Siirry pääsisältöön

Hugh Howey: Kohtalo

"Miles nauroi, ja hänen äänensä kaikui rappukäytävässä, mutta Juliettelle tuli murheellinen olo. Ei vain siksi, että kaikki hänen tuntemansa ihmiset kuolisivat ennen kaukaista päivämäärää, vaan myös siksi, että tämän tiedon takia oli helpompi sulattaa kauhea ja iljettävä totuus: heidän päivänsä olivat luetut. Ajatus jonkin pelastamisesta oli mieletön, etenkin elämän pelastamisesta."
Hugh Howey: Kohtalo
(Like 2015)
Alkuteos Dust 2013
Suomentanut Einari Aaltonen
392 sivua
Kohtalo on Hugh Howeyn Siilo-trilogian varsin komea päätös. Teoksessa palataan sarjan avausosan tunnelmiin: toinen osa Siirros tarjosi tervetulleen hengähdystauon Siilon ja Kohtalon vahvan ristiaallokon välissä. Kohtalo nivoo edelliset osat luontevasti yhteen, ja parhaiten trilogia mielestäni toimii, jos kaikki osat lukee melko lyhyen ajan sisällä. Nyt minua vaivasi ajoittain se, että en kyennyt muistamaan kaikkia henkilöitä edellisistä osista.

Kohtalon päähenkilö on Siilon tapaan Juliette, joka on nyttemmin oman siilonsa pormestari. Aiempien seikkailujensa myötä hän on saanut maailmasta selville jotain merkittävää, mutta kun hän yrittää välittää tietonsa väelleen, hän törmää ennakkoluuloihin ja epäuskoon. Eikä se ole mikään ihme: vuosien propagandan tulosta on vaikea muuttaa sanoilla hetkessä.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat myös kahteen muuhun siiloon, eivätkä kaikki selviä vaurioitta, kun eri suuntiin vetävät voimat taistelevat. Tieto, usko ja luottamus nousevat suureen merkitykseen, kun tunnetun maailman perustukset tutisevat.

Howey rakentaa taitavasti teoksensa juonta, mutta en voinut lukiessani välttyä pohtimasta, olisiko vähemmän ollut lopulta enemmän. Hieman pitkitetyn oloiseksi seikkailu paikoin äityi, enkä ollut kaikkien käänteiden tarpeellisuudesta aivan vakuuttunut.

Hugh Howey luo teoksessaan kuvan maailmasta, joka on murheellinen. Kuva ihmisestä ei ole järin mairitteleva: vaikka ihmiskunta on kokenut käsittämättömän mullistuksen, eivät vallanhimo, kostonhalu ja kontrollintarve ole hävinneet mihinkään. Kammottavissa olosuhteissa moni on valmis lähes mihin tahansa selviytyäkseen hengissä.

Silti Kohtalossa on kauniisti myös toivoa ja valoa. Niitä molempia tarvitaan.

Dystopiatrilogian päätösosasta muualla:

Kommentit

  1. Siilon olen lukenut,ja olin autuaan tietämätön, että siitä sikisi trilogia. Valoa ja toivoa: hyvä!

    Käväise blogissani. Saat Älyttömät joululahjat -haasteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valoa ja toivoa tänä(kin) aikana tarvitaan.

      Kiitos haasteesta, tulen piakkoin vierailulle blogiisi!

      Poista
  2. Hyvin samoin ajatuksin luin tätä kirjaa. On karmiva ajatus, että ihmiskunta voitaisiin nollata ja aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä- ja muuttuisiko siltikään mikään, onko itsekkyys ja vallanhalu niin syvällä meissä. Jotenkin olisin kaivannut vielä syvällisyyttä kirjaan enemmän, vaikka toisaalta olin mielissäni, että tässä osassa tapahtui enemmän kuin trilogian keskiosassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika ahdistavia ajatuksia trilogia herättää, eikä usko ihmiseen ole kovin korkealla. Minäkin pidin kuitenkin siitä, että tämä päätösosa oli vahvempi kuin keskiosa, joka oli aika suvantomainen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä