Siirry pääsisältöön

Hugh Howey: Kohtalo

"Miles nauroi, ja hänen äänensä kaikui rappukäytävässä, mutta Juliettelle tuli murheellinen olo. Ei vain siksi, että kaikki hänen tuntemansa ihmiset kuolisivat ennen kaukaista päivämäärää, vaan myös siksi, että tämän tiedon takia oli helpompi sulattaa kauhea ja iljettävä totuus: heidän päivänsä olivat luetut. Ajatus jonkin pelastamisesta oli mieletön, etenkin elämän pelastamisesta."
Hugh Howey: Kohtalo
(Like 2015)
Alkuteos Dust 2013
Suomentanut Einari Aaltonen
392 sivua
Kohtalo on Hugh Howeyn Siilo-trilogian varsin komea päätös. Teoksessa palataan sarjan avausosan tunnelmiin: toinen osa Siirros tarjosi tervetulleen hengähdystauon Siilon ja Kohtalon vahvan ristiaallokon välissä. Kohtalo nivoo edelliset osat luontevasti yhteen, ja parhaiten trilogia mielestäni toimii, jos kaikki osat lukee melko lyhyen ajan sisällä. Nyt minua vaivasi ajoittain se, että en kyennyt muistamaan kaikkia henkilöitä edellisistä osista.

Kohtalon päähenkilö on Siilon tapaan Juliette, joka on nyttemmin oman siilonsa pormestari. Aiempien seikkailujensa myötä hän on saanut maailmasta selville jotain merkittävää, mutta kun hän yrittää välittää tietonsa väelleen, hän törmää ennakkoluuloihin ja epäuskoon. Eikä se ole mikään ihme: vuosien propagandan tulosta on vaikea muuttaa sanoilla hetkessä.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat myös kahteen muuhun siiloon, eivätkä kaikki selviä vaurioitta, kun eri suuntiin vetävät voimat taistelevat. Tieto, usko ja luottamus nousevat suureen merkitykseen, kun tunnetun maailman perustukset tutisevat.

Howey rakentaa taitavasti teoksensa juonta, mutta en voinut lukiessani välttyä pohtimasta, olisiko vähemmän ollut lopulta enemmän. Hieman pitkitetyn oloiseksi seikkailu paikoin äityi, enkä ollut kaikkien käänteiden tarpeellisuudesta aivan vakuuttunut.

Hugh Howey luo teoksessaan kuvan maailmasta, joka on murheellinen. Kuva ihmisestä ei ole järin mairitteleva: vaikka ihmiskunta on kokenut käsittämättömän mullistuksen, eivät vallanhimo, kostonhalu ja kontrollintarve ole hävinneet mihinkään. Kammottavissa olosuhteissa moni on valmis lähes mihin tahansa selviytyäkseen hengissä.

Silti Kohtalossa on kauniisti myös toivoa ja valoa. Niitä molempia tarvitaan.

Dystopiatrilogian päätösosasta muualla:

Kommentit

  1. Siilon olen lukenut,ja olin autuaan tietämätön, että siitä sikisi trilogia. Valoa ja toivoa: hyvä!

    Käväise blogissani. Saat Älyttömät joululahjat -haasteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valoa ja toivoa tänä(kin) aikana tarvitaan.

      Kiitos haasteesta, tulen piakkoin vierailulle blogiisi!

      Poista
  2. Hyvin samoin ajatuksin luin tätä kirjaa. On karmiva ajatus, että ihmiskunta voitaisiin nollata ja aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä- ja muuttuisiko siltikään mikään, onko itsekkyys ja vallanhalu niin syvällä meissä. Jotenkin olisin kaivannut vielä syvällisyyttä kirjaan enemmän, vaikka toisaalta olin mielissäni, että tässä osassa tapahtui enemmän kuin trilogian keskiosassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika ahdistavia ajatuksia trilogia herättää, eikä usko ihmiseen ole kovin korkealla. Minäkin pidin kuitenkin siitä, että tämä päätösosa oli vahvempi kuin keskiosa, joka oli aika suvantomainen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok