Siirry pääsisältöön

Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta

"Vihaan elämäntapaoppaita. Inhoan sitä, että eri elämäntavoissa tuntuu olevan yksi yhteinen nimittäjä: muutos. Että ihmisen tulee pyrkiä aina elämäntavan muutokseen. Saattaa olla, että ilmaisen itseäni hyvinkin ristiriitaisesti, mutta elämä on yhtä ristiriitaa. Eikä siihen saa muutosta!"
Kaisa Haatanen:
Meikkipussin pohjalta
(Johnny Kniga 2015)
171 sivua
Kaisa Haatasen esikoisteos Meikkipussin pohjalta ei varsinaisesti ole romaani vaan ennemminkin kokoelma välähdyksiä, havaintoja elämästä ja sen kulusta. Löyhänä kehystarinana minäkertoja Tytti Karakosken irtautuminen arjen kiireestä ja pysähtyminen oman elämän äärelle. Tytti Karakoski listaa elämänsä merkityksellisiä asioita aakkosjärjestyksessä, ja tuosta listauksesta muodostuu kirja Meikkipussin pohjalta.

Teosta mainostetaan takakannessa määritelmällä Salaviisas viihderomaani aikuisille naisille. Tuo määritelmä minua hieman pelotti etukäteen, ja aika pian lukiessani totesinkin, että en taida olla oikeanlainen lukija tälle teokselle. Sujuvasti Haatanen kirjoittaa, näppärästi hän tuo esille nykyhetken ilmiöitä ja ovelasti saa lukijan ajoittain naurahtelemaan, vaikka ikäviäkin sattumuksia matkan varrelle osuu. Silti en täysin vakuuttunut vaan kirja jätti minut kylmäksi. Teoksessa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, joten ehkäpä onkin vain niin, että minun täytyy kasvaa muutama vuosi ja kokeilla sitten uudelleen, saanko kirjasta enemmän irti.

Moni muu on kuitenkin Haatasen esikoiseen tykästynyt. Susa viihtyi kirjan parissa. "Ihana kirja", sanoo Krista. "Oivaltava", määrittelee Taika. "Mainiota luettavaa", kiittelee Salla ja Tuija puolestaan pitää teosta vaivattomana ja viihdyttävänä.

Kommentit

  1. Olen kanssasi samoilla linjoilla. Kirja on ollut minulla kesken Helsingin Kirjamessuista asti. Jotenkin toivoisin kirjan kehyskertomukselta enemmän, eikö Tytin elämäänsä tarkasteleva monologi riitä pitämään minua otteessan. Kieli on hyvää, huomiot ovat hyviä, mutta silti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnistut sanallistamaan sen, mitä minäkin jäin kaipaamaan. Vahvempi kehyskertomus ehkä pitäisi homman paremmin koossa, nyt kokonaisuus jäi aika katkonaisen oloiseksi.

      Poista
  2. Hei Jonna, ojennan sinulle pienen tunnustuksen ja haasteen, löydät sen täältä: http://kaisareetta-t.blogspot.fi/2015/11/haastevastauksia-ja-kysymyksia.html

    <3

    VastaaPoista
  3. Tämä odottelee minullakin. Tosi kivaa, että jotain hauskaa on luvassa!

    VastaaPoista
  4. Minä luin ja ihastuin, mutta luulen, että sinä pitäisit enemmän Pariisittaresta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…