Siirry pääsisältöön

Tuomo Jäntti: Talven hallava hevonen

"Raapaisin tikun. Leimahdus sai rajun ravistuksen kulkemaan lävitseni, se meni luihin asti niin kuin pakkanen sinä yönä, jonka olin äsken muistanut. Suuri valkoinen hevonen. Oli astunut esiin Majakosken mutkassa vanhasta riihestä yhtenä yönä kun palasin tansseista. Liian suuri. Se hirnui, sen suusta löi pitkä raivoisa liekki."
Tuomo Jäntti:
Talven hallava hevonen
(Gummerus 2015)
272 sivua
Tuomo Jäntin esikoisteos Talven hallava hevonen lähtee liikkeelle lähitulevaisuudesta, vuodesta 2019. Keskiössä on pieni, hajonnut perhe, joka joutuu kummalliseen tilanteeseen: päiväkoti-ikäisellä Silja-tyttärellä on outoja voimia, jotka herättävät kummastusta. Isä Roni ajautuu outojen asioiden keskellä varsin hurjaan ratkaisuun halutessaan suojella tytärtään.

Vuodesta 2019 siirrytään asteittain taaksepäin aina vuoteen 1957 saakka. Ääripäiden välillä vuonna 2001 ja 1970- ja 1980-luvuilla tutustutaan ihmisiin, jotka kytkeytyvät toisiinsa jollain tavoin. Niinpä Talven hallavasta hevosesta muodostuu tarina sukupolvien jatkumosta ja siitä, miten menneisyys kulkee mukana vuosikymmenestä toiseen.

Romaanin rakenne koitui minulle hieman ongelmalliseksi. Jossain vaiheessa mietin, onko teos episodiromaani vai novellikokoelma, sillä eri osat nivoutuvat toisiinsa minun makuuni turhan ohuesti.  Ensimmäinen osa veti parhaiten, ja sen olisin lopulta toivonut jatkuvan pidempään. Nyt tuntui vaikealta uuden osan alkaessa päästä kiinni siihen, kenen näkökulmasta puhutaan ja miten hän on yhteydessä aiempiin osiin. Viimeinen osa jäi tyyliltään ja muutenkin irralliseksi, ja joidenkin elementtien merkityksen olisin toivonut avautuvan paremmin.

Silti Talven hallava hevonen on kiinnostava teos. Se sisältää hyvässä suhteessa mystiikkaa ja tavallista arkea. Jäntti osaa kyllä kirjoittaa, ja hänen teoksensa parissa viihtyi hyvin. Kiitän erityisesti romaanin kaunista nimeä, joka jo itsessään herätti kiinnostukseni kirjaa kohtaan.

Krista ja Satu odottavat saavansa lukea Jänttiä lisää, Jassu harmistui ja Kaisa Reetalle jäi kirjasta piirun verran ristiriitainen olo. "Kiehtova kirja", määrittelee Mikko ja "ihanan salaperäinen", sanoo Annika. Lilli jäi kaipaamaan selityksiä mutta Heidi suosittelee.

Kommentit

  1. Tämä kirja kannatti lukea: Jäntti kirjoittaa niin hyvin, että seuraavaa kirjaa jää mielellään odottamaan. Mielenkiintoista onkin nähdä, mihin suuntaan hän lähtee kirjailiuttaan viemään...

    Hieno bloggaus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiinnolla odotan, mitä Jäntti tulevaisuudessa kirjoittaa. Kyllä hänellä selvästi on hyvin kynä kädessä. :)
      Kiitos, Kaisa Reetta! ❤️

      Poista
  2. Tämä kirja kannatti lukea: Jäntti kirjoittaa niin hyvin, että seuraavaa kirjaa jää mielellään odottamaan. Mielenkiintoista onkin nähdä, mihin suuntaan hän lähtee kirjailiuttaan viemään...

    Hieno bloggaus! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?