"Jollei perestroikaa, jollei ensimmäistä Puolan-matkaani, jollei sitä äänilevyä olisi ollut, ei babuškani varhaislapsuuden salvattu ikkuna olisi koskaan auennut meille enkä minä olisi koskaan voinut ymmärtää, että hän on kotoisin siitä Varsovasta jota ei enää ole, että me olemme sieltä kotoisin, halusin minä sitä tai en, tuosta kadotetusta maailmasta, jota hän muisteli jo meistä etääntyen, erkaantuen, viimeisellä rajalla, reunalla."
Katja Petrovskajan esikoisteos Ehkä Esther vie lukijan matkalle menneisyyteen, sodan repimään Eurooppaan ja kirjailijan sukulaisten jalanjäljille. Kun Katja Petrovskaja lähtee selvittämään sukulaistensa tarinaa, on jo valmiiksi selvää, että tie ei ole helppo. Mutta sille tielle on lähdettävä.
Ehkä Esther sisältää kertomuksia ihmisistä ja kohtaloista, joita kirjailija on selvittänyt. Teos on kuin laajennettu reportaasi siitä, mitä on nähty, kuultu ja koettu. Se välittää kylmiä lukuja ja faktoja tapahtuneesta:
Ehkä Esther on julma ja melankolinen mutta jollain tapaa lohdullinen kertomuskokoelma menetetyistä ja pelastuneista ihmiskohtaloista. Katja Petrovskaja kirjoittaa kauniisti kauheuksista sortumatta vähääkään sentimentaalisuuteen. Hänen esikoisteoksensa on vahva kuvaus eräästä suvusta ja kokonaisista sukupolvista.
Kirjasta muualla: Hiirenkorvia ja muita merkintöjä, Mari A:n kirjablogi, Kirjoja ja muita kauniita, Ullan luetut kirjat ja Lukutoukan kulttuuriblogi.
 |
| Katja Petrovskaja: Ehkä Esther (Tammi 2015) Saksankielinen alkuteos Vielleicht Esther 2014 Suomentanut Ilona Nykyri Keltainen kirjasto 463. 277 sivua |
Ehkä Esther sisältää kertomuksia ihmisistä ja kohtaloista, joita kirjailija on selvittänyt. Teos on kuin laajennettu reportaasi siitä, mitä on nähty, kuultu ja koettu. Se välittää kylmiä lukuja ja faktoja tapahtuneesta:
Kiova oli yksi monista paikoista, missä sellaista tapahtui, Babi Jarin sanotaan olleen koko holokaustin suurin kahdessa päivässä toteutettu joukkomurha. Siellä tapettiin kahden päivän aikana 33 771 ihmistä. Kummallisen tarkka luku.Teos välittää kuvia ja tunnelmia lapsuudessa kuulluista kertomuksista, jotka suodattuvat uudenlaiseen valoon aikuisuudessa, kun perspektiivi on toinen ja tietoa tarjolla enemmän. Se vie lukijan kirjailijan mukana kävelemään Babi Jariin ja katselemaan kirjailijan silmin suunnatonta kärsimystä, joka kohtasi käsittämättömän suurta ihmisjoukkoa sota-aikana. Kauniisti teos auttaa ymmärtämään sen, ettei ole "joitakin muita" vaan lopulta vain "meitä".
Jokin tuo minut tänne, sillä uskon, että kukaan ei ole ulkopuolinen silloin kun on kysymys uhreista. Jokaisella ihmisellä on täällä joku.Petrovskajan suku ei kuitenkaan ole vain surullisen ajan uhristo vaan perheessä on monenlaisia hahmoja, jotka jäävät mieleen tavalla tai toisella. "Ehkä Esther" menee, kun käsky käy, ja hänen menoaan kirjailija kuvaa mieleenpainuvan komeasti. Katoavan jiddišin kielen rinnalle asettuu kuin vaakaa tasapainottamaan suku, jonka jäsenistä moni sattuu opettamaan kuuromykille kieltä, tapaa puhua. Antiikin kauneus taas asettuu vainon tasapainottajaksi monessa kohtaa - ehkä muistuttamaan siitä, miten me kaikki olemme osa historian jatkumoa ja miten historia on osa meitä.
Ehkä Esther on julma ja melankolinen mutta jollain tapaa lohdullinen kertomuskokoelma menetetyistä ja pelastuneista ihmiskohtaloista. Katja Petrovskaja kirjoittaa kauniisti kauheuksista sortumatta vähääkään sentimentaalisuuteen. Hänen esikoisteoksensa on vahva kuvaus eräästä suvusta ja kokonaisista sukupolvista.
Kirjasta muualla: Hiirenkorvia ja muita merkintöjä, Mari A:n kirjablogi, Kirjoja ja muita kauniita, Ullan luetut kirjat ja Lukutoukan kulttuuriblogi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.