Siirry pääsisältöön

Miina Supinen: Mantelimaa

"Mantelimaa, hän tajusi, oli takaperoismaa. Se mikä oli muualla pahaa, se oli täällä hyvää. Lapset söivät karkkia pääruoaksi ja aikuiset leikkivät työkseen."
Miina Supinen: Mantelimaa
(WSOY 2015)
317 sivua
Kylläpäs sopi mainiosti joulun alla luettavaksi tämä Miina Supisen Mantelimaa. Suloista, perinteistä joulutunnelmaa tarinasta saa tosin löytämättä hakea, mutta joulua on tarjolla yllin kyllin.

Kertomuksen ytimessä on Mantelimaa, "suuri sisähuvipuisto/ostoskeskus/yökerho/kylpylä-kompleksi, jossa vallitsi ikuinen joulu" ja jonka keskellä on Ikuisen Joulun Aukio. Kompleksia pyörittää Jonne J. Halkio, joka haluaa jouluparatiisinsa - tai -helvettinsä, miten kukin asian näkee - uuteen nousuun. Avukseen hän haluaa taitelija Molli Niemisen, entisen poptähden ja nykyisen joulunvihaajan. Mantelimaan toimitusjohtajalla ja Mollilla on yhteinen menneisyys neljännesvuosisadan takaa, eikä Molli ole työtarjouksesta lainkaan innoissaan. Toimeen on kuitenkin pakko tarttua, kun kaksilapsisen perheen toinen elättäjä joutuu onnettomuuden myötä sairaalaan.

Molli Nieminen asettuu osaksi Mantelimaan moninaista joukkiota, jota Jonne J. Halkio johtaa. Salaisuus kuitenkin on, että Halkion takana on eräs, joka on vallankahvassa vielä tiukemmin kiinni. Lisäksi Mantelimaan alla on jotain mystistä ja uhkaavaa, kuin laavaa, joka uhkaa purkautua.

Mantelimaa on kuin joulun Las Vegas. Se on värikäs, yltäkylläinen ja yliampuva. Miina Supinen luo miljööstään niin elävän kuvan, että värikylläisyys mekaanisine tonttuineen on helppo nähdä mielessään, ja tarinaa lukiessa tuntuu välillä, kuin katselisi elokuvaa. Mantelimaan joulussa ei ole mitään pyhää, päinvastoin: tuntuu, että mikään ei ole Jonne J. Haukiolle joulunvietossa pyhää, kaikki on muutettavissa rahaksi, ja jos ei ole, ainakin täytyy yrittää. Kaikki on falskia, suureellista ja tolkutonta.
"Täällä ei ole mikään aitoa", Felix sanoi. "Ei tatuoinnit eikä joulu."
"No olipas helvetin viiltävän tarkka analyysi."
Aitoa on kuitenkin se, miten Mantelimaankin väki tekee työtään ja elää arkea. Molli Niemisen arkeen sattuu kerralla aika paljon: vastuullinen tehtävä suuren esityksen johdossa, yhtäkkinen kahden lapsen yksinhuoltajuus, vakavasti sairastunut mies Make ja hössöttävät sukulaiset. Uusi työ tuo eteen uusia ihmisiä, kuten Kissin ja Felixin, ja lapset Lila ja Rosa joutuvat äidin työn myötä huomaamaan, miten äkkiä erikoisesta ja juhlasta tulee arkea.

Mantelimaa on yltäkylläinen sekoitus joulua, elämän arvaamattomuutta ja ihmissuhteita, realismia ja fantasiaa. Värikkään pintansa alla tarina sisältää monenlaisia teemoja joulun kaupallisuudesta nuorten syrjäytymiseen. Mantelimaa on vaivattomasti etenevä ja viihdyttävä tarina, jota voi joululukemiseksi suositella, jollei karnevaalimeininki pelota. Minä viihdyin romaanin parissa mainiosti!
"Oletko sinä kunnon jouluihminen?"
"Ilman muuta. Joulu on ihmisen parasta aikaa."
Mari ei tarinalle oikein syttynyt, Amma kiittelee soljuvaa tekstiä ja Lilli suosittelee kirjaa vuoden pimeimmän ajan viihdykkeeksi. "Vänkä", määrittelee Kirjankanssa, "Ihana lukukokemus!" kiittelee Kini ja Kaisa Reetta toteaa, että Supinen tekee joulusta vähän enemmän ihmisen kokoisen. Lopetus oli Kirjahillan mielestä keskeneräisen oloinen mutta Morren mielestä onnistunut.

Kommentit

  1. Mantelimaa onkin selvästi jakanut lukijoidensa mielipiteitä. Minä aloittelin, mutta kirja jotenkin jäi. Ehkä ensi vuonna joulun alla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä sopi hienosti luettavaksi juuri tähän aikaan. Ehkä kirja löytää sinunkin kohdallasi hetkensä. :)

      Poista
  2. Minä luin tämän juuri loppuun ja tykkäsin. Kieli ja kuvaukset ovat toimivia, kirjan huumori ja anti-joulumeininki kutkuttavia. Pidin myös siitä, että tarinasta löytyy kaiken hileen, suklaan ja sirkustemppujen alta niitä sinunkin mainitsemiasi yhteiskunnallisesti kantaaottavia teemoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit. Tiivistät hyvin kirjan ydinasioita.

      Poista
  3. Aloittelin tämän juuri tänä iltana. Taitaa vain olla sen verran nopsasti luettu kirja, että pitänee aattoa ajatellen hankkia vielä jokin toinen joulukirja. Vaikuttaa olevan ihan... ok. Tosiaan vähän elokuvamaista kerrontaa kohtauksineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämän parissa mitenkään saa koko joulua kulutettua, aika nopeasti sivut kääntyvät. Elokuvamaista tosiaan on. Toivottavasti pääsen lukemaan ajatuksiasi, jos ja kun luet kirjan loppuun.

      Poista
  4. Minulle tämä oli just hyvä joulunpyhien kirja, koukuttava eikä liian viihteellinen vaikka sen seurassa viihtyikin. Ja mulla meni tämän kanssa enemmän kuin ne 3 joulupäivää 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulun aikaan tämä on todella mainiota luettavaa. Toivottavasti moni löytää Mantelimaan ensi jouluna, jos nyt jäi lukematta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…