirja, koukuttava eikä liian viihteellinen vaikka sen seurassa viihtyikin. Ja mulla meni tämän kanssa enemmän kuin ne 3 joulupäivää 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulun aikaan tämä on todella mainiota luettavaa. Toivottavasti moni löytää Mantelimaan ensi jouluna, jos nyt jäi lukematta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii