Siirry pääsisältöön

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

"Joinain tulvaöinä katselen kukkulalta alas kaupunkiin. Seuraan vesiä, jotka kohoavat korkeina ja kesyttöminä, paisuvat pihojen poikki, työntävät tieltään tuoleja ja pöytiä, joita ihmiset ovat turhaan latoneet hauraiksi, pettäviksi silloiksi. Meri ei kuitenkaan koskaan yllä Seittien Taloon asti. Kutojat kääntävät kylkeä kellojen soidessa, eivätkä suo asialle monta ajatusta.
Emmi Itäranta:
Kudottujen kujien kaupunki
(Teos 2015)
335 sivua
Kudottujen kujien kaupunki on Emmi Itärannan toinen romaani. Teemestarin kirja (2012) oli niin vahva avaus kirjailijan uralle, että odotukset toista romaania kohtaan ovat olleet korkealla. Hienosti Itäranta odotukset lunastaa: käsillä on vivahteikas fantasiatarina, joka pitää otteessaan.

Romaanin päähenkilö on Eliana, nuori kutojanainen, joka asuu Seittien Talossa. Hän kuuluu toistuvien tulvien uhkaaman saariyhteisön parempiosaisiin ja pitää itseään varsin onnekkaana, vaikka lukijan mielessä väkisin käy, onko Seittien Talossa asumisessa kysymys vapaudesta laisinkaan. Elianan tasainen, kudonnan täyttämä elämä muuttuu, kun talon pihasta löytyy pahoinpidelty nainen, joka ei kykene puhumaan. Naisen käteen on kuitenkin tatuoitu Elianan harvinainen nimi, ja siten kytkös heidän välilleen on syntynyt jo ennen heidän tapaamistaan. Valerian kohtalo ei jätä Elianaa rauhaan, vaan hänen on lähdettävä tutkimusmatkalle, joka on vaarallinen.

Elianan kotisaari on Neuvoston vallassa, eikä Neuvosto epäile valtaansa käyttää. Hallitsijat vainoavat Unennäkijöitä, sillä uneksiminen on kielletty. Yöllä unta nähneet viedään Tahrattujen Taloon, joka on käytännössä vankila ja pakkotyölaitos. Eikä siinä kaikki: tuomitut merkitään loppuiäkseen niin, että heidän tarinansa on kaikkien nähtävillä. Niinpä kirjaan muotoutuu tarinaa vallankäytöstä, julmuudesta, tiukasta kontrollista ja suoranaisesta propagandasta ja diktatuurista. Vastapainona löytyy ystävyttä, rakkautta, oikeudenmukaisuudentajua ja mielikuvituksen voimaa.

Kudottujen kujien kaupunki on kaunis kirja. Emmi Itäranta kirjoittaa hengästyttävän kauniisti mutta välttää hienosti liiallisen koukeroisuuden tulvan, joka voisi tukahduttaa lukijan alleen. Kauniisti jäi mieleen ajatus, että pimeydessäkin täytyy aika ajoin kulkea, jotta pääsee kohti valoa.

Katjan tavoin kiitän romaanin kaunista loppua, joka piti lukea yhä uudelleen. Saralle romaani oli vahvasti musiikillinen lukukokemus ja teos lukeutuu Kirsin kirjavuoden huippuihin, mutta Tuija ei täysin lumoutunut. "Olen totaalisen myyty", sanoo Katri ja Krista määrittelee teoksen viiden tähden paketiksi. Heidi ei pettynyt mutta bleuen lukukokemus jäi ohueksi. "Mestariteos", toteaa Suketus.

Kommentit

  1. Olis varmaan korkea aika minunkin tutustua Itärannan kirjoihin. Terveisin Nolo noviisi

    VastaaPoista
  2. Tämä kirja odottelee täällä vielä lukijaansa. Odotukset ovat suht korkealla, tätä pn kehuttu niin paljon! Pidin Itärannan esikoisesta, joskaan en rakastunut siihen täysillä. Ehkä siksi tämäkin kirja on jäänyt n.s. odottelemaan sopivaa hetkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin tästä esikoista enemmän, vaikka ei Teemestarin kirjakaan huono lukukokemus ollut.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat