Siirry pääsisältöön

Juha Mäntylä: Audrey, rakkaani

"Ja kaikki tämä tapahtui omassa kylässä, Tuorilassa, paikassa josta muutetaan pois. Minä olin kuitenkin jäänyt Tuorilaan, vaikka monesti olin miettinyt, että mitä minä tein tässä pienessä kylässä. Kylässä, jossa ei oikeastaan ollut minulle mitään. Olin vain juurtunut paikoilleni; ehkä kohtalonani oli olla ikuinen tuorilalainen."
Juha Mäntylä:
Audrey, rakkaani
(Reuna 2015)
143 sivua
Juha Mäntylän pienoisromaani Audrey, rakkaani vie lukijan pienestä suomalaiskylästä Tuorilasta jazzia sykähtelevään New Orleansiin ja takaisin. Päähenkilö ja minäkertoja on tuorilalainen mies, jonka elämään kytkeytyy oikeastaan kaksi tarinalinjaa, jotka risteävät vain osittain: Miehen elämään astuu salaperäinen nainen, jota mies alkaa kutsua Audreyksi - yhdennäköisyys kuuluisan nimenkantajan kanssa on huomattava. Naisen lisäksi miehen ajatuksia sotkee erikoinen Nestori, jonka tausta on tumma ja joka omaa erityisiä voimia.

Ja niin käy, että miljööt vaihtuvat pienestä Tuorilasta isoon New Orleansiin, hämyiseltä jazzklubilta maan alle. Yhdistävänä tekijänä toimii miehen lisäksi jazz, jota soitetaan niin kotimaassa kuin ulkomailla ja joka luo tarinaan viehättävää tunnelmaa. Tunnelmaan tuo oman erityisen lisänsä mystisyys voodoo- ja unielementteineen.

Vaikka kerronnasta en kaikilta osin innostunut, viehätyin Mäntylän tavasta kuvata ihmisiään ja näiden ympäristöjä ymmärtäen, pehmeästi.
New Orleansissa syntynyt mies kaipaa ympärilleen hetken rauhaa, suistomaita ja muistoja. Neworleansilainen mies rakastaa vaimoaan, lapsiaan, kotiaan ja jazzia ja katsoo aina taaksepäin. Hän miettii, miten palata eiliseen, miten tuoda vanhaa nykypäivään ja miten selvitä huomiseen.
Krista ihastui kirjaan ja Marja-Liisan tarina nappasi mukaansa. Kaimani vaikuttui ja Kaisa Reetalle jäi kirjasta hyvä mieli.

Kiitos kirjailijalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Kuulostaa hienolta kirjalta, menee lukulistalle heti!

    VastaaPoista
  2. Tämä vaikuttaa siinä määrin sympaattiselta kirjalta, että aion lukea.

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon, näitä on mukava lueskella ja auttaa pyrkimään aina eteenpäin ja kohti uusia kirjallisia seikkailuja :)

    VastaaPoista
  4. Kaunis kirja, mukava tarina

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…