Siirry pääsisältöön

Vuokko Sajaniemi: Pedot

"Maria sytyttää tulitikun ja kurottaa kohti lampukkaa, se on kohotettu korkealle eikä siihen tahdo ylettää, on vaikeaa osua lampukan ohueen sydämeen. Kun kurottaa liian ylös alkaa käsi täristä: tikku palaa, tuli nuolee jo melkein sormia ja Marian on pakko puhaltaa se sammuksiin, ettei polttaisi kättään."
Vuokko Sajaniemi: Pedot
(Tammi 2015)
308 sivua
Vuokko Sajaniemen romaani Pedot sijoittuu itärajan seudulle, pieneen kylään keskelle suuria metsiä. Päähenkilö on Maria, äiditön tyttö. Isä on ortodoksiseurakunnan pappi, ja siten elämää värittää vahvasti uskonto: vuodenkierto määrittyy kirkollisen kalenterin mukaan.

Pienen maalaispitäjän elämä voisi olla rauhallista ja jatkaa tasaista menoaan, mutta niin kylän kuin myös Marian rauhaa horjuttaa lopulta melkoisen moni asia. Lasse-isän tärkeiden asioiden lista laajenee kodista ja työstä kolmanteen. Kylän liepeillä liikkuvat sudet, eivätkä ne suinkaan ole kirjan ainoita petoja. Maria kokee jotain niin traagista, että hänen uskonsa horjuu pahan kerran: kirkon kynnyksestä tulee liian korkea, kun tapahtuu liian suuria.

Pedot ei ole mikään vetäväjuoninen tarina, ennemminkin se on hidas ja viipyilevyydessään painava. Enemmän tapahtuu mielessä kuin silmien edessä. Hitauteen tuo vastapainoa tekstilajien vaihtelu: kylän susipelkoa ja -ongelmaa tuodaan esille esimerkiksi mielipidekirjoituksin.

Romaanin vahvuus on kaunis kieli, jota pysähtyy mielellään tunnustelemaan. Marian etsikkotie jää mieleen.

Myös Ulla ja Villis ovat lukeneet Vuokko Sajaniemen esikoisteoksen.

Kommentit

  1. Mulla on Pedot lainassa, mutta en ole vielä päättänyt, luenko sitä. Lueskelin vähän jostain keskivaiheilta ja pistin takaisin hyllyyn. Jotakin siinä oli, joka vei teoksesta pois päin. Ihan hirveän suurta innostusta en sinunkaan tekstistäsi löydä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa on paljon hyvää mutta en hurmaantunut kuitenkaan. Ehkä jonkinlainen tiivistäminen olisi tehnyt hyvää, en tiedä. Silti Maria jäi mieleen.

      Poista
  2. Sajaniemen kieli on kyllä hurjan hienoa. Minua kiinnosti myös tarina, ja se, miten uskonto tuotiin kirjassa esiin. Tykkäsin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieli on tosiaan tämän tarinan vahvuus. Kiva kuulla, että tykkäsit. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…