Siirry pääsisältöön

Paula Hawkins: Nainen junassa

"Ihmisten kasvot tulevat tutuiksi, samalla vuorolla kulkevat viikko toisensa jälkeen samat naamat mennen tullen. Tunnistan heidät ja he luultavasti tunnistavat minut. En tiedä, näkevätkö he kuitenkaan, millainen minä oikeasti olen."
Paula Hawkins:
Nainen junassa (Otava 2015)
Alkuteos The Girl on the Train
Suomentanut Oona Timonen
302 sivua (e-kirja)
Nainen junassa on kirja naisista. Erityisesti se kertoo Rachelista, joka matkustaa päivittäin junalla Lontooseen: "Menen aamulla kello 8.04 lähtevään junaan ja tulen illalla takaisin kello 17.56 lähtevällä junalla. Ne ovat minun junani. Niillä minä aina kuljen. Niin se vain on."

Junamatkallaan Rachel kulkee jatkuvasti entisen kotinsa ohitse. Entinen puoliso Tom asuu siellä edelleen, mutta nyt hänen kanssaan asuntoa asuttavat Anna ja pariskunnan pieni tytär. Rachelille tilanne on edelleen vaikea, ja ohikulkiessaan hän tulee kiinnittäneeksi huomiota Tomin ja Annan naapurissa asuvaan pariskuntaan. Hän nimeää heidät Jessiksi ja Jasoniksi.
He ovat onnellisia, sen näkee. He ovat juuri sitä, mitä minäkin joskus olin, he ovat minä ja Tom viisi vuotta sitten. He ovat kaikkea sitä, minkä minä olen menettänyt, he ovat kaikkea sitä, mitä minä haluaisin olla.
Todellisuudessa Jess on Megan ja Jason on Scott. Nainen junassa on tarina myös Meganista, joka yllättäen katoaa. Naisen katoaminen ylittää uutiskynnyksen, ja Rachel haluaa omalta osaltaan auttaa selvittämään, mitä on tapahtunut. Miksi nainen, jonka elämä on Rachelin silmissä täydellinen, katoaa? Mitä tapahtui iltana, jona Megan katosi?

Rachelille tapahtumien selvittämisestä muodostuu pakkomielle. Aina ei ole varmaa, onko hänestä enemmän hyötyä vai haittaa, kun hän yrittää päästä perille siitä, mitä tapahtui hetkinä ennen Meganin katoamista. Tutkintakaan ei saa häntä pysymään erossa viinipulloista ja muista alkoholijuomista, eikä yletön juominen tietenkään auta häntä pienessä uskottavuusongelmassaan. Rachelin lisäksi ääneen pääsevät Anna ja Megan, eikä heitäkään voi ilman epäilyksen häivää kuunnella - ensin mainittu lieneekin henkilöistä lopulta vilpittömimmän oloinen. No, viimein asiat kuitenkin saavat selityksensä hieman pitkitetyn oloisessa loppuratkaisussa, eikä jälki ole kaunista.

Kaunis ei myöskään ole tarinan välittämä ihmiskuva. Romaanin henkilöistä ketään ei voi väittää järin miellyttäväksi: Rachel on upottanut pulloon elämänsä hallinnan eikä Meganiakaan voi pitää minään elämänhallintakonsulttina. Annan arvomaailma taas on suhteellisen vinksallaan. Niin keskeisillä naisilla kuin kaikilla muillakin tuntuu olevan jonkinlaisia haasteita, ja järjellisimpänä esiintyy Rachelin kämppäkaveri Cathy, joka profiloituu lähinnä äidilliseksi huolehtijaksi, jota harmittaa Rachelin toistuva lankeaminen.

Nainen junassa on vetävästi kirjoitettu, junan lailla etenevä trilleri, jonka lukee mielellään. Viimeinen jännityksen silaus jää puuttumaan - ehkä pieni tiivistäminen ei olisi tehnyt pahaa - mutta viihdyttävää luettavaa etsivälle kirjaa uskaltaa suositella ainakin, jos elämän rosot ja kaappien luurangot eivät pelota.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös ainakin TuijaKrista, Annika, IsaKatja, Annami, Kuutar, Kaisa Reetta ja bleue.

Kommentit

  1. Kyllä, Nainen junassa oli vetävä trilleri. Tykkäsin tästä. Yritin lukiessani 'aktiivisesti unohtaa' sen, kuinka suuren innostuksen aallon kirja on nostattanut Englannissa ja Yhdysvalloissa: Monestihan tuollaiset kohut saavat lukijan odottamaan kirjalta jotakin todella ihmeellistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta: on vaarallista lähteä lukemaan kirjaa kohun nostattamin odotuksin. Monesti tulee odottaneeksi liikaa eikä silloin tee kirjalle oikeutta.

      Poista
  2. Tämä oli mukava lomaluettava vaikka jopa minä älysin lopun liian aikaisin!

    Kiitos linkistä (ja pseudonimen oikeinkirjoituksesta ;)!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turhan helppo oli loppuratkaisua tosiaan ennalta arvata - jopa minun. ;) Mutta kuten sanot, kirja on mukavaa lomaluettavaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…