Siirry pääsisältöön

Katja Petrovskaja: Ehkä Esther

"Jollei perestroikaa, jollei ensimmäistä Puolan-matkaani, jollei sitä äänilevyä olisi ollut, ei babuškani varhaislapsuuden salvattu ikkuna olisi koskaan auennut meille enkä minä olisi koskaan voinut ymmärtää, että hän on kotoisin siitä Varsovasta jota ei enää ole, että me olemme sieltä kotoisin, halusin minä sitä tai en, tuosta kadotetusta maailmasta, jota hän muisteli jo meistä etääntyen, erkaantuen, viimeisellä rajalla, reunalla."
Katja Petrovskaja: Ehkä Esther
(Tammi 2015)
Saksankielinen alkuteos Vielleicht Esther 2014
Suomentanut Ilona Nykyri
Keltainen kirjasto 463.
277 sivua
Katja Petrovskajan esikoisteos Ehkä Esther vie lukijan matkalle menneisyyteen, sodan repimään Eurooppaan ja kirjailijan sukulaisten jalanjäljille. Kun Katja Petrovskaja lähtee selvittämään sukulaistensa tarinaa, on jo valmiiksi selvää, että tie ei ole helppo. Mutta sille tielle on lähdettävä.

Ehkä Esther sisältää kertomuksia ihmisistä ja kohtaloista, joita kirjailija on selvittänyt. Teos on kuin laajennettu reportaasi siitä, mitä on nähty, kuultu ja koettu. Se välittää kylmiä lukuja ja faktoja tapahtuneesta:
Kiova oli yksi monista paikoista, missä sellaista tapahtui, Babi Jarin sanotaan olleen koko holokaustin suurin kahdessa päivässä toteutettu joukkomurha. Siellä tapettiin kahden päivän aikana 33 771 ihmistä. Kummallisen tarkka luku.
Teos välittää kuvia ja tunnelmia lapsuudessa kuulluista kertomuksista, jotka suodattuvat uudenlaiseen valoon aikuisuudessa, kun perspektiivi on toinen ja tietoa tarjolla enemmän. Se vie lukijan kirjailijan mukana kävelemään Babi Jariin ja katselemaan kirjailijan silmin suunnatonta kärsimystä, joka kohtasi käsittämättömän suurta ihmisjoukkoa sota-aikana. Kauniisti teos auttaa ymmärtämään sen, ettei ole "joitakin muita" vaan lopulta vain "meitä".
Jokin tuo minut tänne, sillä uskon, että kukaan ei ole ulkopuolinen silloin kun on kysymys uhreista. Jokaisella ihmisellä on täällä joku.
Petrovskajan suku ei kuitenkaan ole vain surullisen ajan uhristo vaan perheessä on monenlaisia hahmoja, jotka jäävät mieleen tavalla tai toisella. "Ehkä Esther" menee, kun käsky käy, ja hänen menoaan kirjailija kuvaa mieleenpainuvan komeasti. Katoavan jiddišin kielen rinnalle asettuu kuin vaakaa tasapainottamaan suku, jonka jäsenistä moni sattuu opettamaan kuuromykille kieltä, tapaa puhua. Antiikin kauneus taas asettuu vainon tasapainottajaksi monessa kohtaa - ehkä muistuttamaan siitä, miten me kaikki olemme osa historian jatkumoa ja miten historia on osa meitä.

Ehkä Esther on julma ja melankolinen mutta jollain tapaa lohdullinen kertomuskokoelma menetetyistä ja pelastuneista ihmiskohtaloista. Katja Petrovskaja kirjoittaa kauniisti kauheuksista sortumatta vähääkään sentimentaalisuuteen. Hänen esikoisteoksensa on vahva kuvaus eräästä suvusta ja kokonaisista sukupolvista.

Kirjasta muualla: Hiirenkorvia ja muita merkintöjä, Mari A:n kirjablogiKirjoja ja muita kauniita, Ullan luetut kirjat ja Lukutoukan kulttuuriblogi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...

Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä

Alkuvuosina yritin säilyttää sen vahvan tunteen, joka oli liittänyt minut Nicolasiin ja Teresaan. He olivat minulle nyt vielä välttämättömämpiä kuin silloin, koska he määrittivät, millainen halusin olla, syyn, miksi olin lähtenyt, ja ainoan syyn, miksi voisin palata. On piikkejä, jotka tekevät kipeää vasta silloin, kun niitä yrittää vetää ulos lihasta. Minun tapauksessani piikillä oli nuo kaksi nimeä. Gianni Solla: Ystävyyden oppimäärä Otava 2024 alkuteos Il ladro di quaderni  2023 suomentanut Helinä Kangas 248 sivua Ystävyyden oppimäärä on kertomus siitä, miten oppimattomasta sikopaimenesta tulee maineikas koomikko, jonka monologit viihdyttävät ihmisiä. Kaikki alkaa vuodesta 1942, kun pieneen Tora e Piccillin kylään Italiaan saapuu Mussolinin käskystä joukko juutalaisia peltotöihin. Heidän joukossaan on Nicolas, kaunis nuorukainen, jonka pahoinpitelyn osallistuu ontuva sikatilan poika Davide, romaanin minäkertoja.  Vaikka nuorukaisten välit eivät ole alkuun kovin lupaavat, he...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...