Siirry pääsisältöön

Tua Harno: Oranssi maa

"Oranssi maa oli jähmettynyt meri, taivas sirisi sinisyyttään sitä vasten. Hiekka oli kohonnut teräviksi vaalloiksi, kuin telttojen kaupunki, tuuli hiersi niiden laakeita seinämiä. Kauempana kasvoi matalia, kuivia pensaita kuin orjantappurakruunuja."
Tua Harno: Oranssi maa
(Otava 2015)
336 sivua
Tua Harnon esikoisromaani Ne jotka jäävät vakuutti minut niin, että kirjailijan toinen teos Oranssi maa singahti ilman muuta lukulistalleni, kun sen Otavan katalogista huomasin. Kiitos kustantajalle, joka pyynnöstäni lähetti kirjan luettavakseni.

Romaani sijoittuu kaukaiseen Australiaan. Sinne päähenkilö Sanna matkustaa tekemään graduaan tilanteessa, jossa moni asia on muuttunut tai muuttumassa. Pitkä parisuhde on juuri päättynyt, mutta muistoksi siitä on jäämässä jotain elämänmittaista, sillä Sanna on raskaana.

Australiassa Sanna asettuu Kalgoorlien pölyiseen kaivoskaupunkiin, joka ei piirry lukijan silmiin järin houkuttelevana paikkana. Siellä nainen kuitenkin tapaa suomalaisen Martin, jonka luokse lupaa palata aavikkovaelluksensa jälkeen. Vaellus on tarkoitus tehdä mystisen Raldan kanssa, ja sen aikana Sanna toivoo löytävänsä itsensä ja pääsevänsä kiinni johonkin. Tapahtumat saavat kuitenkin käänteen, johon Sanna ei ole osannut varautua.

Oranssi maa on taitavasti kirjoitettu romaani. Miljöönä kaivoskaupunki on rosoinen ja kiinnostava, ja sinne asettuu moni omaa paikkaansa etsivä tai paikkansa pian kadottava. Surullisia kohtaloita riittää. Harnon romaani onkin tarina eri tavoin rikkinäisistä ihmisistä, joista osa tiedostaa rikkonaisuutensa toisia paremmin. Kiinnostavia hahmoja on useita, ja moni heistä jää mieleen. Erikoinen Ralda tuntuu tietävän, mitä muut tarvitsevat, ja sillä oikeutuksella hän tekee päätöksiä toisten puolesta raivostuttavalla itsepintaisuudella. Sanna puolestaan vaikuttaa tuhoisan sinisilmäiseltä halutessaan luottaa silloinkin, kun vaaran merkit ovat selvät. Martti taas, voi Martti, joka sohlaa siellä ja täällä ja kantaa samalla huolta teini-ikäisestä tyttärestään kaukana Suomessa. Ja sitten vielä Jake, Eva ja moni muu: henkilöhahmot herättävät totisesti tunteita kaikessa epätäydellisyydessään.

Tua Harno kirjoittaa kauniisti. Hänen tekstissään on jotain niin viehättävää, että sen äärelle pysähtyy mielellään varsinkin, kun romaani ei koostu vain kauniista tekstistä vaan myös painavasta, tarkkanäköisestä sisällöstä. Jännitettä kirjailija luo tarinaan hienosti niin, että ajoittain jo ahdistaakin. Kaiken kaikkiaan Oranssi maa on surullinen ja koskettava tarina polttavan auringon alta.
Sitäkö se tarkoittaa, antaa toiselle tähdet taivaalta. Jos opetti toiselle tähtien kuviot ja nimet niin, että voisi tunnistaa ne aina, Sanna mietti samalla kun yritti koostaa mukana olevista vaatteistaan yhdistelmän, joka ei olisi niin ankaran näköinen.
Myös Katja, Tiina, MaiKrista ja Maisku ovat kirjasta kirjoittaneet.

Kommentit

  1. Minä en ollut ihan yhtä innostunut tästä toisesta kirjasta kuin ensimmäisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, tämä on kovin erilainen verrattuna Harnon esikoiseen.

      Poista
  2. Tämä on hyvin kirjoitettu romaani, mutta kuten Mai tuossa edellä, en minäkään innostunut tästä niin paljon. Harnon esikoisessa on taikaa - Oranssi maa taas... No, hyvä romaani, mutta se siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harnon esikoisessa on tosiaan taikaa, ja sen vuoksi kai vähän pelkäsin, että en tästä uutukaisesta pidä. Pidin kuitenkin.

      Poista
  3. En ole kumpaakaan Harnoa lukenut, mutta tämä toinen kirja vain kiinnostaa enemmän. Toivottavasti ehtisin pian lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa kiva kuulla ajatuksiasi tästä, jos ennätät kirjan lukemaan.

      Poista
  4. Samoilla linjoilla Main ja Katjan kanssa...Joskus vahva esikoisteos voi olla kirjailijalle rasitekin, en tiedä. Nyt kuitenkin tietysti tulee verrattua tätä Tuan esikoiseen, josta pidin tosi paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tua Harnon esikoinen on tosiaan upea - varsinkin esikoisteokseksi. Minä silti pidin myös tästä, onneksi.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok