Siirry pääsisältöön

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

"Joinain tulvaöinä katselen kukkulalta alas kaupunkiin. Seuraan vesiä, jotka kohoavat korkeina ja kesyttöminä, paisuvat pihojen poikki, työntävät tieltään tuoleja ja pöytiä, joita ihmiset ovat turhaan latoneet hauraiksi, pettäviksi silloiksi. Meri ei kuitenkaan koskaan yllä Seittien Taloon asti. Kutojat kääntävät kylkeä kellojen soidessa, eivätkä suo asialle monta ajatusta.
Emmi Itäranta:
Kudottujen kujien kaupunki
(Teos 2015)
335 sivua
Kudottujen kujien kaupunki on Emmi Itärannan toinen romaani. Teemestarin kirja (2012) oli niin vahva avaus kirjailijan uralle, että odotukset toista romaania kohtaan ovat olleet korkealla. Hienosti Itäranta odotukset lunastaa: käsillä on vivahteikas fantasiatarina, joka pitää otteessaan.

Romaanin päähenkilö on Eliana, nuori kutojanainen, joka asuu Seittien Talossa. Hän kuuluu toistuvien tulvien uhkaaman saariyhteisön parempiosaisiin ja pitää itseään varsin onnekkaana, vaikka lukijan mielessä väkisin käy, onko Seittien Talossa asumisessa kysymys vapaudesta laisinkaan. Elianan tasainen, kudonnan täyttämä elämä muuttuu, kun talon pihasta löytyy pahoinpidelty nainen, joka ei kykene puhumaan. Naisen käteen on kuitenkin tatuoitu Elianan harvinainen nimi, ja siten kytkös heidän välilleen on syntynyt jo ennen heidän tapaamistaan. Valerian kohtalo ei jätä Elianaa rauhaan, vaan hänen on lähdettävä tutkimusmatkalle, joka on vaarallinen.

Elianan kotisaari on Neuvoston vallassa, eikä Neuvosto epäile valtaansa käyttää. Hallitsijat vainoavat Unennäkijöitä, sillä uneksiminen on kielletty. Yöllä unta nähneet viedään Tahrattujen Taloon, joka on käytännössä vankila ja pakkotyölaitos. Eikä siinä kaikki: tuomitut merkitään loppuiäkseen niin, että heidän tarinansa on kaikkien nähtävillä. Niinpä kirjaan muotoutuu tarinaa vallankäytöstä, julmuudesta, tiukasta kontrollista ja suoranaisesta propagandasta ja diktatuurista. Vastapainona löytyy ystävyttä, rakkautta, oikeudenmukaisuudentajua ja mielikuvituksen voimaa.

Kudottujen kujien kaupunki on kaunis kirja. Emmi Itäranta kirjoittaa hengästyttävän kauniisti mutta välttää hienosti liiallisen koukeroisuuden tulvan, joka voisi tukahduttaa lukijan alleen. Kauniisti jäi mieleen ajatus, että pimeydessäkin täytyy aika ajoin kulkea, jotta pääsee kohti valoa.

Katjan tavoin kiitän romaanin kaunista loppua, joka piti lukea yhä uudelleen. Saralle romaani oli vahvasti musiikillinen lukukokemus ja teos lukeutuu Kirsin kirjavuoden huippuihin, mutta Tuija ei täysin lumoutunut. "Olen totaalisen myyty", sanoo Katri ja Krista määrittelee teoksen viiden tähden paketiksi. Heidi ei pettynyt mutta bleuen lukukokemus jäi ohueksi. "Mestariteos", toteaa Suketus.

Kommentit

  1. Olis varmaan korkea aika minunkin tutustua Itärannan kirjoihin. Terveisin Nolo noviisi

    VastaaPoista
  2. Tämä kirja odottelee täällä vielä lukijaansa. Odotukset ovat suht korkealla, tätä pn kehuttu niin paljon! Pidin Itärannan esikoisesta, joskaan en rakastunut siihen täysillä. Ehkä siksi tämäkin kirja on jäänyt n.s. odottelemaan sopivaa hetkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin tästä esikoista enemmän, vaikka ei Teemestarin kirjakaan huono lukukokemus ollut.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii